Radiantissa sensaatiomainen juttu!

[Seppo Linnaluoto]

Tampereen Ursa julkaisee Radiantti-lehteä 4 kertaa vuodessa. Se on pääasiassa päätoimittajansa Kari A. Kuuren kirjoittama. Kari muuten uhkaa jäädä pois ja etsii uutta päätoimittajaa.

Juuri ilmestyneessä lehden numerossa 3/2011 on aivan sensaatiomainen juttu sivuilla 17-20. Nyt eläkkeellä oleva henkilö on toiminut keskeisissä radioelektroniikan tehtävissä Neuvostoliiton avaruustoiminnassa vuosina 1954-91. Hän kertoo mm. useista avaruusonnettomuuksista. Valitettavasti kai Radianttia ei ole luettavissa verkossa?

Aurinkoista loppukesää!
--------------------------------------------------
Seppo Linnaluoto, fil. kand.
puh. (09) 2977001, 040-5953472
Framnäsintie 2 E 21, 02430 Masala
sähköposti: linnaluo(a)ursa.fi
http://www.ursa.fi/~linnaluo/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Seppo_Linnaluoto
http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/
--------------------------------------------------

[softis]

Hei,

Täältä löytyvät kaikki uusimmat Radiantit:

http://taursansaakamera.dyndns.org:1242/

jr

[Kaizu]

Mielenkiintoinen juttu Mishalta.
Muistan pikkupoikana lukeneeni Valituista Paloista mainituista Italialaisista harrastajista ja siitä innostuneena purin vanhan putkiradion ja yritin värkätä siitä avaruusvastaanotinta. Sain aikaan muutaman palaneen sulakkeen, asteikkovaloista "matkalla avaruuteen" tyyppisen valaisimen sekä säätökondensaattorin kidekoneeseen. Kidekoneella kuului sama Helsingin yleisradioasema kuin alkuperäisellä radiollakin mutta huomattavasti hiljempaa.
Italialaiset olivat kuulleet nuo kuusta ohi enneet avunpyynnöt ja olettivat että kosmonautteja on syväjäädytettyinä aurinkoa kiertävällä radalla.
Kekkoslovakiassa Valitut Palat olivat kovin amerikkalaista lukemista eikä ollut sopivaa niitä juttuja julkisesti siteerata.

Kaizu

[ReijoL]

Tähän sensaatiojuttuun kannattaa suhtautua yhtä lähdekriittisesti kuin sensaatiojuttuihin yleensäkin. Samoin kuin italialaisten Judica-Cordiglia veljesten saavutuksiin. Muutamia kiihkottomia kertomuksia noistakin ajoista ja paljon muuta löytyy vaikka seuraavilta sivuilta: http://www.svengrahn.pp.se/

Reijo

[VeikkoM]

Tiedä häntä sensaariomaisuudesta.   Nykyään venäläisten avaruustoiminnan salaisuudet
eivät ole enää niin salaisuuksia.   Niistä on ollut dokumentteja ja aikalaisten haastatteluja
lehdissä ja dokumenttiohjelmissa.   Epäonnistumisiaan ei ole enää niin salailtu.   Ja ihan
varmasti salailu on synnyttänyt myös  keksityjä tarinoita, on aukkoja on täytetty omilla
olettamuksilla.

[Horus]

Ihan mukava juttu, mutta ei juurikaan sensaatiomainen. Ainakin itselleni siinä ei juuri ollut mitään sellaista "uutta" mitä en olisi jo aikaisemmin kuullut muista lähteistä. NL:n aikaiset salaisuudet ovat tosiaan nyt hiljalleen tulossa julkisuuteen.

[Aridif]

Omasta mielestäni kyseinen Radiantin juttu oli ennemminkin hävettävä kuin mielenkiintoinen.

Radiantti on jo pitkään kärsinyt kroonisesta kirjoittajapulasta, jota ei edes yritetä korjata millään tavoin, kun yksi innokas kirjoittaja vielä löytyy. Esimerkiksi viimeksi ei edes kertaakaan pyydetty juttuja lehteen yhdistyksen postituslistalla. Mielestäni parempi olisi pudottaa lehtien määrä ainakin puoleen, kunnes kirjoittajia löytyy. Merkittävä osa jäsenmaksusta kun menee lehden painatus- ja postikuluihin.

NL:n aikaiset salaisuudet ovat tosiaan nyt hiljalleen tulossa julkisuuteen.

Niin kauan kuin Mishat ja muut "sensaatioihmiset" pysyttelevät nimettöminä, niin heidän sanoillleen kannata kovin paljoa ajatuksiaan tuhlata.

NL:n viimeiset suuret salaisuudet tulivat esille valtion kaatumisen jälkeisinä vuosina. Mikä tahansa avaruusprojekti vaati vähintään satoja jos ei tuhansia ihmisiä. Onko oikeasti uskottavaa, että heistä kukaan ei olisi kertonut julkisuuteen tähän päivään mennessä, mikäli ennen Gagarinin lentoa joku olisi avaruuteen lähetetty? On huomattavaa, että näissä kansantaruissa ei koskaan löydy tietoa oikeasti mukana olleilta alan ammattilaisilta, vaan sitä vastoin toisen tai kolmannen käden tietoa ja huhuja. Edes Misha ei tuossa paljastuksessa anna edes ymmärtää olleensa tuon radiokeskustelulegendan kanssa missään tekemisissä itse.

