Millainen tähtiharrastaja olet?

Aloittaja Celest1al Sphere, 03.05.2011, 22:43:12

« edellinen - seuraava »

tähtityttö

Lainaus käyttäjältä: Julius - 25.09.2011, 13:52:30
Hei! Älä nyt pidä meitä jännityksessä! Onko yhtään kirkkaampaa talvea tulossa?

Hei!

Tässä olisi nyt tämä ennustus, josta oli puhetta: http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=8923.0

Kontju

70-luvulla kuljin tuulessa ja pakkasessa Oulun Arktoksen Puolivälinkankaan tornille näytöksiin. Hankkiuduin Ursan jäseneksi. Kävin myös muissa kokouksissa. Sitten tuli valmistuminen, muutto, jälkikasvu ja työkiireet. Ja muita harrastuksia.
Lapset on jo aikusia ja työkin ottaa uomiaan, vaikka aikaa viekin.
Tähtiharrastus on mennyt taivaan ilmiöiden tarkkailun ja Tähdet ja Avaruus-lehden vuosikertojen selailun ja arkistoinnin merkeissä. Tampereen Ursa potki kerran pois riveistään ne, jotka eivät osallistuneet muuten kuin jäsenmaksun maksamalla. No, heille ei sitten se kannatusraha kelvannut. :huh:
Digiaika on tuonut uutta nostetta, kohtuuhintaisten digijärkkäreiden tullessa markkinoille. Viime talvena otin ekat tähtikuvat jalustalta. Josta huomasin kuten palstalla on todettu, että kittiobjektiivin kuvalaadussa on toivomisen varaa.

Lahjoitin vanhan RET-15 putken (olikohan tuo se koodi?) juuri kummipojalleni jos vaikka innostuisi. Joskus sillä tuli planeettoja ja syvän taivaan kohteita katseltua, vaikka tuskaisen pieniä ne olivatkin.
Nyt sitten kyttäilen sopivaa settiä vakavampaan harrastamiseen. En hötkyile liikaa siinä - ettei käy niin, että juuri kun on hankinnat tehnyt niin huomaa että parempi olisi tarjolla ja alempaan hintaankin.

EeroV

Itse katselen taivaalle aina silloin tällöin kun ei pilvet ole tiellä (putkella tai ilman). Olen vasta aloitteleva harrastaja ja oppimista on vielä paljon. Varsinaisen harrastamisen aloitin vasta tämän vuoden alussa ja sitä ennen on vain tullut seurailtua avaruuteen liittyviä uutisia, eli havaintoja ulkona en juurikaan vielä tehnyt.

nepa

Tällainen amatööriharrastaja. :)

Jostain 90-luvun puolesta välistä olen kuulunut Ursaan ja tähtitieteen/fysiikan harrastus on ollut enemmän teoriapohjaista: kymmeniä kirjoja löytyy kirjahyllystä sekä sen lisäksi toivon, että vielä näin yli kolmikymppisenä valmistuisin fysiikan aineenopettajaksi. Pari vuotta mennyt ja pari ehkä jäljellä.

Taivasta olen aina katsellut, maalla kun on tullut asuttua paljon. Pentuna tuli maattua pitkät ajat lumihangessa, jolloin Linnunrata sekä muutama tähtikuvio tulivat tutuiksi. Sittemmin olen valokuvannut revontulia. Siihen liittyen onkin hieno tarina, kun jotain vuosia sitten oli Oulussa hienoimmat revontulet, mitä ikinä olen nähnyt ja eiköhän kamerasta loppunut akku heti kättelyssä. En sitten uskaltanut lähteä vara-akkua/toista kameraa hakemaan, koska pelkäsin revontulien tietenkin loppuvan sinä aikana. Noh, pari tuntia meni sitten mahtavan esityksen parissa ja vaikka en toimivaa kameraa uskaltanutkaan hakea, ei voi sanoa että pettynyt olisin. :)

Kaukoputken ostaminen on ollut haaveena jo pitkät ajat, mutta kun ei ole osannut päättää ostaako putki valokuvaukseen vai pelkkiin visuaalihavaintoihin. Luultavasti päädyn tänä talvena jälkimmäiseen ja tilaan noin 20 senttisen Skywatcherin tai vastaavan putken, jolla näkee jo jotain.

