Sitä ei niin kukaan tiedä onko viime talvet (pääkaupunkiseudulla) olleet ihan normaalia sään vaihtelua vai onko nämä lumiset talvet nyt ensimmäisiä merkkejä ilmastonmuutoksesta. Ei siinä mitään, onhan valkoinen Joulu aina mukava, mutta kyllä nämä viime talvien lumimäärät on melkoisia olleet. Ja näyttää taas tänäkin talvena lunta tulevan.
Eihän tässä nyt vielä ole tähtikuvauskautta paljon mennyt. Toivottavasti ensi vuoden puolella kirkastuu. Mutta ei tässä voi olla ajattelematta harrastuksen surkeutta. Olisi kyllä mukava päästä välillä kuvaamaan. Ja tällaiselle sählärille ei oikein se yksi ilta kuukaudessa riitä, tuntuu että se menee joka kerta aina uudelleen samojen asioiden opetteluun. Pitäisi päästä vähän useammin kuvaamaan, niin voisi oikeasti oppia asioita vähän paremmin ja saisi jonkinlaisen perusvarmuuden kuvaamiseen.
Ja lisäksi jos se yksi kuvausilta sattuu juuri keskelle viikkoa. Ensin kiireinen työpäivä, sitten kotiin ja lapset urheiluharrastuksen pariin. Sitten yhdeksän aikaan illalla pitäisi pakata tavarat ja lähteä kuvaamaan. Puoliltaöin voisi saada ensimmäiset valotukset ja aamulla pitäisi herätä taas seitsemältä töihin. Ei sitä vaan aina jaksa. Ja sitten taas kieriskelyä itsesyytöksissä seuraavat viikot kun ei ole kirkasta, eikä sitä yhtä hyvää iltaa jaksanut käyttää hyväksi. Välillä käy kyllä mielessä ettei tässä ole mitään järkeä.
No ei vaan. Tämä on harrastus hienoimmasta päästä ja sillä eletään mitä annetaan. Mutta pakko on päästä vähän purnaamaan. Jaksaa taas kahlata lumessa ja katsella kaupungin valojen valaisemaa pilvipeittoa.
Petri