Suomalaiset harrastajat

[jani varpujärvi]

Saattaa olla, että sohaisen nyt muurahaispesään, mutta siitä huolimatta..
On ollut mielenkiintoista seurata eroja suomalaisten ja muiden maalaisten keskusteluissa tähtikuvaus asioissa.
Suomessa taso ON korkealla. Varmaankin kaikki osaa sanoa ne kaksi tai kolme kuvaajaa tällä foorumilla, jotka ovat ylitse muiden.
He OVAT hyviä.
Mutta..
Kansainväilisillä foorumeilla saa huomattavasti enemmän arvostusta, tsemppiä ja vinkkejä kuvaus-asioihin, vaikka et olekkaan "kolmen sakissa".

Tuntuu siltä, että täällä vain kilpaillaan, kuka saa paremman kuvan kuin toinen, emmekä yhtään arvosta sitä, mitä toinen on joutunut kantapään kautta opettelemaan. Tottakai palaute kuvista auttaa kehittymään, mutta mistä tämä ero tämän ja ulkolaisten foorumien välillä oikein johtuu?
Omat kuvani ovat kaukana siitä, mitä tämän foorumin "mestarit" ovat saaneet aikaan, mutta eräällä kansainvälisellä foorumilla olen saanut erittäin paljon positiivista palautetta ja minulta on pyydetty neuvoja ja vinkkejä s-postitse kuvaus-asioissa..
En ole millään tavalla katkera, tiedän kyllä rajani ja tasoni oikein hyvin. Olen vaan monesti pohtinut tätä.
Olen hukannut totaalisesti vanhat tunnukseni ja salasanani avaruus.fi:hin, joten jouduin tekemään uuden profiilin.Onkohan mitään mahdollisuutta palauttaa salasanaa/käyttäjätunnusta, jos vaikka pitkän poissaolon jälkeen palaisi tännekkin..

[Jarkko.A]

Itse olen taas huomannut erona sen, että täällä saa useammin oikeaa tietoa mutuilun sijasta ja väärään tietoon puututaan hieman äkäisemmin kuin muualla. Tämä sitten saattaa tuntua joistakin törkeältä kun se oma megahyvä idea oikaistaan fysiikan lakien mukaiseksi ilman päähäntaputtelua.

[Mare Nectaris]

... eräällä kansainvälisellä foorumilla olen saanut erittäin paljon positiivista palautetta ja minulta on pyydetty neuvoja ja vinkkejä...

Foorumilla on ainakin kaksi hienoa paikkaa postata kertynyttä tietämystä:

- Tähtikuvien käsittely -säie
- Yleistä asiaa tähtikuvauksesta -säie

Kun luet nuo kaksi säiettä läpi, huomaat, että siellä on erittäin paljon jaettua tietoa eri kuvankäsittelyohjelmista ja tekniikoista. Samoin monien astrokuvien yhteydessä on virinnyt hyvää keskustelua tekniikoista.

Postaa sinne ideoita ja tekniikoita sinäkin vaan! - En itsekään koe olevani mikään huippukuvaaja, mutta olen silti aina postannut omalta pieneltä osaltani kuvankäsittelyohjeita ja eri puolelta haaviin tarttuneita vinkkejä noihin säikeisiin, kun on tullut olo, että tiedoista voisi olla hyötyä.

Suomalaiseen tapaan vain ei kuulu turha kehuminen ja small talk. Sanotaan kun on asiaa, ja kun leuka tippuu lattiaan, saatetaan sanoa: "ei paha". Itse olen vuosien aikana oppinut arvostamaan tuollaista murahdusta *paljon* enemmän kuin esim. CN:llä saatua small-talk-diipadaapaa.

Ehkä yhtä oma-aloitteisesti ja automaattisesti ei suomalaisella foorumilla jaeta tietoa kuin "suuressa maailmassa". Siinä voi olla vähän sitä "tee työt ja opi pelaamaan" -mentaliteettia. Niin se kuitenkin vain on, että vain tekemällä näitä juttuja oppii. - Olethan mm. nähnyt jo tämän Jorma Mäntylän toimittaman Tähtivalokuvaus -kirjan?

