"Mikäli tähtienvälistä virtausta ei olisi, asettuisi Auringon magneettikenttä kahdeksi pohjoiseen ja etelään osoittavaksi suihkuksi", kuvailee Jim Drake Marylandin yliopistosta. "Magneettikenttä puristaa näitä suihkuja ja aurinkotuuli purkautuu ulos kuin hammastahna tuubista."

Heliosfäärin kaksiosainen pyrstö on uuden tietokonesimulaatioihin pohjautuvan tutkimuksen mukaan myös paljon lyhyempi kuin aiemmin on ajateltu yksittäisestä pyrstöstä. Suihkut johtuvat siitä, että aurinkotuuli on voimakkaampaa Auringon napojen suuntiin kuin planeettojen ratatason suuntaan.

Tietoa heliosfäärin muodosta on saatu Nasan IBEX-satelliitilta ja sen reunoista Voyager 1 -luotaimelta, joka ehti ensimmäisenä ihmiskunnan laitteena sen ulkopuolelle.

"Tästä tullaan käymään raskaita, raskaita väittelyitä", ennustaa tutkimusta johtanut Merav Opher Bostonin yliopistosta. Opherin mukaan väittely tulee todennäköisesti jatkumaan vielä vuosien ajan.

Aurinkokunnan ulkoraja on perinteisesti määritelty kahdella vaihtoehtoisella tavalla. Ensimmäinen on Auringon synnyttämän aurinkotuulen vaikutusalueen eli heliosfäärin mukaan. Toinen vaihtoehto on kauimmaisten mahdollisten Aurinkoa kiertävien kappaleiden radan mukaan.

Määritelmien erolla on merkitystä. Jälkimmäisen koko on noin tuhatkertainen ensimmäiseen verrattuna.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)