Meade LXD 750 vastaan Neq-6

Aloittaja Tane, 23.03.2012, 00:00:04

« edellinen - seuraava »

mistral

Lainaus käyttäjältä: Tane - 13.03.2013, 00:43:02
Muutama selkeä yö perätysten ja sain tolkkua tähänkin. Olin ottanut laakereista entiset Arizonan kuumuuteen tarkoitetut tahnat veke ja laittanut aluksi ihan tavallista yleisöljyä tilalle. Nyt seuranta tasoittui ja tein koeottoja kamerallani, Orion Starshoot II.

Jos tästä on jotain iloa, tässä copy ketjusta "Kaukoputken säilytys ulkona 24/7" ketjusta:
----------------------------
Monesti on mielessä käynyt hankkia nlgi-00 synteettistä vaseliinia ja viikko sitten kävin Helentecillä ja ostin 400g patruunan. Aiempi synteettinen oli nlgi-2 ja sekin on juoksevampaa kuin tavallinen vaseliini mutta tämä nlgi-00 on melkein nestettä, ehkä voisi verrata kermavaahtoon, kuitenkin aivan kirkasta. Patruuna maksoi 22 euroa.
--------------------------
Eli, jos öljy ei pysy vaihteistossa, voisi ehkä tätä laittaa tilalle.

Tane

 Kiitos vinkistä. Tuon tyyppiset voiteet on hakusessa ja laitan ne viimeistään ennen ensikautta. Tätä jalustaa ei oltu kovin paljoa käytetty viimeiseen seitsemään vuoteen jonka se oli Tanskalaisella omistajallaan, vain neljä-viisi kertaa ja deklinaatio akseli oli jämähtänyt paikalleen. Akselin löysäys auttoi, mutta jo pieni pakkanen jumitti taas.
Celestron C14,

Tane

#32
 Viime talvena kokeilin siis newton 305/1500 ja Meade 750 LXD yhdistelmää ja kuinka pitkää valotusta noilla yrittää...Kesän aikana vaihdoin putken vähän kevyempään. Sain vanhan GSO:n, lyhensin putkea 40 senttiä ja peili on nyt 305/ 1128 eli f 3,7. Siinä kokonaispainokin putosi 6,5 kiloa ja on nyt 18 kiloa kiinnikkeineen. Pituutta 104 senttiä. Alustavasti ei huonompi seurannan suhteen kuin entinen pitkä putki. Kun sillä sai harvoin joltisenkin 15 minuutin valotuksen, onnistuu se nyt useammin ja pitempään. Kollimointi on kesken kun sain peilin vasta eilen ja piti koettaa miten jalusta nyt toimii...Muutenkin projektia riittää; Suurempi apupeili ja pääpeilin pinnoitus ainakin ensin.
M33 ja NGC 7332 kuvissa kamerana Atik 314e. 40 minuutin valotuskin on aika kohdallaan kun saan komaongelman pois.
Celestron C14,

Tane

 Puuhailu Meade LXD 750 jalustan parissa on opettanut tästä alasta jotain...Alan tuntea vekottimen kuin reikäiset taskuni. Laite on siis vuodelta 1991 ja käy tämän tyypin jalustoille melkein esi-isäksi. Alkuperäisillä moottoreillaankin se toimi mukiinmenevästi, mutta RA-vaihteiston kuluneet muovirattaat aiheutti epävakaata seurantaa ja vaihdoin uudet moottorit vuodenpäivät sitten. Niillä ja myös uusitulla FS-ohjauksella näytti taas pelittävän lupaavasti. Viimetalven mittaan tuli kuitenkin takkuamista ja minulle tarve jäljittää vikaa. Nyt viime aikoina etenkin DE-akselin kalibrointi PHD:llä ei ottanut alkuunkaan lähteäkseen  ja jos kalibroi niin seuranta vaelteli puolelta toiselle. Toki saattoi rauhoittua ja tehdä puolikin tuntia sujuvaa seurantaa mutta juuri kun luulin päässeeni ongelmasta ne palautui entiseen malliin...Piti vain hakea edelleen vikaa. Jalusta purkuun useampaan kertaan alkutekijöihinsä, laakerien pudistusta ja Super Lubea, taas yrittämään.

