Syyskuun 5. päivän tulipallo lukeutuu Nasan listaamiin suurimpiin eri vuosina havaittuihin tulipalloihin. 

Satelliittihavaintojen perusteella sen kokonaisenergian arvioitiin vastaavan 0,13 kilotonnia trotyyliä. "Kappaleen massa ennen sen tuloa ilmakehään oli muutaman tonnin verran", Lyytinen arvioi. 

Ursan tulipallotyöryhmän Lyytinen määritti kappaleen tuloreittiä kahden kameran havaintojen avulla. Mallinnuksessa huomioitiin esimerkiksi tuulet, jotka kuljettivat pieniä meteroriitteja noin kolmen kilometrin verran sivuun niiden putoamisen aikana.

Työläin osa oli kuitenkin erilaisten kameroiden suuntien kalibrointi. “Käytin ehkä noin viikon työmäärän mallinnuksen parissa.”

Lyytinen sai tulipallon lentoradalle tuloksen, joka poikkesi vain puolella kilometrillä kanadalaisten myöhemmin julkaisemasta toisesta mallinnuksesta.

Meteoroidi oli saapunut ilmakehään noin 16 kilometrin sekuntinopeudella ja 36 asteen jyrkkyydellä. Kappaleen rata ennen maapalloon osumista kävi lähimmillään 0,9 ja kauimmillaan 4,5 Maa-Aurinko-etäisyyden päässä Auringosta.

Tutkimusta johti Alan Hildebrand Calgaryn yliopistosta, jonka ryhmä kävi arvioidulla putoamisalueella 29. lokakuuta. Kenttäetsinnöissä löytyi useita pieniä meteoriitteja, jotka vaikuttavat kondriiteilta, mutta virallista analyysia ei vielä ole julkaistu.

Putoamispaikka sijaitsee Crawford Bayn alueella Brittiläisessä Kolumbiassa.

Vain runsaasta paristakymmenestä meteoriitista tunnetaan kamerahavaintojen perusteella niiden alkuperäinen rata aurinkokunnassa. Näiden avaruuskivien koostumuksen tutkiminen antaa siten arvokasta tietoa aurinkokunnan eri osien pienkappaleista.

"On toki hienoa, kun työ tuottaa tällaista tulosta", Lyytinen sanoo. 

Putoamisalueella on Lyytisen mukaan todennäköisesti vielä runsaasti pieniä kappaleita . Seudulle on kuitenkin satanut jo lunta, joten etsintää jatketaan vasta ensi vuoden puolella.

Löytymättömien kappaleiden joukkoon lukeutunee meteoriitin pääkappale, joka voi olla yli kymmenenkin kiloa.

Aiheesta lisää cbc.ca (englanniksi)