Summa summarum: aloita siis jakamalla oma tietosi, niin ehkäpä porukkaa tulee mukaan keskusteluun.

[Timpe]

Tuntuu siltä, että täällä vain kilpaillaan, kuka saa paremman kuvan kuin toinen, emmekä yhtään arvosta sitä, mitä toinen on joutunut kantapään kautta opettelemaan. Tottakai palaute kuvista auttaa kehittymään, mutta mistä tämä ero tämän ja ulkolaisten foorumien välillä oikein johtuu? Omat kuvani ovat kaukana siitä, mitä tämän foorumin "mestarit" ovat saaneet aikaan, mutta eräällä kansainvälisellä foorumilla olen saanut erittäin paljon positiivista palautetta...

Käsittääkseni jokainen kuvaaja hakee täältä omaa vertailuryhmäänsä, mihin voisi verrata omia kuviaan. Katson itsekin silmät pyöreinä muiden ottamia hienoja kuvia ja jos kuvattu kohde on mahdollista mahduttaa omaan kuvausohjelmaani, niin kuvaan sen tilanteen mukaan. Tässä mielessä koen muiden ottamat kuvat hyvänä haasteena ja vertailutasona, johon voi yrittää päästä tai jota voi yrittää ylittää. Eräänlaista ystävällismielistä kilpailua siis, jonka vaikka oma verrokkiryhmäni tuntee omissa nahoissaan ja päinvastoin jonka tunnen itsekin Tällainen ryhmäkilpailu on minusta positiivinen juttu, koska se kannustaa myös itseäni yhä parempiin saavutuksiin.

Ja kuten sanoit, niin tähtikuvauksen taso on Suomessa korkea, mutta minusta täällä on paljon enemmän kuin 2-3 huippuluokan kuvaajaa! Kerro tuo kymmenellä niin päästään lähemmäs omaa mielipidettäni. Tähtikuvauksen korkeasta tasosta seuraa sekin, että jos pysähtyy paikalleen niin itse asiassa taantuu suhteessa muihin, jotka etenevät samaan aikaan omilla osa-alueillaan. Omalla kohdallani viimeisen myrskyvaroituksen on antanut nimimerkki "Murtsi", jonka kuvankäsittelytaidot näyttävät siirtyneen seuraavalle tasolle omiini nähden  Tästä huolimatta en koe tätä mitenkään negatiivisena asiana vaan ennemminkin haasteena, johon pyrin vastaamaan oman osaamiseni rajoissa ja antamaan siinä sivussa toiselle kuvaajalle kuuluvaa positiivista palautettakin!

Ongelma saattaa syntyä siinä yhteydessä, kun tietyn viiteryhmän kuvaajat eivät kommentoikaan enää oman viiteryhmänsä ulkopuolisia kuvaajia ja heidän tuotoksiaan. Ulkomaalaisissa foorumeissa (esim. Cloudy Nights) on niin massiivinen käyttäjämäärä, jotta kaikille kuvaajille riittää oman viiteryhmänsä mukaisia kommentoijia + satunnaisesti muiltakin aktiivisilta foorumilaisilta saatuja kommentteja. Täällä Suomessa ihmettelen sitä, jos täällä edellytetään esim. allekirjoittaneen aktiivista kommentointia jokaiseen tänne postattuun kuvaketjuun tai loppukuvaan, koska tähän en ryhdy. Kommentoin täällä lähinnä sellaisia kuvia ja kuvaajia, jotka napsahtavat oman viiteryhmäni sisälle.

