Miten teidän harrastuksenne on lähtenyt liikkeelle?

[kocmok]

Sain tuossa laatikollisen vanhaa jäämistöä ja löysin mielenkiintoisen valokuvalootan. Miten teidän harrastuksenne on lähtenyt liikkeelle?


Lunohod 2

Omalla kohdalla varmaankin yksi suurimpia harrastuksen pariin johdattavia tapahtumia oli Neuvostoliiton Avaruus näyttely 1984. Muistan kun pääsin käymään sisällä Saljut-sojuz-progress replikassa ja jossain laskeutumismodulissa. Niin ja Dipolin takaosassa pääsi muistaakseni maistamaan "avaruusruokaa", harmahtavaa tahnaa joka lähinnä maistui sellulta.

Tuohon aikaan olin lukenut kutakuinkin kaiken Neuvostoliiton ja USAn avaruusohjelmista ja muistin ohjelmat, raketit ja luotaimet kutakuinkin ulkoa. Niinpä päädyin messuilla paasaamaan vanhemmille milloin mistäkin aiheesta, mitä nyt messuilla eteen tuli. Muistan kun suuren ruskean metoriitin (taisipa olla rautameteori) luona paasasin omaa tulkintaani kuinka elämä oli saattanut tulla maapallolle Venuksesta. Oli pyhäkoulu mennyt hieman hukkaan?


Pääsin käymään Saljut-Sojuz-Progress combossa. Pääsin muuten myös Sojuz(?)-laskeutumismoduuliin​ istumaan, mutta kuvia ei ole.

Hieman tätä ennen kävin myös Forssan Uranuksen illoissa, mutta en käynyt kuin muutaman kerran. Pieni kritiikki on tässä nyt paikallaan, käymiset loppuivat kun vanhemmat Ursalaiset jotenkin ylenkatsoivat eivätkä ottaneet vakavasti. No, ehkä syynä oli etten vielä tuohon aikaan osannut lukea hirveän hyvin ja varmaankin muut tuumasivat ettei tuon ikäisellä voinut varmastikaan olla kovinkaan järjellistä sanottavaa. Kyllä niilläkin voi olla jotain sanottavaa jota kukaan aikuinen ei ole välttämättä tullut ajatelleeksi!

Kiistatta suurin tähtitieteen pariin johtanut tapahtuma lienee 1980-1981 haarukassa, jolloin mummilta ja vaarilta lähtiessämme näimme taivaalla huikean näytelmän. Ilmeisesti Plesetskin kosmodromilta laukaistu raketti jätti uskomattoman hienon näytelmän taivaalle, jota nimenomaan meduusa tai kirkonkello kuvaa ehkä parhaiten. Kieppuvat värit ja vaihteleva koko aikaansaivat sen että vanhempani kääntyivät faijan oranssilla Taunuksella samantien ympäri ja ajoimme takaisin mummille soittamaan varmuuden vuoksi viranomaisille. En tiedä saivatko ketään kiinni, itse en suostunut tulemaan sisälle vaan juoksin keskelle peltoa tuijottamaan näytelmää. Ja nyt, noin 30 vuotta myöhemmin muistan sen kuin eilisen päivän.

Yksi ikimuistoisimpia tapahtumia no myös revontulien näkeminen Tammikuussa Rovajärven ampuma-alueella 1998. Ei valosaastetta lähimainkaan ja vartiossa aivan säkkipimeässä. Mukava potero hankeen ja tuijottamaan huikeita reposia! Tuolloin muuten luulin kuulleeni revontulten pitävän outoa huminaa ja naksahduksia, mutten tiedä oliko kyse sitten pakkasen ja puiden yhdistelmästä, vaikuttavaa kumminkin. Ymmärrän täysin väitteitä että reposet pitäisivät ääniä.


Kocmonauttisafkaa. Täältäkö juontaa juurensa intohimo tähtitieteeseen ja ruokaan?

