Alkuräjähdyksen koko

Aloittaja Leo-setä, 26.10.2011, 13:53:18

« edellinen - seuraava »

mistral

Lainaus käyttäjältä: ketarax - 19.11.2011, 13:27:29
Matemaattisella logiikalla on päädytty väittämään, että aaltofunktion on oltava todellinen.  Vasta-argumentteja vartoessa pakkaan kalsarit Kuopion-reppuun :grin:

En ole oikein kartalla näistä. Siis tarkoittaako aaltofunktio samaa kuin todennäköisyysaalto?

Zimba

Jos kaikki galaksit etääntyvät toisistaan samalla nopeudella, niin se on räjähdysteorian vastaista. Vierekkäiset pisteet erkanevat toisistaan hitaammin kuin räjähdyskeskipisteen vastakkaisella puolella oleva piste.
Mikä on avaruudessa max. näkyvyys ?
Jos sumuisella ilmalla max. näkyvyys on 14 m, niin milloin avaruudessa tulee tilanne jolloin edemmäs ei näe, koska edessä olevan näkyvyyden peittävät lukemattomat tähdet ja galaksit. Jossakin tämä raja tulee vastaan, tämä edellyttää tietenkin kaukoputkea tai laitetta joka tämän kauas katsomisen mahdollistaa.
Ehkäpä kaikki tähdet ja galaksit jotka ovat tässä meidän universumissa muodostavat vielä suuremman ns. "äiti galaksin". Tässä "äiti galaksissa" tapahtuva spiraalien liike aiheuttaa tutkijoille harhan, että "lapsi galaksit" etääntyisivät toisistaan.
Näitä "äiti galakseja" voi sitten taas olla ......kpl. Eivät tutkijatkaan aina ole oikeassa, siksipä uusia ajatuksia voidaan esittää.

Umbra

Homma menee juurikin niin, että kaksi galaksia loittonevat toisistaan sitä nopeammin, mitä kauempana toisistaan ne ovat. Tarkalleen ottaen alkuräjähdyksellä ei liene keskipistettä, vaan alkuräjähdys tapahtui kaikkialla yhtä aikaa.

Jos ajatellaan avaruuden läpinäkyvyyttä, maksiminäkyvyys voisi teoriassa olla äärimmäisen suuri, en muista mitään laskelmia tästä lukeneeni. Tämä tietysti osittain riippuu siitä mihin suuntaan katsotaan. Linnunradan tasossa on varsin tiheässä tähtienvälistä pölyä, minkä vuoksi näkyvyys rajoittuu suunnilleen tuhansiin tai kymmeniintuhansiin valovuosiin. Jos taas katsomme kohtisuoraan Linnunradan tason ulkopuolelle galaksien väliseen avaruuteen, voimme nähdä helposti miljardien valovuosien etäisyyksille. Galaksien välisessä avaruudessa kaasun ja pölyn tiheys on erittäin pieni. Galaksit itsekään eivät ole kovin tiheään pakkautuneet.

Käytännössä näkökykymme rajat määräytyvät maailmankaikkeuden iästä. Koska maailmankaikkeus on 13.7 miljardia vuotta vanha, valo ei ole ehtinyt tulla luoksemme kauempaa kuin 13.7 miljardin valovuoden päästä. Saman asian voi ilmeisesti hahmottaa myös siten, että 13.7 milljardin valovuoden päässä galaksien loittonemisnopeus ylittää valon nopeuden, jolloin ne punasiirtymän vuoksi katoavat näkyvistä.

naavis

Lainaus käyttäjältä: Umbra - 29.11.2011, 13:50:29
Tarkalleen ottaen alkuräjähdyksellä ei liene keskipistettä, vaan alkuräjähdys tapahtui kaikkialla yhtä aikaa.

Tästä syystä alkuräjähdys onkin varsin harhaanjohtava termi. Alkuräjähdys ei tapahtunut missään yhdessä avaruuden pisteessä, josta yhtäkkiä lentäisi materiaa eri suuntiin. Alkuräjähdyksen aikaan ennemminkin koko aika-avaruusjatkumo oli äärettömän pieni piste, singulariteetti. Tästä singulariteetista koko aika-avaruus lähti laajenemaan ja laajenee edelleen.

pnuu

Lainaus käyttäjältä: Umbra - 29.11.2011, 13:50:29
Jos ajatellaan avaruuden läpinäkyvyyttä, maksiminäkyvyys voisi teoriassa olla äärimmäisen suuri, en muista mitään laskelmia tästä lukeneeni.