Samalla kysyn, miksi vasta-alkajat ja toisen kuvausvuoden kuvaajat (jne.) eivät kommentoi oman kehitysryhmänsä mukaisia kuvia? Miksi sieltä ei anneta kaipaamaasi vertaistukea lähinnä oman osaamisryhmän tasoisille kuvaajille? Onko oletus, että kokeneet kuvaajat kommentoivat kaikkien kuvaajien kuvia, mikä on jo ajallisestikin mahdotonta! En siis koe hyljeksiväni tällä toiminnallani kenenkään vasta-alkajan kuvia, vaan enemmänkin pyydän kaikilta muilta kuvaajilta vastuun jakamista kuvaajien kehitystason mukaan, kun puhutaan kuvien arvioinnista ja arvostuksesta. Yleisillä alueilla vastaan toki kaikkien kysymyksiin parhaani mukaan ihan riippumatta kenenkään harrastuksen kehitystasosta, mutta kuvausalueilla allekirjoittaneen on pakko rajoittaa osallistumistaan edellä kuvatulla tavalla.

[Jarkko.A]

Jos sitä edes saisi otettua ja käsiteltyä sellaisia kuvia, joita uskaltaisi laittaa tänne esillekin :) Itselläni on ongelmana liiallinen itsekritiikki tuotosteni suhteen varsinkin kun täällä on ihan ammattitason kuvia, jonka takia en ole julkistanut yhtään kuvaa vielä. Nyt sitten päätin että seuraavalla kaudella pakotan itseni laittamaan edes muutaman kuvan esille jo ihan senkin takia että nähtäisiin laadullista diversiteettiä olevan.

Välillä tännekin tupsahtelee ihmelapsia joiden ensimmäiset valotukset esimerkiksi kuusta muutaman satasen kalustolla ovat erittäin upeita. Lieneekö kyseessä se että he ovat jaksaneet sisäistää muutaman täällä aktiivisesti kirjoittavan neuvot täydellisesti ennen kaluston hankintaa ja kuvaukseen ryhtymistä vai onko se muuten vaan niin helppoa joillekin erityistapauksille.

Tiedon puutteeseen ei ainakaan täällä kuole eikä nähdäkseni kukaan panttaa omia ja muualta opittuja menetelmiä jos kuvan julkaisun yhteydessä sattuu kysymään tarkemmin miten jokin asia on tehty. Ja moni kirjoittelee omaksi ilokseen ihan pyytämättäkin erittäin avuliaita tekstejä. Kiitokset siitä heille.

[Kaizu]

Olen myös huomannut että kun laitan kuvan CN-foorumille, saan lähes varmasti positiivista palautetta, silloinkin kun kuva ei sitä välttämättä ansaitsisi. Siispä jos haluan positiivisia kommentteja varmasti, laitan kuvani sinne.
Tältä foorumilta saan useammin apuja siihen miten saan seuraavalla kerralla paremman kuvan. Palaute ei useinkaan tule neuvoina (sellainenhan ärsyttäisi suunnattomasti), vaan laittamalla näytille parempi kuva ja kertomalla, miten se on tehty. Ehkä ärsyttävin tapa saada palaute on kun joku laittaa seuraavaan viestiin kaksi kertaa omaani paremman kuvan joka on otettu puolet halvemmilla välineillä ja vähemmällä ähräämisellä ja jos kuvaaja on vielä "virkaiältään" paljon minua nuorempi.
Jollain esimieskurssilla aikanaan kehotettiin antamaan alaisille myös positiivista palautetta. Aina kun saan positiivista palautetta, muistan tuon kurssiluennon.

Kaizu

[jani varpujärvi]

