Spiraalin muotoon asetellusta kuvasarjasta näkyy, että tällä hetkellä lähestytään keskimäärin 11 vuotta kestävän aktiivisuussyklin minimiä.

Auringon ollessa aktiivisimmillaan vahvat magneettikentät näkyvät ultraviolettikuvissa kirkkaina alueina. Viimeisin aktiivisuushuippu koettiin vuonna 2014.

Tämän hetken tilanteen Auringossa eri aallonpituuksilla voi tarkistaa SOHOn sivustolta. Vielä tarkemmat kuvat löytyvät vuonna 2010 laukaistun Solar Dynamics Observatoryn sivuilta.

Aktiivisuussykli näkyy vieläkin selvemmin auringonpilkkujen määrässä. Pilkkusyklistä kertovat kuvaajat löytyvät esimerkiksi NOAAn sekä SILSOn sivuilta. Viimeisin pilkkumaksimi jäi selvästi heikommaksi kuin muut maksimit viimeisten sadan vuoden ajalta.

Auringon poikkeuksellisen matalaa aktiivisuutta alettiin ennustaa jo vuonna 2009. Tuoreemmissa tutkimuksissa vaikutuksia on arvioitu lisää.

Tähtiharrastajalle Auringon aktiviisuussyklistä tekevät kiinnostavan auringonpilkkujen lisäksi revontulet. Maksimien aikaan geomagneettisia myrskyjä ja niihin liittyviä suuria hiukkaspurkauksia tulee Auringosta hieman tavallista useammin. Hiukkaspurkaukset aiheuttavat voimakkaita revontulinäytelmiä Etelä-Suomessakin.

Lapista havaittavassa revontulten perusaktiivisuudessa ero minimien ja maksimien välillä on vielä huomattavasti suurempi. Revontuliennusteita voi helposti seurata esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen avaruussää-sivulta sekä SpaceWeather.com-sivustolta. 

Aiheesta lisää ESA (englanniksi)