Mikroaaltotaustasäteily tulee ajalta, jota kauemmas ei voida nähdä. Vasta tällöin, noin 380 000 vuotta alkuräjähdyksen jälkeen, säteily (fotonit) erkani aineesta. Syksy Räsänen piti aiheesta esityksen Heurekassa Avaruusviikolla.
Panu Lahtinen
"You haven't really been anywhere until you've got back home",
Twoflower in "The Light Fantastic"

mistral

Lainaus käyttäjältä: Umbra - 29.11.2011, 13:50:29
Saman asian voi ilmeisesti hahmottaa myös siten, että 13.7 milljardin valovuoden päässä galaksien loittonemisnopeus ylittää valon nopeuden, jolloin ne punasiirtymän vuoksi katoavat näkyvistä.

Muistaakseni n. 20 mrd valovuoden päässä vasta loittonemisnopeus ylittää valon nopeuden. Toinen juttu on sitten taustasäteilyn horisontti, se pakenee meitä valon nopeudella. Mutta sen synnyttäneet elektronit ei pakene valon nopeudella.  :smiley:

Umbra

Kysyjä muotoili kysymyksen "Jos sumuisella ilmalla max. näkyvyys on 14 m, niin milloin avaruudessa tulee tilanne jolloin edemmäs ei näe, koska edessä olevan näkyvyyden peittävät lukemattomat tähdet ja galaksit." Pohdin siis asiaa siltä kantilta, kuinka kauas olisi teoriassa mahdollista nähdä, jos ei huomioitaisi muita näkökykyä rajoittavia tekijöitä kuin tähtien, galaksien, kaasupilvien yms varjostava vaikutus. Luullakseni tällaisessa ajatusleikissä olisi mahdollista nähdä suunnattoman kauas, ehkä biljoonien valovuosien päähän. Käytännössä tämä ajatusleikki on tietenkin epäfysikaalinen ja merkityksetön, koska mailmankaikkeuden iästä ja alkuvaiheiden olosuhteista aiheutuvat rajoitukset tulevat vastaan jo paljon aiemmin.

Galaksien loittonemisnopeus tuntuu olevan hankalasti hahmotettava kysymys - olen sitä pyöritellyt päässäni koko illan, enkä koe sitä kovin hyvin hahmottavani. Oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi, että maailmankaikkeus olisi tasan 13.7 miljardia vuotta vanha, ja että voisimme havainnoida esteettä jotain hiukkasta x 13.7 mrd valovuoden etäisyydellä. Koska 13.7 miljardia vuotta sitten oli olemassa vain alkusingulariteetti, ilmeisesti hiukkanen x on ollut kyseisenä hetkenä kanssamme samassa pisteessä. Koska se ei enää ole kanssamme samassa pisteessä, välillämme olevan avaruuden on täytynyt venyä äärettömän suurella kertoimella. Ja tämä taas on aiheuttanut hiukkasesta tulevaan valoon äärettömän suuren punasiirtymän. Toisin sanoen etäisyydellä 13.7 mrd valovuotta ääretön punasiirtymä (teoriassa) hävittää kaikki kohteet näkyvistämme. (Käytännössä näkyvistä katoaminen tapahtuu jo aikaisemmin, koska avaruus oli läpinäkymätön ensimmäiset 380 000 vuotta.) Ääretön punasiirtymä taas näyttäisi vastaavan valon lähteen loittonemista valon nopeudella. 

Mistä Mistral sait tuon arvon, että loittonemisnopeus ylittäisi valon nopeuden vasta 20 mrd valovuoden päässä? Jos näin on, en hahmota asiaa, joten lisäselitys olisi tervetullut.

mistral

#22
Lainaus käyttäjältä: Umbra - 29.11.2011, 23:49:20

Mistä Mistral sait tuon arvon, että loittonemisnopeus ylittäisi valon nopeuden vasta 20 mrd valovuoden päässä? Jos näin on, en hahmota asiaa, joten lisäselitys olisi tervetullut.

Sain sen jostakin Enqvistin puheesta joka oli netissä. Kuitenkin nykyinen loittonemisnopeus oli jotakin 60% valonnopeudesta. Tässä puhutaan ilmeisesti siitä 13,7 mrd valovuodesta mikä nyt havaitaan. Toisella mittaustavalla, jossa otetaan huomioon nyt näkyvän kohteen reaaliaikainen etäisyys, niin lukema hyppää yli 45 mrd etäisyydelle (muistaakseni). Tässä arvossa ollaan vissiin ylitetty valon nopeus jo kahteen kertaan.

edit. Nyt löytyi Enqvistin puhe: Muuttuiko kaikkeutemme kuva?   http://www.helsinki.fi/~enqvist/artikkeli.dir/lambda.html
Loppupuolella kohdassa "Kohti formulaluokkaa" pitäisi löytyä tuosta horisontista :)