Nasan New Horizons -luotaimen tutkijatiimi on julkaissut ensimmäiset tieteelliset tulokset neljän miljardin kilometrin päässä sijaitsevan Ultima Thulen ohilennolta. Alus lähettää ohituksessa keräämäänsä aineistoa Maahan vielä kesään 2020 saakka.

Kahdesta erillisestä osasta koostuva Ultima Thule on peräisin ajalta, jolloin aurinkokunnan planeetat muodostuivat. "Katsomme hyvin säilyneeseen jäännökseen muinaisesta menneisyydestä", sanoo Alan Stern Southwest Research Institutesta.

Ultima Thulen kaksi osaa ovat todennäköisesti aluksi kiertäneet toisiaan. Yhdistymisen on täytynyt olla hyvin rauhallinen prosessi.

Kappaleiden kiertoliikkeen energian häviämiseen on tutkijoiden mukaan ollut kaksi mahdollista tapaa. Muinaisen aurinkokunnan kaasut ovat voineet aerodynaamisesti jarruttaa kappaleita. Niihin on myös saattanut kasvaa liike-energiaa vähentäviä ulokkeita.

Tutkijat kertovat analysoivansa Ultima Thulen pinnan piirteitä. Suurin, kahdeksan kilometriä leveä syvennys on todennäköisesti törmäyskraatteri. Jotkin pienemmät kuopat ovat saattaneet muodostua aineksen valumisesta pinnanalaisiin onkaloihin tai jään höyrystymisestä.

Väriltään ja koostumukseltaan Ultima Thule on samanlainen muiden Kuiperin vyöhykkeen kappaleiden kanssa. Punaisen värin uskotaan olevan seurausta pinnan orgaanisten aineiden muuttumisesta.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)