Arizonan yliopiston tutkijat Kat Volk ja Renu Malhotra analysoivat ratatasot yli kuudelta sadalta Kuiperin vyöhykkeen asteroidilta. Kohteet sijaitsevat Neptunuksen radan takana, aurinkokunnan jäisellä laidalla.

Kuiperin vyöhykkeen sisempien asteroidien ratatasot osoittautuivat keskimäärin olevan linjassa aurinkokunnan planeettojen ratatason kanssa.

Toisaalta uloimpien, noin 50-80 Maa-Aurinko-etäisyyden päässä sijaitsevien kappaleiden ratatasot olivat planeettoihin nähden kallellaan noin kahdeksan astetta.

Ilmiö selittyisi tähtitieteilijäkaksikon mukaan sillä, että tämän alueen keskellä sijaitsisi planeetan kokoinen kappale.

"Todennäköisin selitys tuloksillemme, on että siellä on jokin havaitsematon massa", sanoo Volk. Mikäli spekulaatio osoittautuisi oikeaksi, ehdotettu kappale olisi massaltaan Maan ja Marsin väliltä.

Kyseessä ei ole viime vuosina esille noussut jo kuuluisa teoria Planeetta yhdeksästä. Mikäli Planeetta yhdeksän on olemassa, sen arvioidaan olevan jopa 10 maapallon kokoinen ja sijaitsevan niin kaukana, ettei se voisi vaikuttaa nyt mitattujen asteroidien ratoihin.

Vaihtoehtoisena selityksenä Kuiperin vyöhykkeen uloimpien kappaleiden kallistukselle tutkijat nostavat esiin tilastollisen sattuman tai miljoonia vuosia sitten tapahtuneen tähden lähiohituksen, joka olisi muuttanut asteroidien ratoja.

Vuonna 2020 toimintansa aloittava Large Synoptic Survey -teleskooppi saattaa tuoda ratkaisun asiaan.

"Odotamme LSST:n nostavan havaittujen Kuiperin vyöhykkeen kohteiden määrän nykyisestä kahdesta tuhannesta neljäänkymmeneen tuhanteen", sanoo Malhotra. "Sen pitäisi kyetä havaitsemaan tämä kohde, jos se on siellä". (Aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä no 6 tai 7/2017)