Kuun halkaisijan arvioidaan kutistuneen noin 50 metriä viimeisten parinsadan miljoonan vuoden aikana. Tutkimus aiheesta ilmestyi eilen Nature Geoscience -julkaisussa.

"Analyysimme antaa ensimmäistä kertaa todistusaineistoa, että pinnan siirrokset ovat yhä aktiivisia ja todennäköisesti aiheuttavat kuunjäristyksiä vieläkin. Jotkin järistyksistä ovat melko voimakkaita, noin viisi Richterin asteikolla", sanoo Thomas Watters Smithsonianin Ilmailu- ja avaruusmuseosta.

Tutkijat analysoivat aineistoa neljästä seismometristä, jotka vietiin Kuun pinnalle Apollo-lennoilla. Laitteet havaitsivat 28 järistystä vuosien 1969 ja 1977 välillä. Järistykset tapahtuivat lähellä Kuun pintaa, korkeintaan 30 kilometrin syvyydessä.

Yhdistämällä nyt dataa algoritmeilla pystyttiin määrittämään tarkkoja järistysten esiintymispaikkoja ja vertaamaan niitä tunnettujen siirrosten sijainteihin. Ne täsmäsivät.

Kuunjäristykset tapahtuvat suurimmalla todennäköisyydellä lähellä ratapistettä, jossa Kuu on kauimpana Maasta.

Toinen aiemmin tänä vuonna julkaistu tutkimus pureutui LRO-luotaimen yli 12 000 kuvan analysointiin. Siinä keskityttiin lähellä Kuun pohjoisnapaa sijaitsevaan Kylmyyden meren alueeseen. Osa havaituista harjanteista muodostui todennäköisesti alle 40 miljoonaa vuotta sitten.

Viime vuosina Kuusta on tehty erikoisia löytöjä. LRO:n havaintoihin perustuvassa tutkimuksessa vuonna 2014 havaittiin, että Kuun pinnalle on todennäköisesti purkautunut laavaa vain 50–100 miljoonaa vuotta sitten. Vuonna 2011 todettiin, että Kuun ydin muistuttaa rakenteeltaan melko paljon Maan ydintä.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)