Erittäin hyviä näkökantoja on asiaan tullut !
Hassua, että olen saanut s-postia aiheeseen liittyen, kun kaikki eivät ole halunneet samaa asiaa kommentoida julkisesti, ettei tahattomastikkaan loukkaisi ketään..
Tarkoitukseni ei ollut loukata ketään, tuoda vain havaintoni esiin.
Olen saanut paljon hyviä ideoita tältäkin foorumilta ja mistäs muualta niitä saisi, kuin kauemmin (ja tasokkaammin) tekeviltä konkareilta. Ei pyörää tarvitse kahta kertaa keksiä !
Ehkä se sitten on niin että se suomalaisen tapa murahtaa "ihan kiva" on se, miten me asioita ilmaisemme.
Jos pelkkiä kehuja haluaa, niin on totta että kuviaan voi esitellä aivan alkutaipaleella oleville. Jos haluaa itse kehittyä niin pitää katsoa sen oman verrakkoryhmän yläpuolelle ja sieltä ammentaa itselle ne ideat ja vinkit.
On totta myös, että eihän jokainen tosiaan voi käydä jokaista kuvaa läpi ja kommentoida/rueta tuutoroimaan.
Toisaalta moni juurikin aloitteleva on jäänyt ilman kommentointeja/palautetta, joita olisi ehkä kaivannutkin.Valitettavasti on ollut niin että jos joku nyt aloitta ketjun "messier x syksyllä 2011" laittaen ei-niin-mahdottoman-upean kuvan, ja sitten 10 vuotta kuvannut laittaa 20 tuntia valotetun kuvan, niin kyllä se ensimmäinen kuva jää jalkoihin ja äkkiä tuntee itsensä "sorsituksi" ja juuri sen vuoksi moni tuntee jäävänsä ulkopuoliseksi ja foorumin olevan joskus vain niiden huippu-kuvaajien "hiekkalatikko".
Itse saan suurimman tyydytyksen siitä että onnistuu tekemään asioita paremmin kuin edellisellä kerralla, tai näkemään/kuvaamaan jotain mitä ei ole luullut pystyvänkään. Esim. Jousenen veil nebulan sain tarttumaan edellisellä viikolla, vaikka luulin sen olevan minulle tavoittamattomissa. Se oli hieno hetki.
Onneksi syksy on edessä ja toivottavasti kelit olisivat suotuisat. Viime talvelta jäi paljon kohteita bongaamatta ja sormet jo syyhyävät.
Niinkuin eräs englantilainen kuvaaja-netti-tuttu sanoi kerran hyvin: muistetaan mistä ollaan lähdetty ja autetaan toisia, ettei sitä pyörää tarvitse uudelleen keksiä!

[pappa]

Ketjun otsikko on "Suomalaiset harrastajat" eikä "Suomalaiset tähtikuvausharrastajat" uskallan laventaa aihepiiriä hieman enemmän "Harrastuksen suuntaan".

Itse olen nauttinut suuresti Suomalaisen tähtiharrastuksen kehittymisestä ja ihailen "amatööri vehkeillä otettuja" huippukuvia sekä niiden antia. Otan tähän esimerkin tiedemaailmasta, Esko Valtaoja on useaan otteeseen kertonut ettei omista edes alkeellisintakaan tähtikaukoputkea. Hän siis on tehnyt tieteelliset tutkimuksensa toisten ottamista kuvista, aineistoista yms. Tai tilaamalla jonkin havainnon.

Minusta on huippua, että kaverit jotka sijoittavat laitteisiinsa tuhansia, jakavat hengentuotteensa kaiken kansan näkyville. Niitä voi katsella, vertailla. Seurannasta tai sarjoista voi tutkia monenlaisia muuttujia etc. Se mitä täällä keskustelussa on tullut esille, että ulkomaiset harrastajaketjut ovat jotenkin auliimpia antamaan tunnustusta "matalamman tason osaamisesta" on harhaanjohtavaa. Ulkomailla, siis Suomen ulkopuolella on tuhansin määrin täysiä ammattilaisobservatorioita amatöörivoimin ja havaintoja tehdään vähintäänkin Qualitysti mitä tulee havaintojen tarkkuuteen. Moniko näistä tuhansista jakaa tietonsa, kuvadatansa yms. Aineiston harrastajafoorumeilla.