Jos jotain luonnolta voisi pyytää, niin toivoisin, että lähitulevaisuudessa tulisi taas jokin hieno komeetta. Vastaava kuin Hyakutake ja Hale-Bopp.

weldor

Olen tälläinen satunnaishavainnoija. Lapsiperheen arjen sivussa tulee välillä tihrustettua kaukoputkella taivaalle. Olin yhden vuoden paikallisen tähtitieteellisen yhdistyksen sihteerinäkin mutta ajanpuutteen vuoksi jätin toimen tältä erää muille. Tulevaisuudessa lasten kasvettua isommiksi on ajatuksissa aktiivisempikin harrastus.
Tänään nautin saunan päälle kahdesta harrastuksestani yhtäaikaa. Ulkona on mukavan leppoisa +4 astetta lämmintä ja tähtikirkas taivas. Lisäksi asumme hieman syrjemmässä joten valosaastetta on hyvin kohtuullisesti. Raahasin siis puutarhatuolin pihalle ja kaadoin lasiin miellyttävää mallasviskiä. Katse taivaalle ja matka maailmankaikkeuteen saattoi alkaa. Ei parempaa hermolepoa voi keksiäkään.  :azn:
"Mistä tulemme? Keitä olemme? Minne menemme?"

-Paul Gauguin-


Havaintovälineet 25.8.2012 alkaen:

-Sky-Watcher 200P / HEQ5

Tane

#20
 En malta olla heittämättä lusikkaa vielä tähän kun tilaisuus on avoin. Harrastajien lähtökohtia ja sen myötä tavotteita on monenlaisia. Minulla urheilupuolella, puntit sun muut voimanväännöt, on liki neljäkymmentä vuotinen ns. pääharrastus. Siellä fysiikan lainalaisuudet ihmiselämän suhteen, että mitä enää jaksaa ja ylipäätään kannattaako rehkiä, tulivat eteen ja aloin tehdä joustavaa siirtymistä toisen, taka-alalla vuosikymmenet pysyneen harrastelun seuraan.

Huomaan jo kalustoa kertyneen ja hukkainvestointeja tehdyn, kuitenkaan ei takaraivoa pakota tulla priimustähtikuvaajaksi. Sehän olisi lähtökohtia ajatellen suuruudenhullua haihattelua...En sano että on vaatimus ja tae onnistumiseen tuntea puristusta, joillekin jotkut asiat sujuu vain helpommin ja silloin pitää noudattaa kutsumustaan...Toinen tekee sen hampaat irvessä, toinen naureskellen. Väen väkisinkin punnertajalle on hattu kohotettava, onhan hän läpäissyt kuuluisan harmaankiven...Ei ole yhtä tapaa.

Omista tavoitteistani sanonpahan vaan että suutari katselee lestistään...ellei kuvaukset onnistu niin onhan silmät edelleen joltisessakin kunnossa.

Urheilupuolelta tiedän ikäni yleisiä välineitä käyttäneenä niiden tarpeellisuuden. Vajaa kymmenen vuotta sitten hankin (sain ne liian vanhaksi käyneeltä harrastajalta) omat juuri riittävät puntit ja punnukset kun alkoi saleilla jäämään nuorempien jalkoihin ja vastuksiksi. Että miksei äijä pompi nopeammin, eikä kukaan arvaa mitä kaksisataa kiloa niskassa painaa...Samoin olisin nuoruudessani mahdollisesti tähtitornin siluetin häämöittäessä  kotiakkunalta, uskaltautunut observatorion ovesta sisään...Käyttämään kunnon välineistöä. Näistä kahdesta harrastuksestani ehkä puhuttaisiinkin nyt toisessa järjestyksessä.

