Suuressa Magellanin pilvessä sijaitseva supernovajäänne SN 1987A. Kuva on yhdistetty Nasan Chandra-röntgenobservatorion otoksesta ja simuloidusta tiheysjakaumasta. Kuva Marco Miceli / Università di Palermo / INAF-Osservatorio Astronomico di Palermo

Supernovajäänteiden miljoonien asteiden lämpötilaa mitataan nyt entistä tarkemmin

Uuden menetelmän ansiosta tähtiräjähdysten sinkoaman kaasun lämpötila saadaan määritettyä aiempaa paremmin. Miljooniin asteisiin nousevat lämpötilat ovat tähän asti aiheuttaneet isoja haasteita mittauksille. 

"Supernovaräjähdykset ja niiden jäänteet ovat kosmisia laboratorioita, joiden ansiosta pääsemme tutkimaan fysiikkaa äärimmäisissä olosuhteissa. Niitä ei pystytä maapallolla jäljittelemään", selittää David Burrows Penn State -yliopistosta.

Kehitetty menetelmä yhdistää tarkkoja spektrimittauksia supernovajäänteen rakenteen kolmiulotteiseen malliin. Tutkimus aiheesta ilmestyi Nature Astronomy -julkaisussa eilen maanantaina.

Yksi tutkimuskohteista oli kuvassa näkyvä supernovan 1987A jäänne, joka soveltuu hyvin tutkittavaksi läheisen sijaintinsa ja tuoreutensa ansiosta. Vastaavanlaisissa supernovaräjähdyksissä kaasu kiihtyy jopa kymmenesosaan valonnopeudesta. 

Tutkijoita kiinnostaa erityisesti supernovajäänteen sokkirintama, jossa nopeasti liikkuva kaasu törmää hitaammin liikkuvaan.

Sokkirintamaa voi verrata kotoiseen ilmiöön, joka tapahtuu tiskialtaassa, kun siihen lasketaan vettä. Tuleva laminaarinen vesivirtaus törmää paikallaan olevaan veteen ja synnyttää turbulenssia.

Uudessa tutkimuksessa saatiin myös varmistus teorialle, jonka mukaan kaasun atomien lämpötila riippuu raskaimmissakin aineissa niiden atomien massoista. Pääosa supernovajäänteestä on kevyitä aineita, mutta nyt raskaampiakin ymmärretään paremmin. Tämä auttaa mallintamaan tähtiräjähdyksiä entistä tarkemmin.

Aiheesta lisää Penn State University  (englanniksi)

Pysyvä linkki
Samankaltaisia uutisia
Ladataan...
Uusin numero
Uutisarkisto