Tekninen perhfektionismi on minusta oikea sana kun puhutaan kilpailusta tähtiharrastuksessa. Jos laitteilla jotka itsellä on ja kaveri hommaa paremmat perfektionisti ei edes vaivaudu kokeilemaan mitä omilla vehkeillä voisi tehdä jos todella syventyisi siihen "tähtiharrastukseen". Hänen on saatava paremmat ja tämä kierre jatkuu loputtomiin. On kyse kilpavarustelusta. Jos tähän suuntaan mennään harrastajafoorumilla ollaan todella pitkällä korpipolulla joka ei hyödytä harrastusta pätkän vertaa. Myös perfektionistien tyyliin kuuluu arvostella toisten mahdollisuuksia ja dissata alempiarvoisia laitteita

[Timpe]

Toisaalta sekin on viisautta, kun osaa keskittyä omaan tekemiseensä vilkuilematta liikoja sivuilleen mahdollisen kritiikin pelossa. Niin kauan menee hyvin, kun ei mene liikaa vertailemaan itseään muihin vaan on tyytyväinen omiin saavutuksiinsa

[pappa]

Vielä syvempää filosofista näkymää Suomalaiseen tähtiharrastukseen. Tähtitiede ei ole kovin montaa vuosikymmentä ollut niin popularisoitua kun se nykyään on uusien tekniikoiden avulla. On myös tullut ammattilaisia jotka ovat ottaneet haltuunsa tämän tieteenalan popularisoinnin kuten esimerkiksi Markus Hotakainen. Tähtikaukoputken rakentaminen on ollut harrastajain tiedossa ehkä pisimpään jos mennään taaksepäin tähtiharrastuksessa. Sen suosio oli huipussaan 1960-70 luvuilla, vielä 1980 luvullakin joskin silloin markkinoille alkoi virrata halpoja tuotteita kaukoidästä, lähinnä nykyiset market-tasoiset vermeet. Tässä segmentissä oli kaikki tekninen infra vuosikymmenet. Harrastajajoukot jotka ottivat tämän vielä silloin sydämmenasiakseen olivat melko pieniä ja näiden harrastajien piirit aikalailla salaseuroja. Ymmärtämättömät maallikot tokaisivat tuon tuostakin, ett pyöreissä huoneissä ja pehmeissä selleissä on näiden asioiden miettijöitä pitkin maailmaa. Ensimmäisiä Suomalaisia maallikko harrastajia olivat lienee korpifilosofit kuten Konsta Pylkkäsen kaltaiset kylähullut jollaista  Veikko Huovinen kuvaa suosikkiteoksessaan. Tänä päivänä on luojan kiitos vielä ihmisiä jotka haluavat rakentaa laitteensa itse ja täten pitää yllä tätä tietoa ja taitoa. Mielestäni se on melko vakavaa harrastamista jos hioo 300mm peilin ja rakentaa sille vielä muut rakenteet. Suomessa näitä huippumiehiä on muutamia, mutta maailmalla se on hyvinkin suosittua, etenkin Ameriikassa jossa kaikki on suurta. Hyvä esimerkki ovat San Fransiscon katuastronomit jotka havaitsevat mahdollisimman valosaasteisella seudulla ja tekevät harrastusta tutuksi ihmisille sekä rakentavat pääosin itse putkensa vanhoista rakennusjätteistä.

Nykyisen kaltaisten modernien amatööri observatorioiden laitteiden omaavat ovat verraten nuoria ja eivät ole eläneet näitä kultaisia vuosia jolloin pelkkä silmillä tapahtuva yötäivaan havaitseminen oli vielä hyvinkin vakavaa harrastusta, nykyään sitä pidetään lähinnä aloittelijain puuhana. Kiikari oli pitkään amatööritieteilijän ainoa optinen työkalu jonka saattoi kuka tahansa hankkia "kaukoputkeksi" melko edullisesti. Kynä, paperi, muistivihko. Koulun luonnontieto kirjassa oli tähtikartta takakannessa.  Koulujen luonnontieto oli vielä 60-70 luvuilla hyvin edustettuna opetussuunnitelmassa, kerättiin kasveja ja tunnistettiin luonnonihmeitä ja kaikille tuon ajan lapsille olivat tarjolla monipuoliset ympäristön ja luonnon tuntemisen taidot joita sopi vielä jalostaa erillaisissa kerhoissa ja saada tähän pistoksen joka kantaa tähän päivään saakka.