Lopulta löysin vian, joltakin muulta se tuskin olisi vienyt näin kauan. Tein asiat kantapään kautta, mutta oppiakin tuli muutaman kurssin verran. Matoruuveja saa kiristettyä ja löysättyä pikku ruuveilla. Olin tehnyt tuota, mutta joutunut ojasta allikkoon. Asia ei ollut yksinkertainen. Irrotin matoruuvia pyörittävän hihnan ja totesin että ei paljon liiku. Vaikka näennäisesti oli klappia tai ei, niin matoruuvin kierto kävi työläästi. Ei ollut ensimmäinen kerta kun irrottelin ja kokeilin näitä mutta nyt oli päässyt iskemään oikea jumi kaikkea muuta turhaa säätäessä. Tuo systeemi joka on kiini jalustassa ja jossa matoruuvi on, oli väärässä asennossa. Kun sen oikaisi, ja siinä on ihan sitä varten yhdellä ruuvilla kolo joka pitää sen paikallaan, niin alkoihan herkistyä. Kevyesti liikkui taas sormin pyörittäen parinkymmenen kilon kuorma päällään...

Säädin välykset niin että pienet tuulenpuuskat korjaa seuranta vielä samantien takaisin. Mutta pääasia oli että matoruuvien on saatava kulkea mahdollisimman paineettomasti, ilman mitään ylimääräistä hankausta. Joka kerta on nyt lähtenyt kalibroimaan. Jos alkaa taas temppuilemaan, niin ensimmäiseksi mitään muuta säätämistä tarkastan tuon asian, miten matoruuvi liikkuu. Joku varmaan sen tekee luonnostaan. Oppia ikä kaikki tässäkin ...Myös kun laitetaan nuo välykset herkiksi vaatii se että kaukoputkea pidetään tasapainotettuna. Vaikkapa etupainoisena alkaa kalibrointi tökkimään ja löysäät ruuvia, tuuli nykäisee jo vähästäkin, soppa on valmis...Pääsee taas jäljittämään mystistä vikaa.

Uskon että ainakin isommilla jalustoilla ja raskailla kuormilla tällaisiakin ongelmia tulee ja jos ei heti osaa paikantaa saattaa päästä harveta useampia hiuksia...
Celestron C14,

Tane

 Ei noiden välysten, matoruuvien ja hammaspyörien ole tietenkään "pakko" olla ihan prikulleen just siinä. Mutta ei se pahaakaan tee...Ehkä voi joutua virittelemään hakiessaan hyvää säätöä. Kohdistin matoruuvin mielestäni sopivaksi vaikka laittamalla koneiston väliin kuusiokoloavaimen. Ilman sitä klappia on liikaa, nyt riittävä määrä. Moottoreiden yllä keskellä on pieni koloruuvi josta vielä löysätään ja kiristetään jos tuntuu olevan tarvetta. Ei  noihin ole syytä alituiseen kajota. Optimi kai on että kannet kiini ja säädöt pysyköön siinä. Jos on vielä vikaa, sen on pakko olla muualla...
Celestron C14,

