Mount Wilsonin observatoriossa aloitettiin jo 1960-luvulla vieraiden tähtien aktiivisuuden säännölliset mittaukset. Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa tähtitieteilijät yhdistivät vanhat havainnot tuoreempiin mittauksiin.

Näin tutkijat pystyivät tarkastelemaan 59 tähden aktiivisuuden muutoksia useiden vuosikymmenien ajalta. Pitkiä aikasarjoja tarvitaan, sillä joidenkin tähtien aktiivisuuksista löytyneet jaksot ovat jopa 20 vuoden pituisia.

Tähtitieteiljät huomasivat, että muutamilla tähdillä ei ollut ollenkaan havaittavaa jaksoa.

HD 166620 -nimisen tähden aktiivisuudessa puolestaan oli selvä 17 vuoden pituinen jakso, mutta vuodesta 2003 asti tähti on pysynyt hiljaisena.

Kyseessä on ensimmäinen esimerkki vieraan tähden kokemasta pitkästä hiljaisesta jaksosta, joka muistuttaa oman Aurinkomme kokemaa, niin kutsuttua Maunderin minimiä.

Maunderin minimin aikaan vuosina 1645–1715 auringonpilkut olivat hyvin harvinaisia ja maapallolla koettiin kylmempi ajanjakso.

HD 166620 on vain hieman Aurinkoa pienempi ja vanhempi, joten sen voisi olettaa toimivan samalla tavalla kuin oma Aurinkomme.

Aiheesta julkaistu tutkimus (englanniksi)