En vois sanoa nauttivani harrastuksestani pelkästään tietokoneen ja seurantajalustan kanssa. Mielestäni se ei ole kovin monipuolista harrastamista eikä anna sulateltavaa koko vuodeksi kuten kokonaisvaltainen luomakunnan ymmärtäminen. Missään tapauksessa en halua etteikö erikoistekniikkaa harrastettaisi ja siten palveltaisi mutakin harrastajia. Kaikki näkemykseni ja omat mieltymykseni koskevat vain itseäni. Uskon kuitenkin että näitä säikeitä lukee myös sellaiset joiden tiedot ovat vielä varsin alhaisia ja itse ainakin toivoisin että harrastukseen lähdettäisiin avoimin kortein. Tutustuttaisiin vähintäänkin monipuolisesti pallomme ominaisuuksiin tässä kosmoksessa eikä riennettäisi ostamaan saksalaisesta verkkokaupasta heti hitec laitteita joiden käyttö tässä paksun ilmakehän ja pohjoisen sijainnin maassamme ovat melko suppeat.

[Lauri Kangas]

Ketjun alussa tuntuu olevan pientä vastakkainasettelua nimenomaan täkäläisen ja CN:n foorumin välillä. Oma mielikuvani CN:stä vastaa Kaizun kokemuksia, kuvalle kuin kuvalle satelee monta sivua kehuja. Samoin erilaiset kyselyketjut täyttyvät ihmeellisistä mutuvastauksista lähettäjiltä jotka lähinnä vain haluavat päästä sanomaan jotain eivätkä viitsi edes katsoa, että ketjussahan on jo kymmenen sivua samanlaisia vastauksia joihin kaikkiin on jo kertaalleen vastattu että ei tämä nyt tässä tilanteessa auta.

Täällä on mielestäni paljon järkevämpi ilmapiiri ja onneksi positiivisen palautteen antamiselle on myös aihetta. Ainakin omalla kohdallani aloitellessa oli tärkeintä että ylipäänsä sai kuvaan jotain jonka tietää olevan siellä mutta jota ei muuten onnistunut havaitsemaan. Tällaisten suoritusten tunnistaminen innostaa ainakin mua antamaan hyvää palautetta ja esim. vaikka seuranta vähän falskaisi niin ei haittaa, sen ongelman taklaamiseen voi sitten porukalla antaa vinkkejä.

Tekninen perhfektionismi on minusta oikea sana kun puhutaan kilpailusta tähtiharrastuksessa. Jos laitteilla jotka itsellä on ja kaveri hommaa paremmat perfektionisti ei edes vaivaudu kokeilemaan mitä omilla vehkeillä voisi tehdä jos todella syventyisi siihen "tähtiharrastukseen". Hänen on saatava paremmat ja tämä kierre jatkuu loputtomiin. On kyse kilpavarustelusta. Jos tähän suuntaan mennään harrastajafoorumilla ollaan todella pitkällä korpipolulla joka ei hyödytä harrastusta pätkän vertaa. Myös perfektionistien tyyliin kuuluu arvostella toisten mahdollisuuksia ja dissata alempiarvoisia laitteita

Juuri minkäänlaista (ainakaan muuta kuin tervehenkistä) kilpailua en ole kyllä täällä mieltänyt olevan. Lainatun tekstin mukainen tilanne kuulostaa ihan täysin vieraalta, olikohan tarkoitus maalailla jotain uhkakuvia vai?

Melkein useammin täällä näkee ihmettelyjä siitä että miksi pitää olla tietsikka ja seurantajalusta. Mulle kameran käyttäminen silmän sijaan on ainakin ihan luonnollinen jatke sille että on ensin viisitoista vuotta katsellut visuaalisesti taivasta kaikilla eri konsteilla ja aina välillä saanut surkeita tuloksia yrittämällä kuvata filmille. Se että vihdoinkin näkee kohteet väreissä ja ihan ennenkuulumattomissa detaljeissa on se mikä itselle tuo puuhaan puhtia. Toinen yhtä tärkeä puoli on että pysyy kärryillä mitä taivaalla tapahtuu ja mitä kaikkea liikkuvaa sieltä vanhojen tuttujen kohteiden lisäksi löytyy nähtäväksi ja kuvattavaksi.

