"Nämä kaasupilvet liikkuvat meitä kohti tai meistä poispäin muutamia satoja kilometrejä sekunnissa", kuvailee Tobias Westmeier Länsi-Australian yliopistosta. "Ne ovat selvästi erillisiä kohteita Linnunradan liikkeisiin verrattuna."

Kartoitus koostettiin Australiassa sijaitsevassa Parkesin radio-observatoriossa sekä Effelsbergin satametrisellä radioteleskoopilla Saksassa.

Kaasuvirtauksia on löydetty jo aiemmin, mutta nyt niiden laajuus ja hienorakenteisuus paljastuivat entistä paremmin. Kaasussa erottuu rihmoja, haarautumia ja kasaantumia.

"Tunnemme yhden pitkän kaasuvirran alkuperän. Se tunnetaan Magellanin virtana ja näyttää liiittyvän Suureen ja Pieneen Magellaniin pilveen", kertoo Westmeier.

Kaasuvirtaukset sijaitsevat noin 30 000 valovuoden etäisyydellä Linnunradan kiekon laidoilta. Linnunradan halkaisija on noin 100 000 valovuotta.

Suuri ja Pieni Magellanin pilvi ovat Linnunradan pienistä ja läheisistä seuralaisgalakseista suurimpia. Ne ovat todennäköisesti joutuneet galaksimme painovoiman runtelemiksi menneisyydessä. Yhden vaihtoehdon mukaan nyt havaittujen kaasuvirtojen aine on peräisin Linnunradan painovoimallaan ahmimista pienistä galakseista.

Aiheesta lisää ICRAR (englanniksi)