Harrastuksien pysyvyydestä ei koskaan osaa sanoa etukäteen, ne vain ovat. Yhtä  olen sietänyt sentään yli kaksikolmasosaa elämästä. Toisten harrastajien lujuudesta vaikkapa sen suhteen, että pidetäänkö kalusto vai heitetäänkö menemään en tiedä enkä ole väärti arvostelemaan. Mutta ainakin tuhat vastoinkäymistä tuolla "leipäharrastus" puolella kohdanneena tunnen ettei yksi tai kaksi pilvistä talvea heilauta piiruakaan...Se on toista jos varmaksi todistettaisiin että selkeää yötä ei enää kuunnaan tule. Turhan kaluston  kuskaisin oitis mäkeen. Nuoremmilla ainakin asiat ja syyt voivat olla monenlaisia  kun niitä mahdollisuuksia on vielä useammista ovista kulkea.

Siinä yksi näkökulma ja katsaus pontimistani etenemisessä harrastuksissa näihin päiviin. Laulajaa matkienhan on miltei velvollisuus päättää; Päivääkän en vaihtaisi pois...
Celestron C14,

Timi

Lainaus käyttäjältä: Jyri Lehtinen - 16.10.2013, 18:19:49
Nyt kyllä viistetään aika tavalla alkuperäistä aihetta, mutta tuo näkemys täytyy tuomita aika asenteelliseksi. Visuaalihavainnot ja tähtikuvaus ovat siinä määrin eri puuhaa, etteivät ne tarjoa kuin osan toistensa antamasta haasteesta ja nautinnosta. Pitäisin näköalattomana kumman tahansa hylkäämistä pelkästään sen takia, että nauttii toisesta. Itse olen pitäytynyt harrastuksessa visuaalipuolella paljolti sen takia, että CCD-hommiin pääsee jo työn puolesta. Taivaalle tiirailusta sen sijaan ei kukaan maksa rahayksikön pyörylää.

Missään nimessä en lukisi edes kaikkia mahdottominakin pidettyjä havaintoprojekteja turhaksi yrittämiseksi. Nämä vain vaativat huippuun viritetyn laitteiston lisäksi unelmaolosuhteita ja hyvää havaintotekniikkaa, tämän ristin kohdalla tarkkaa kollimointia ja huippuseeingiä. Parhaan nautinnon harrastuksesta saa yrittämällä vaikeita haasteita ja niissä kenties onnistumallakin. Parhaita omia havaintokokemuksiani on Hevosenpääsumun näkeminen matkaputkeksi sopivalla optiikalla. Jos olisin uskonut vanhaa viisautta, ettei tätä kohdetta kannata edes yrittää pienellä putkella, olisi tämäkin nautinto jäänyt saamatta.

Aha, huomasinkin vasta nyt tuon Jyrin nopean vastauksen viestiini, viittaus -> http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=12070.msg114370#msg114370
Laitan tämän tänne ja hieman oikaisua omasta näkemyksestä ettei aihe lipsu liikaa tuolla toisessa aihepiirissä...
Toki itsekin olen edelleen visuaalihavaitsija että lähes joka kerran ennen kuvausta tarkkailen kohdetta okulaarin kautta visuaalisesti jos vaan magnitudit sen sallii, onhan tuo mukava nähdä livenäkin esim. galaksi tai jokin sumu vaikka ei tarjoa aivan niin upeaa näkymää kuin valokuvassa.
Myös kuuta sekä planeettoja/komeettoja jne... tietenkin katselee mielellään kaukoputken läpi.
Ei ainakaan ollut tarkoitus mollata visuaalikatselijoita vaan oma näkemys siitä että lyhempikin valotus voi antaa detaljeja enemmän kuin se sumuhöttö joka
okulaarin kautta heijastuu silmille eli sikäli mielenkiintoisempi tuo valokuva on yksityiskohtien erottamisen kannalta.
Tähtikuvaus on sikälikin ainakin itsestä tällä hetkellä mielenkiintoisempaa että saa koko ajan touhuta samalla tietokoneen kanssa ja opetella sekä kehittää kuvausta eteenpäin.

