Kaksiosainen Ultima Thule on 35 kilometrin pituinen kappale. Se sijaitsee Kuiperin vyöhykkeellä Neptunuksen radan takana. Kuva Nasa / Johns Hopkins Univ. Applied Physics Lab. / Southwest Research Inst. / R. Tkachenko

Ensimmäiset tieteelliset tulokset kaukaisen Ultima Thulen ohilennosta julkaistiin

New Horizons -alus ohitti aurinkokunnan laidalla kiertävän pienkappaleen 1. tammikuuta tänä vuonna. Nyt Science-lehdessä on paljastettu ensimmäiset tiedetulokset kohteesta.

Nasan New Horizons -luotaimen tutkijatiimi on julkaissut ensimmäiset tieteelliset tulokset neljän miljardin kilometrin päässä sijaitsevan Ultima Thulen ohilennolta. Alus lähettää ohituksessa keräämäänsä aineistoa Maahan vielä kesään 2020 saakka.

Kahdesta erillisestä osasta koostuva Ultima Thule on peräisin ajalta, jolloin aurinkokunnan planeetat muodostuivat. "Katsomme hyvin säilyneeseen jäännökseen muinaisesta menneisyydestä", sanoo Alan Stern Southwest Research Institutesta.

Ultima Thulen kaksi osaa ovat todennäköisesti aluksi kiertäneet toisiaan. Yhdistymisen on täytynyt olla hyvin rauhallinen prosessi.

Kappaleiden kiertoliikkeen energian häviämiseen on tutkijoiden mukaan ollut kaksi mahdollista tapaa. Muinaisen aurinkokunnan kaasut ovat voineet aerodynaamisesti jarruttaa kappaleita. Niihin on myös saattanut kasvaa liike-energiaa vähentäviä ulokkeita.

Tutkijat kertovat analysoivansa Ultima Thulen pinnan piirteitä. Suurin, kahdeksan kilometriä leveä syvennys on todennäköisesti törmäyskraatteri. Jotkin pienemmät kuopat ovat saattaneet muodostua aineksen valumisesta pinnanalaisiin onkaloihin tai jään höyrystymisestä.

Väriltään ja koostumukseltaan Ultima Thule on samanlainen muiden Kuiperin vyöhykkeen kappaleiden kanssa. Punaisen värin uskotaan olevan seurausta pinnan orgaanisten aineiden muuttumisesta.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)

Pysyvä linkki
Samankaltaisia uutisia
Ladataan...
Uusin numero
Uutisarkisto