Toki tuohon aikaan oli muitakin tapahtumia, ensimmäistä kertaa vaadin päästä yöllä pihalle katsomaan "tähtisadetta", oli syksy ja ilmeisesti perseidit tai draconidit. Ja tietenkään ei sovi unohtaa Halleyn komeettaa 1986, jota varten sain ensimmäiset isommat kiikarini. Halleyta tuijotettiin "vesitorninmäellä" ja mietittiin että ollaankin aika vanhoja kun tuo seuraavan kerran ilmestyy.

Sittemmin harrastukset ja paikkakunnat ovat muuttuneet ja ihmisiä tullut ja mennyt, mutta kiinnostus tähtitieteeseen on pysynyt. On ollut jos jonkinlaista viritystä tarkkailuun, mutta mitään isompaa putkea en ole saanut aikaiseksi hommata. Sen sijaan olen vanhempani, ystäväni, vaimoni, naapurini ja appivanhempani kylmettänyt jo useampaan otteeseen raahatessani heidät (puoliväkisin?) taivaankannen alle ihmettelemään milloin mitäkin ilmiötä paljain silmin. Mutta uskoakseni hekin ovat pitäneet taivaankannen tarjoamista elämyksistä. Tänäänkin (ei sentään joutunut palelemaan ulkona) rouva ihmetteli vieressä kun luennoin Curiositystä ja NASAn live-streamista (viimeksi työkaveri joutuikin seuraamaan samaa streamia kesken työpäivän...), joskin kävimme myös äsken tuossa lähipellolla illemmalla ihmettelemässä milky wayta (kun ei ole valosaastetta täällä maalla niin on hauskaa tarkkailla hetki vaikka kesken lenkin!)

Sittemmin olen ammatillisesti päässyt ottamaan osaa välillisesti muun muassa ESAn ja NASAn toimintaan jota kautta jopa kiinnostus fysiikkaa kohtaan on herännyt! ;-] Oikeastaan on käynyt niin että mitä enemmän olen oppinut, sitä enemmän on herännyt kysymyksiä.

Siinäpä yksi tarina, tästä on hauskaa jatkaa. Pitäisikin varmaan taas liittyä paikalliseen yhdistykseen.


Yksi pääplkinnoista Avaruus-näyttelyn arpajaisista. Neuvostoliittolainen ruuvipuristin joka noudettiin Suomi-Neuvostoliitto seurasta. Muistan että piti venata hemmetin kauan että saatiin ko aparaatti, että kaikki meni politbyroon hyväksymällä tavalla. Vehje on muuten edelleen liki päivittäisessä käytössä ja toimii kuin punanen Lada!

[Kaizu]

Oma harrastukseni on lähtenyt liikkeelle vähän yli 20 vuotta aiemmin. Rakentelin Jäämaan kirjan mukaisen kaukoputken ja ihmettelin sen tarjoamia värikkäitä näkymiä.
Tuossa Dipolin näyttelyssä kävin pojan kanssa neuvostotekniikkaa ihmettelemässä. Avaruushäkkyroiden lisäksi siellä oli hologrammeja, ne ihmetyttivät enemmän.

Vastaava ruuvipuristin oli ensi kokemukseni Kiinalaisesta halpatuotannosta, ne olivat tuostakin osanneet tehdä kopion joka ei toiminut.

カイズ

[Timi]

Aika lailla tämän foorumin tai oikeastaan jo sen edellisen innoittamana joka aikoinaan kaatui hakkerin tekosiin vai mikä juttu se nyt oli.
Toki avaruuteen liittyvät jutut ovat aina kiinnostaneet.
Ja samanlainen ruuvipuristin täältäkin löytyy...  hyvin palvellut liki 30v.

[kocmok]

Oma harrastukseni on lähtenyt liikkeelle vähän yli 20 vuotta aiemmin. Rakentelin Jäämaan kirjan mukaisen kaukoputken ja ihmettelin sen tarjoamia värikkäitä näkymiä.
Tuossa Dipolin näyttelyssä kävin pojan kanssa neuvostotekniikkaa ihmettelemässä. Avaruushäkkyroiden lisäksi siellä oli hologrammeja, ne ihmetyttivät enemmän.