Tämä klassinen italialaisten radioamatöörien "paljastus"-potaska on sekin kiertänyt maailmaa jo monta kymmentä vuotta ja näin keskustelufoorumien aikakaudella aina löytyy sen nostajia ja "sensaatioiloitsijoita".

Toivottavasti moinen juttu ei Radiantissa toistu, päätoimittajalla on vastuunsa vetää raja sille mitä tähtitieteen harrastuslehdessä kirjoitetaan. Mishan kirjoituksen tyyppisille jutuille löytyvät niillekin omat lehtensä ja fooruminsa. Sellaiset ovat kaukana tieteestä.

Mikko Suominen
Tampereen Ursan jäsen

[LK]

Joo-o. Neuvostoliitto kuopattiin 20 vuotta sitten ja ihmettelen kyllä kovasti, kun ei "paljastaja" tahdo omalla nimellään esiintyä. Vaitinolovelvollisuussopimuksetkin ovat hyvin todennäköisesti rauenneet viimeistään Neuvostoliiton hajotessa. Tuli vähän samanlainen fiilis, kun kuuntelee "esson baarissa" "asiantuntijoiden" legendaa.

[jmantyla]

Ihan mukava juttu, mutta ei juurikaan sensaatiomainen.

Hmm... ja jotkut ottaa tämän tosissaan?
Jutun alussa lukee: "totta ja fiktiota ... 1.4. 2011 eräs jo jonkin aikaa tuntemani..." 

Taitaa juttu enimmäkseen kertoa Radiantin juttupulasta, kun aprillipäivän tarinalla pitää lehti täyttää. Ei ihme, että uutta päätoimittajaa etsitään.

Jorma M.
Kangasala
T:reen Ursan jäsen

[vanhakauko]

Juuri ilmestyneessä lehden numerossa 3/2011 on aivan sensaatiomainen juttu sivuilla 17-20.

Kolme kosmonauttia lennolla: "Siellä oli kaikki hyvin, sitten kuullaan naisääni: Mikä tuo on? Mies sanoo: en tiedä. Nainen
sanoo: tehkää jotain, meitä ei koskaan muisteta."

Nehän törmäsivät UFOon! Ihan varma juttu.  Saksan natseillakin on edelleen toimiva salainen tukikohta Kuun takapuolella. Piakkoin siitä julkaistaan suomalainen dokumenttifilmi.

[Seppo Linnaluoto]

Minusta päätoimittajan kuuluu julkaista tällainen juttu, olipa se sitten totta tai tarua. Luultavasti jotkin kohdat ovat tarua, toisen käden tietoa. Mutta esimerkiksi kohta Laikasta ja muista avaruuskoirista on minusta liikuttava!

Seppo.Linnaluoto@ursa.fi

[Jarkko.A]

Kolme kosmonauttia lennolla: "Siellä oli kaikki hyvin, sitten kuullaan naisääni: Mikä tuo on? Mies sanoo: en tiedä. Nainen
sanoo: tehkää jotain, meitä ei koskaan muisteta."

Nehän törmäsivät UFOon! Ihan varma juttu.  Saksan natseillakin on edelleen toimiva salainen tukikohta Kuun takapuolella. Piakkoin siitä julkaistaan suomalainen dokumenttifilmi.

Ei kannata heittää sarkasmilla tuota kuun pimeän puolen natsien tukikohtaa. Tuleva scifileffa on vain yritys kuitata asia huumorilla. Luin ihan oikeasta tiedejulkaisusta (Suomen Ufotutkijoiden Uforaportti 5, en nyt ihan varma ole tuosta numerosta ole. Tuo oli ihan oikeasti tähtitiedeosastolla Kuopion pääkirjastossa, joten se on tieteellinen julkaisu.) raportin, jossa eräs suomalainen mies oli kaljareissunsa jälkeen tempaistu jonkinlaisen kuplan mukana natsien tukikohtaan kuun pimeälle puolelle ja hänen sotilasarvoaan oli tiedusteltu ja tämän jäljeen kuulusteltu myös muista asioista. Ufotutkija numero 118 oli haastatellut henkilön ja todennut hänet luotettavaksi henkilöksi, joka osasi kuvailla selkeästi mitä oli tapahtunut. Tukikohdassa oli ollut myös humanoideja. Tutkija oli luokitellut yhdessä tutkija 54:n kanssa tapauksen edesmenneen J. Allen Hynekin luoman kaavion mukaan  luokkaan 1 lisöluokituksella CE III (Close Encounter of the Third Kind) eli tunnistamattomaksi erittäin mielenkiintoiseksi tapaukseksi, jossa oli kolmannen lajin lähikohtaaminen. Miehelle oli myös tullut vertavuotava haava takaraivoon, joka vaati sairaalahoitoa.

