Kuun etelänavan aluetta kahden asteen säteellä navasta. Värit kertovat korkeuksista, tumma leveä viiva rajaa ikuisen varjon alueet. Kuva Stopar J. / Meyer H. / LPI RPIF

Aurinkokunnan kilpailluimmasta avaruuslentojen kohdealueesta julkaistiin kartasto

Lunar and Planetary Institute on koostanut 14 karttaa Kuun etelänavan alueesta. Alueelle mielivät kaikki kuulentoja suunnittelevat toimijat sen jääesiintymien ja valaistusolosuhteiden vuoksi.

"Kuussa on monta kiinnostavaa paikkaa tutkittaviksi, mutta etelänapa on pitkään ylläpitänyt lupausta pysyvästä miehityksestä", tiivistää Julie D. Stopar LPI:stä. "Tämä kokoelma voi auttaa lentojen suunnittelijoita nyt etelänavan alueen uutena tutkimusaikakautena."

Pääosa korkeustiedoista on peräisin historian kehittyneimmän kuuluotaimen, Lunar Reconnaissance Orbiterin (LRO), mittauksista. LRO on ollut Kuun kiertoradalla vuodesta 2009 alkaen.

Kokoelma kattaa erilaisia ja eri laajuisia korkeuskarttoja sekä kuvia Kuun etelänavan alueesta. Karttoihin on merkitty ikuisen varjon alueet ja alueiden korkeudet Kuun keskikorkeuteen verrattuna.

Mikäli tulevaisuudessa useita toimijoita, kuten esimerkiksi Nasa, Blue Origin, SpaceX ja Kiina lähettävät omia lentojaan alueelle, tulee parhaista paikoista kilpailua.

Mahdolliset valtaukset laittaisivat koetukselle YK:n alaiset kansainväliset sopimukset. Tilannetta yritettiin aikoinaan selkeyttää kuusopimuksella, mutta sen ovat ratifioineet vain harvat maat.

Kuun pyörimisakseli on vain 5,1 astetta kallellaan aurinkokunnan tasoon verrattuna. Sen ansiosta lähelle Kuun napoja jää alueita, jotka ovat jatkuvasti varjossa ja hyvin kylmiä. Etelänapa on pohjoisempaa kiinnostavampi, koska siellä korkeuserot ovat suurempia.

Ikivarjossa vesijää, hiilidioksidijää ja ammoniakkijää todennäköisesti pystyvät säilymään lähellä pintaa hyvin pitkiä aikoja ilman merkittävää haihtumista. Jään arvioidaan olevan peräisin komeettatörmäyksistä.

Toisaalta navan korkeat harjanteet ovat Auringon valaisemina lähes koko ajan. Tämä mahdollistaisi kääntyvien aurinkopaneelien pystyttämisen niille ja lähes jatkuvan aurinkoenergian saatavuuden.

Kaikkialla muualla Kuussa peräti kaksi Maan viikkoa kestävän yön pituus on ongelmallinen, koska lämpötila laskee tuolloin tyypillisesti -170 celsiusasteeseen eikä aurinkovoimaa ole saatavilla.

Aiheesta lisää LPI (englanniksi)

Pysyvä linkki
Samankaltaisia uutisia
Ladataan...
Uusin numero
Uutisarkisto