Vastaava ruuvipuristin oli ensi kokemukseni Kiinalaisesta halpatuotannosta, ne olivat tuostakin osanneet tehdä kopion joka ei toiminut.

カイズ

Aika lailla tämän foorumin tai oikeastaan jo sen edellisen innoittamana joka aikoinaan kaatui hakkerin tekosiin vai mikä juttu se nyt oli.
Toki avaruuteen liittyvät jutut ovat aina kiinnostaneet.
Ja samanlainen ruuvipuristin täältäkin löytyy...  hyvin palvellut liki 30v.

Etäisesti taidan muistaa jotain tuon jotain hologrammin tyyppistäkin & sun puristin samasta happeningista?

[Celest1al Sphere]

Moi,

Minua tähtiharrastuskärpänen puraisi jo pikkupoikana. Joskus lapsuudessani -90 -luvun alkupuolella sain vanhemmiltani lahjaksi Mauri Kunnaksen Kaikkien aikojen avaruuskirjan. Sen jälkeen olin aivan myyty! Olin totaalisesti jäänyt koukkuun avaruusasioihin! Sitten jatkoa seurasi, nimittäin noihin aikoihin telkkarista tuli kaksikin hyvää avaruudesta ja tähtitieteestä kertovaa sarjaa. Yksi niistä oli nimeltään 'Galaksien yössä', jota juonsi Olli M.T. Hella ja ohjelmassa asiantuntijana oli Heikki Oja. Toinen oli jokin japanilaista tuotantoa oleva avaruusohjelma, jonka muistaakseni suomeksi selosti Reijo Rae. Minulla on nämä kaikki VHS:nä tallessa vieläkin!

Ensimmäisen tähtitieteellisen havaintoni tein vuonna -94, jolloin tein piirroksen iltataivaalla näkyneestä Venus -planeetasta, olin tuolloin kahdeksanvuotias. Ursan jäsen olen ollut vuodesta -95 alkaen. Vuosina -96 ja -97 katselin paljon taivasta vanhempieni 10x50 -kiikareilla, ja noihin aikoihin havaitsin myös Hale Bopp -komeettaa. Porin Karhunvartijoiden jäseneksi liityin vuonna -98, jolloin sain myös ensimmäisen kaukoputkeni, joka oli venäläisvalmisteinen TAL-1. Vuonna -99 koin ensimmäisen täydellisen auringonpimennykseni Bulgariassa, jonne olimme perheeni kanssa matkustaneet sitä katsomaan. Noihin aikoihin ahmin myös suunnattomia määriä tähtiteteellistä asiakirjallisuutta. Olen varmasti lukenut kaikki tähtieteeseen liittyvät kirjat Ulvilan ja Porin kirjastoista ja vieläpä useaan otteeseen!  Suurin piirtein tällaisista lähtökohdista on minun harrastukseni lähtenyt liikkeelle!   

[pappa]

Oli vuosi 1968 kun olin poikanen ja kerhonohjaaja oli innostunut asiasta. Katselimme taivaalle ja opettelimme tähdistöjä. Kiikarilla katselimme kuuta, se oli aikaa kiivaimpien kuulentojen ja sitä katseltiin myös mustavalkoisesta telkkarista. Kerho oli Kristillinen poikakerho, 1970 luvulle tultaessa kerhossa alettiin tehdä peilikaukoputkea sekä jalustaa. Ensimmäinen kirjani oli Onni Määttäsen Tähtitaivaan ihmemaailma. Se ilmestyi 1974 ja luin sen melkein yhtäsoittoa innokas kun olin. Siitä se sitten lähti, Ursa ja muu yhteisötoiminta on tullut paljon myöhemmin, aikuisena vasta. Olen aina ollut innokas katselemaan, ja sitä teen edelleen vielä 44 vuoden jälkeenkin.