Luonnontieteitä ja maailmankaikkeutta yleensäkin saa opiskeluissa ja töissä pohtia riittämiin eikä se jaksa minua innostaa ihan niin paljon kuin tyypillistä nojatuolitähtiharrastajaa. En kuitenkaan ymmärrä miksi tähtikuvausharrastus mitenkään vähentäisi tai rajoittaisi sitä luomakunnan ymmärtämistä.

Siitä mitä ehkä lukee tuossa rivien välissä olen kuitenkin samaa mieltä, nimittäin tähtikuvauksesta ei tule mitään jos suinpäin ostaa vain vehkeitä, ensin pitää tuntea taivasta ja tietää mitä sieltä voisi löytää kuvattavaksi.

[Jarkko.A]

Mielestäni Ursa voisi käyttää järjestötunteja tähtitieteen ja kosmologian lobbaamiseksi peruskoulunbopetussuunnitelmaan. Saisi hyvää perspektiiviä eri asioihin joita joutuu opettelemaan ja konkretisoitua fysiikan ja matematiikan opetusta. Itseäni suututtaa se, että lukioaikoina matematiikan opettelu jäi huonolle tolalle sen takia etten löytänyt mitään hyötykäyttöä kaavoille joita opeteltiin, joten keskityin humanististen alojen opiskeluun. Nyt sitten tähtitieteen löytämisen myötä sitä hyötykäyttöä kaavoille ja yleisille matematiikan taidoille olisi, mutta osaaminen meinaa jäädä kesken ja Maolia ja muita kirjoja saa plärätä runsaasti graafisen laskimen kera.

[Kaizu]

Oma tähtiharrastukseni on alkanut kuusikymmenluvun ensimmäisellä puoliskolla. En kuitenkaan tunnista Papan "kultaisten aikojen" olemassaoloa. Harrastukseni alkoi paljain silmin ainoastaan siitä syystä että muuta ei ollut. En todellakaan opetellut tähdistöjä ulkoa ennen seuraavaan vaiheeseen siirtymistä (enkä osaa niitä vieläkään). Kun sitten sain lainata isäni kiikareita (7x50), tajusin että paljain silmin ei oikeastaan näy juuri mitään. Kaveripiirissä Naantalissa oli kaksi samanhenkistä mutta lähin harrastusyhdistys oli Turussa ja sekin oli totaalisen kuollut siihen aikaan. Salaseuroja ei ollut, ainakaan minä en sellaista löytänyt. Kuusikymmenluvun jälkipuoliskolla ajelin sitten Kellokoskelta Helsinkiin Ursan kirjastoon. Ei sieltäkään mitään salaseuraa löytynyt, löytyi sellaisia kirjoja joita ei sivukirjastossa ollut.
Kaukoputkien rakentelun aloitin siksi että pikkupojan muutaman markan viikkorahoista kaupallisen putken säästämiseen ei lapsuus olisi riittänyt. Kirjastosta löytyi ohjeita Heikinheimolta ja Jäämaalta.
Tänäkin päivänä harrastan laiterakennusta. Pääsyy itse rakentamiseen on että kaupallista vastaavaa joko ei ole tai sitten se on kalliimpi kuin itse tehtynä. Kaukoputkia saa tätä nykyä niin halvalla että taloudellisesti itse rakentamisessa ei ole mitään järkeä. Toinen asia sitten on jos kaupallinen laatu ei riitä, silloin taitava harrastaja voi tehdä sen huippuvekottimen itselleen.
Kuulun varmaankin ensimmäiseen sukupolveen jolle henkilökohtainen tietokone tuli edes mieleen harrastusvälineenä. Minua vanhemmille se on on ollut se humiseva laitos konttorin ilmastoidussa konehuoneessa josta nätit tytöt kiikuttivat jatkolomakepinoja "virkamiesten" analysoitaviksi. Joskus tuli kolvattua 8 kb lisämuisti VIC-20 tietokoneeseen, silloin joutui syventymään ohjelmointiinkin kirjaimellisesti bittitasolla. Syy että tietokoneiden kanssa puuhastelevat ovat itseni ikäisiä tai nuorempia lienee se että PC on melko tuore keksintö eivätkä vanhemmat ole kuulleet omien vanhempiensa puhuvan keskenään assembleria tai cobolia.
Kun verrataan Suomea muuhun maailmaan, niin täällä harrastusmahdollisuudet ovat kohtuu hyvät (säätä ei tietenkään lasketa). Täällä harrastajan ei tarvitse pelätä että harrastus päättyy nälkäkuolemaan tai naapuriheimon soturin ampumaan luotiin. Kaupalliset kaukoputketkin ovat kaikkien ulottuvilla, jos ei ihan heti niin lyhyen säästämisen ja priorisoinnin jälkeen. Elintasoero Suomen ja USA:n välillä on kaventunut oman lapsuuteni jälkeen ja saman kokoisia putkia näkee harrastajilla kummassakin maassa. Priorisoinnista sitten riippuu että ostaako Kossukorin vai Ha-suotimen. Minulla ei vielä ole ko. suodinta.