Tane

#35
 Totesin siis 12" f/5 newtonin turhan pitkäksi ja "restauroin" 12" f/3,7 putken. Kehittelin vanhasta GSO dobsonin newtonputkesta yrityksen ja erehdyksen medotilla soveliaampaa. Kun sitä ensin lyhensi 40 senttiä ja haki tarkennuslaitteelle paikkaa pariin otteeseen sekä porasi reikiä apupeilinkannattimien uudelleen sijoitteluun, alkoikin putki muistuttaa vanhanajan haulikolla seulaksi ammuttua pontikkapannua...Mutta se oli "koeputki", sinällään tarpeellinen ja tehtävänsä täyttänyt.
Ostin Teleskop-Servicestä uuden putkivaipan (25 euroa), pannat ja Altair-Losmandy kiskon. Tarkennuslaitteen päiviten tanakkaan matalamalliseen. F/4:lle mitoitettua putkea sai vielä lyhentää 45 milliä. Muuta siihen en tehnyt(turmellut). Ohkainen aineenvahvuus on mutta menettelee noin lyhyessä mitassaan (104,5sm). Painoa hökötykselle tuli kaikkineen 19,5 kiloa. Aika passeli puolet mitä Meade LXD 750 kantaa.
Jalustan säädöt, välykset on aina paremmin kohdallaan eikä mitään koloavaimia enää tarvitse avittamaan. Niidenkin kanssa kikkailu oli omaa hölmöyttä kun toivottoman kovassa sivutuulessa muka yritti saada tottelemaan. Noissa myrskyissä en enää koetakkaan. Nämä on herkkiä laitteita, parisekuntimetriä riittää...Nyt uskoa täynnä ja toivorikkain mielin odottelemaan jahka taas tänäkin talvena tulisi niitä maaliskuun pimeitä, selkeitä öitä. Se alkaa olla äijästä kiini ellei kameran kennolle jotain tartu...Etenkin kun tuo Teknofokus peilinkin mennäsyksynä sai aluminoitua.
Toki aina jotain tällä alalla löytyy parannettavaa, komakorjaimeksi ajattelin Baaderin RCC:tä, siihen kun mahtuu OAG.

PS. Tuolla vähän aikaisempana on pitemmän valotuksen kuvia ja niitä sai tehtyä kun vanha Barcelonasta saatu peili oli kulunut himmeäksi...Nyt riittää alle 15 minuutin valotukset.
Celestron C14,

Tane

 Pilvenriekaleiden rytmittäessä syksyistä tähtitaivasta on aikaa paneutua erilaisiin kokeiluihin. Nyt tuli vuoroon guidaus  halvoin vermein...Muistelin että ullakolla olisi vanha kamerajalusta pallonivelpäineen ja jossakin kaapin perukoilla veppikamera pölyttymässä. Liitin kameran 9x 50mm etsinputkeen ja sen taas pulttasin palloniveleen joka vuorostaan tanakasti kiini newtonputken vixen kiskoon. Minulla on aina varalla tuo GPUSB-palikka jos ei guidauskamerasta saa suoraan käskyjä jalustaan. Veppikameralla ei saa joten tuolla palikalla ne menee tietokoneen kautta.
Hyvin guidaus onnistui. Idea oli se ettei tuollainen värikamera erota kuin isoimmat tähdet ja nyt riittää säätövaraa niitä löytää. Samalla oppii perusasioita autoguidauksesta. Määrättömästi ei viritystä kannata loitontaa kuvausputken optisesta linjasta, tulee enemmänkin viirutähtiä. Mutta sitä kompensoi valotusajan lyhyys. Totesin minuutin sopivaksi. Niitä riittävästi, puolikin tuntia pinoamalla asia paranee.
Tämä konsti tuli mieleen kun ei noista halvimmista veppikameroista oikein muuten ole seurantahommiin... halpana vaihtoehtona vaikka Lodestareille. Hyvällä guidauskameralla tosin saa pitkiä valotusaikoja. Toisaalta kyllästyneenä ilmojen oikkuihin ja kun satelliitin viiru pilaa pitkän valotuksen palasin takaisin juurille.
Kuvassa M74, otettuna 17 kertaa minuutin valotus. Kamerassa (Atik 16ic-s) on parikin kuollutta pikseliä joiden tekemästä kiekurasta näkee minkä verran guidaus siirtyi reilun varttitunnin aikana.
No, onhan niitä virityksiä ollut maailman sivu ja tuo nyt kirjattiin tänne...Toki miellyttää edelleen se OAG guidaus.
Celestron C14,