Nykytietämyksemme mukaan kaikki mustaan aukkoon pudonneet kohteet ovat kadonneet iäksi. Tieto aukkoon pudonneista kappaleista jäisi siis pysyvästi aukon sisälle.

Vuonna 1974 Stephen Hawking huomasi, että mustat aukot voivat kutistua ja jopa kadota kokonaan säteilemällä niin sanottua Hawkingin säteilyä.

Kvanttimekaniikan lakien mukaan informaatiota ei voi kuitenkaan koskaan syntyä tai tuhoutua, joten sen täytyy mennä jonnekin. Tämä niin sanottu informaatioparadoksi on vaivannut tutkijoita jo 40 vuotta.

“Ratkaisu on siinä, että aukkoon pudonneella materialla on vaikutus ulos tulevaan Hawkingin säteilyyn", ’t Hooft selittää.

’t Hooftin mallissa aukkoon pudonnut kappale, esimerkiksi planeetta, jättää jäljen painovoimakenttään. Kun ulos matkaava Hawkingin säteily kulkee tämän alueen läpi, painovoimakenttä muuttaa hiukkasen reittiä.

Näin tieto pudonneen kappaleen ominaisuuksista kuten esimerkiksi massasta voi pompata mustan aukon reuna-alueelta takaisin, vaikka itse planeetta ei ole yhtä onnekas.

Aiheesta julkaistu tutkimus (englanniksi)