Celest1al Sphere

Lainaus käyttäjältä: Timi - 20.10.2013, 08:38:03
Aha, huomasinkin vasta nyt tuon Jyrin nopean vastauksen viestiini, viittaus -> http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=12070.msg114370#msg114370
Laitan tämän tänne ja hieman oikaisua omasta näkemyksestä ettei aihe lipsu liikaa tuolla toisessa aihepiirissä...
Toki itsekin olen edelleen visuaalihavaitsija että lähes joka kerran ennen kuvausta tarkkailen kohdetta okulaarin kautta visuaalisesti jos vaan magnitudit sen sallii, onhan tuo mukava nähdä livenäkin esim. galaksi tai jokin sumu vaikka ei tarjoa aivan niin upeaa näkymää kuin valokuvassa.
Myös kuuta sekä planeettoja/komeettoja jne... tietenkin katselee mielellään kaukoputken läpi.
Ei ainakaan ollut tarkoitus mollata visuaalikatselijoita vaan oma näkemys siitä että lyhempikin valotus voi antaa detaljeja enemmän kuin se sumuhöttö joka
okulaarin kautta heijastuu silmille eli sikäli mielenkiintoisempi tuo valokuva on yksityiskohtien erottamisen kannalta.
Tähtikuvaus on sikälikin ainakin itsestä tällä hetkellä mielenkiintoisempaa että saa koko ajan touhuta samalla tietokoneen kanssa ja opetella sekä kehittää kuvausta eteenpäin.

Jokainen harrastaa omalla tavallaan, joka itsestä hyvältä tuntuu! Siksi tämä onkin niin hieno harrastus, koska harrastusmuotoja löytyy jokaiseen lähtöön, eikä yksikään taatusti ole toista huonompi eikä sulje muita pois.

Tähtikuvaus ja visuaalihavaitseminen ovat todellakin kaksi aivan eri taiteenlajia, eikä niitä oikein voi edes verrata keskenään. Visuaalihavaitsijana en voi mennä sanomaan, että valokuvaajat pääsisivät helpolla, nimittäin se vasta tiedettä ja säätämistä vaatiikin, että saadaan aikaan pelkkää suttua esteettisempi lopputulos. Visuaalipuolella homman pointti ei ehkä niinkään ole päästä omin silmin näkemään tähtikuvien kaltaisia näkymiä kaukoputken läpi, vaan enemmänkin se, että pääsee ylipäätään näkemään taivaan kohteita omin silmin. Visuaalihavaitsijoita kiinnostaa se, mitä visuaalisesti voi nähdä ja miten kohteet näkyvät erilaisilla havaintovälineillä. Lisäksi monesti visuaalihavaitsijat ovat kiinnostuneita yrittämään havaita monia erittäin haastavia kohteita, ja ottaa selvää, onko niitä ylipäätään mahdollista havaita visuaalisesti. Jonkun haastavan ja himmeän kohteen näkeminen omin silmin voi olla todella upea elämys!

/Juha

Immo

Kävin paikallisessa aviisissa kertomassa minkälainen tähtiharrastaja olen.
Valitettavasti piti myös rumaa naamaani kuvata (kyllä minä siitä niin mieleni pahoitin).

http://lvs.fi/2014/09/30/iltaisin-sua-katselen/


jperala

Varmaan taivaalle tuijottaja on hyvä kuvaus, kuu ja auringonpilkut varmaan eniten katsottuja/kuvattuja kohteita. Laiska etsimään mitään tuhnuja ja pieniä täpliä kun en saa niistä oikein mitään irti eli tykkään näyttävistä ja visuaalisista kohteista, kuuhun en ole vielään kyllästynyt :) kyllä ne utuiset täplät välillä menee, en sulje mitään pois.
SW 72mm ED Pro refractor + AZ Merlin SynScan GoTo
Bresser Messier AR 102/1000mm
Sky Watcher 76/300mm Dobson