Kaizu

[pappa]

Meillä on Kaizun kanssa sitten melkein samanlainen ura mutta eri kokemukset. PC lanseerattiin Suomeen 1983 ja oli 80086 Mikromikko, muutama kilotavu muistia ja muutaman herzin väylä. Sillä ei olisi ollut jakoja mihinkään sellaiseen mitä olisi voinut tähtitiedesovellutuksista ajaa. Yliopistojen ja ammattilaisten käytössä oli UNIX joka teki jo silloin töitä mm. Nasalla.
Vasta melkein vuosikymmen myöhemmin tuli 80286 ja 386 joissa oli nykymittapuun mukaan todella mitättömät kiintolevyt 20-40 Mb. Meikäläinen on myös sitä sukupolvea jolloin tietokoneet levisivät jokamiehenoikeudeksi, joskin tietyin rajoituksin. Oma ensimmäinen laitteeni oli Digital Rechearcin 80026 6 herzin prossulla ja alle megasella muistilla ja lerpuin käytettävänä. Omat ensimmäiset ohjelmat olivat D-Base tietokanta kehitysympäristö DR-Dos ja Q-basic.

Assembleria en ole kenenkään kuullut puhuvan, koska se on tulkki ja kääntäjä. Cobol sen sijaan ohjelmointikieli jota IBM käytti suurtietokoneissa ja sen syntaksi voisi vaikka jonkin puheen muodostaa. Turku, Helsinki, Tampere ovat melkolailla erillaisia paikkoja nykyäänkin verrattuna maaseutuun, puhumattakaan ajasta "tuolloin jo tähtiharrastaja". Yliopistokaupungeissa on ollut aina mahdollista päästä alan uusimman tekniikan ja tiedon pariin. Maalaisten kansakouluissa ei kaupunkilaisten "hapatetta" tarjoiltu mukaillen opettajan ilmaisuja tuona aikana kun koulut aloitin.

Mutta kuten todettua tähtiä voi harrastaa niin monnin eri tavoin. Tähtiharrastus on monipuolinen kuten tämän säikeen otsikkokin: Suomalaiset harrastajat.

[Jorma Koski]

Ihan vaan sivukaneettina:

- Cobol on yhä erittäin laajalti käytetty kieli eräajo-ohjelmissa
- 70-luvulla Helsingin yliopistossa ainakin puhuttiin konekieltä: erään vessan ovessa oli teksti "JBUS *" = hyppele tässä kunnes vapautuu :)