Kartta vesipitoisuudesta Kuun pinnalla. Harmailla alueilla on vähiten vettä, vihreillä eniten. Keltaiset pisteet merkitsevät Apollo-lentojen laskeutumispaikkoja. Kuva Milliken et. al. / Brown University

Kuun pinnan vedestä tehtiin kartta

Vesipitoisuus kiertolaisemme pinnalla on kartoitettu. Suurin osa vedestä vaikuttaa olevan peräisin aurinkotuulen hiukkaspommituksesta.

"Merkkejä vedestä löytyi lähes kaikkialta Kuun pinnalta, ei pelkästään napa-alueilta kuten aiemmin on raportoitu", kertoo tutkimusta johtanut Shuai Li Havaijin yliopistosta.

Suurimmat keskimääräiset vesipitoisuudet, noin 500–750 osaa miljoonassa, olivat kuitenkin lähempänä napa-alueita. Veden määrä ei ole suuri – maapallon kuivimpienkin aavikoiden hiekassa on enemmän vettä.

Veden verraten yhtenäinen jakauma kiertolaisemme pinnalla kertoo tutkijoiden mukaan sen olevan luultavasti peräisin aurinkotuulesta. Protonien pommitus voi muodostaa Kuun pinnalla hydroksyyliä ja molekulaarista vettä.

Toisaalta löytyi myös yksittäisiä tiheämmän vesipitoisuuden alueita päiväntasaajan tuntumasta. Aurinkotuulen sijaan näiden vesi on luultavasti peräisin Kuun uumenista ja tullut esiin muinaisten tulivuorten purkautuessa.

Kartoitus tehtiin vuosina 2008–2009 Kuuta kiertäneen Chandrayaan-1 -luotaimen keräämästä datasta.

Koska luotaimen mittausinstrumentti katsoi Kuun pinnasta heijastuvaa valoa, se ei nähnyt pysyvästi varjossa olevien kraatterien pohjalle. Siellä on ajateltu olevan suuria vesijään varastoja. Instrumentti ei myöskään nähnyt millimetriä syvemmälle kuukamaraan, joten sen alapuolisesta vedestä ei ole tietoa.

"Veden jakauma syvyyssuunnassa vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka paljon vettä siellä oikeasti on", sanoo Ralph Milliken Brownin yliopistosta.

Aiheesta lisää Brown University (englanniksi)

Pysyvä linkki
Samankaltaisia uutisia
Ladataan...
Uusin numero
Uutisarkisto