Tutkijat löysivät todisteita siitä, että Enceladuksen navat ovat siirtyneet noin 55 astetta alkuperäisiltä paikoilta. Tulos perustuu kuun pinnanmuotoihin.

“Havaitsimme matalien alueiden ketjun. Ne seuraavat kuun pinnan halki kulkevaa vyötä, jonka uskomme olevan fossiilijäänne aiemmasta päiväntasaajasta ja navoista", selittää Radwan Tajeddine Cornellin yliopistosta.

Enceladuksen nykyisellä etelänavalla on tiikerinraidoiksi kutsutut, geologisesti aktiiviset muodostelmat. Niistä suihkuaa aina ajoittain vesihöyryä ja jäisiä hiukkasia avaruuteen.

Tajeddine epäilee, että asteroidi saattoi osua alueelle silloin kun se sijaitsi lähempänä kuun päiväntasaajaa. Tapahtuma olisi voinut sekä synnyttää raidat että kaataa Enceladuksen kumoon.

"On epätodennäköistä, että tämän alueen geologinen aktiivisuus on alkanut kuun sisäisistä prosesseista", Tajeddine väittää. "Koska kuu on kokenut näin suuren asennonmuutoksen uskomme, että törmäys on saattanut synnyttää tämän erikoisen alueen."

Aiheesta lisää JPL (englanniksi)