Nostan oikeasti hattua näille Suomen Ufotutkijat Ry:n porukoille, koska he jaksavat jatkaa näiden erittäin tärkeiden tieteellisten tutkimusten tekoa ja ovat esimerkiksi 90-luvulla tehneet yli 200 ilmoitetusta tapauksesta jokaisesta hyvin kattavan tieteellisen raportin enimmäkseen haastattelemalla todistajia ja analysoimalla kuva- ja videomateriaaleja. Näistä tapauksista 8% on todella varmistettu UFOiksi.

Siis oikeasti, miettikää miten paljon työtä tuollainen järjestelmällinen tutkimustyö vaatii. Siihen käytettyä aikaa ja resursseja ei todellakaan olisi kannattanut käyttää mihinkään muuhun.

Itsekin olen lähettänyt havaintolomakkeen kyseiselle yhdistykselle kun kolautin pääni avoimeen ikkunankarmiin ja näin tähtiä. Odotan innolla yhteydenottoa tutkijoilta.

[Jorma Koski]

Yhä hauskemmaksi muuttuu ^

Ketjun voisikin pian siirtää huumoriosastolle!

[Riqis]

Minusta päätoimittajan kuuluu julkaista tällainen juttu, olipa se sitten totta tai tarua.

Nyt olen sitten kaiken nähnyt (*reps*).

Yhä hauskemmaksi muuttuu ^ Ketjun voisikin pian siirtää huumoriosastolle!

Kyllä. Tämä ketju siirretään huumoriosastolle.

[Kari_A_K]

Luen näitä keskustelupalstoja sen verran harvoin, että tämäkin aihe oli jäänyt huomaamatta aikaisemmin.

Kyllä useassa lehdessä on tuollaisia kevyempiä (huumori)palstoja tai kolumneja, niin myös Radiantissa. Kaikkia juttuja ei vain tarvitse niin ryppyotsaisesti lueskella. Kolumnia tullaan jatkossakin julkaisemaan niin kauan kuin Harri Valoma viitsii niitä kirjoittaa ja minä olen päätoimittajana. Itsekin olen vastaavia kolumneja kirjoitellut aikoinaan Tähdet ja Avaruus -lehdessä. Itse asiassa, näitä kaiken maailman huuhaa-juttuja ei muutoin voi käsitelläkään kuin huumorinpilke silmäkulmassa. Valitettavasti jotkut lukijat eivät sitä ymmärrä.

Totta on, että Radianttilla on kirjoittaja pula. Tämä tila on varmasti kaikkilla jäsenlehdillä, joten se ei sinällään ole mikään uutinen. Jos joku on kirjoittamisesta kiinnostunut, niin juttujaan voi tarjota käytettäväksi milloin vain ilman, että niistä erikseen pyydetään. Hyviä juttuja otetaan mielellään vastaan myös yhdistykseen kuulumattomilta. Tosin kirjoitus- ja kuvapalkkioita emme pysty maksamaan, mutta tekijänkappaleen lupaamme lähettää, jos kirjoittaja kertoo postiosoitteensa.

Joku kritisoi julkaistujen numeroiden määrää. Sille on olemassa parikin merkittävää syytä:

1. jäsenlehti pitää ilmestyä riittävän monta kertaa vuodessa, jotta jäsenet kokevat sen nimenomaan jäsenlehdeksi ja palvelee yhdistyksen tiedottamisen tarvetta. Kerran vuodessa ilmestyvä läpyskä ei varmasti sitä samaa tunnetta saa aikaiseksi eikä palvele tiedottamista. Mielelläni julkaisisin lehteä kuusi tai jopa 12 kertaa vuodessa jos resurssit vain antaisivat myöten.

2. yhdistysten jäsenlehdet ovat alvittomia, jos ne ilmestyvät vähintään neljä kertaa vuodessa. Alvittomuus kattaa sekä painamisen että postittamisen. Julkaisukertojen pudottaminen kolmeen tai kahteen numeroon vuodessa ei siis toisi mitään tai merkittävää rahallista säästöä.

Seppo Linnaluoto mainitsi minun pyrkimykseni siirtyä päätoimittajuudesta pois. Se on totta, vaikka se tuskin kovin nopealla aikataululla toteutuu. Uuden päätoimittajan löytäminen ja kouluttaminen on kuitenkin hidas juttu, varsinkin kun siihen liittyy muitakin muutoksia Tampereen Ursassa. Jos kyseinen operaatio tehdään yhdellä rysäyksellä, niin sellainen harvoin onnistuu edes välttävästi. Arvelen, että jos joku jäsenistä ilman lehdentekokokemusta (siis ei-ammattitoimittaja) asiasta kiinnostuisi nyt, niin ehkä 3–5 vuoden kuluttua hän voisi aloittaa päätoimittajana täysin itsenäisesti.

Kari A. Kuure
Tampereen Ursa ry.