Jälleennäkeminen

Aloittaja Regulus, 27.04.2011, 01:04:39

« edellinen - seuraava »

Regulus

Parin talven lumet on ehtinyt sulaa siitä, kun viimeksi kurkistin okulaariin. Havaintopaikka ja -olosuhteet on nyt muuttuneet totaalisti ja rivarikompleksi on vaihtunut omaan pihaan. Saturnusta olisin silti halunnut tiirailla toisinaan mutta....

Himo on jyllännyt jo monta iltaa mutta odotin vielä Kuun väistyvän, jotta voin nähdä suosikkini. Pystytin jalustan ja kytkin seurannan päälle...asetin putken jalustaan. Ei ihan riittävän hämärää mutta luulin silti näkeväni paljain silmin kohteen jota aioin havaita. Vilkaisin okulaariin; ei hitto tuo on vaan joku sumuinen mälli tai tähti eli tähtitaivaskin on mahdollisesti unohtunut...onkohan se edes mahdollista? Laitoin saunan pesään puuta ja tulin kohta vilkaisemaan uudestaan. Ihan, kuin olisin nähnyt piirteitä rengasplaneetasta...tarkennus antaa jälleen vaikutelman väärän kohteen tiirailusta.

Saunan jälkeen on jo sen verran pimeää, että löydän Pohjantähden ja saan jalustan suunnattua. Suuntaan putken jälleen sinne missä luulen suosikkini majailevan: Wauuuu! On se se! Ihan törkeen upee näky katsella omalla silmällä Saturnuksen renkaita. Ihan hullua miten paljon unohtaa yksinkertaisia asioita, jos niitä ei tee jatkuvasti. Se mällihän oli siis sumuinen, kun putki ei ollut jäähtynyt, vaikka onkin jo melkein kesä. Seurannan piuhoille piti oikein hakea paikkoja mihin ne pannaan, suuntaus jne. Sitten on kaikki kääntöprismat ja Barlowt ym. Eikä välttämättä ollut seeingkään koko ajan parhaimmillaan, kun se 'Mälli' meni välillä niin sumuiseksi. Ei näitä kaikkia voi muistaa mutta oli kiva jälleen tulla apajille.

Jussi H

Lainaan sinun ketjuasi vaikka omalla kohdalla kyseessä ei olekaan jälleennäkeminen vaan ensitapaaminen. Olen ihan juuri vasta aloittanut tähtiharrastuksen ja putki ei ole vielä kuukauttakaan vanha. Tänä aamuna töistä tullessa (sanomalehdenjakaja) katsoin stellariumista että saturnus näkyy parvekkeelta. Putki mulla on koko ajan parvekkeella joten ei muuta kuin pihalle. Katsoin ylös ja näin kolme kirkasta kohdetta, mars, saturnus ja spica. Näistä katsoin ensimmäisenä marsia, mutta en siitä saanut omalla kalustollani kauheasti irti. Sitten siirsin putken saturnusta kohti. Ensinnä oli kiinni 25mm okulaari etsinnän takia ja sillä ei vielä ihmeitä näkynyt, mutta kun laitoin paikalleen 9mm okulaarin niin hymy levisi naamalle. On vaikea pukea sanoiksi mitä mielessä liikkui kun katsoin saturnusta ja sen renkaita. Olin jotenkin äimän käkenä siitä miten kauniilta kaukainen planeetta näytti ja siitä, että minä sitä täältä tarkkailen. Miltähän se enää näyttäisikään järeämmällä kalustolla...
Muistatteko kauemmin harrastaneet vielä sitä kun löysitte kohteita ensi kertaa? Kerrassaan uskomatonta.
Bresser Galaxia 114/900

Jutte

Hienoa lukea näitä kokemuksia. Itse en koskaan unohda niitä hetkiä kun yksin pimeässä löytää ja näkee kohteet ensimmäistä kertaa omin silmin. Sitä tuntee olevan tosi pienenä osana maailmankaikkeutta. Saturnuksen suhteen fiilikset ovat huikeat, enkä niitä vaihtaisi miljoonaan valokuvaan ja on aina upeaa nähdä se uudelleen.
J-P
J-P Teitto

Riqis

Lainaus käyttäjältä: Jussi H - 31.01.2012, 21:10:28
Lainaan sinun ketjuasi vaikka omalla kohdalla kyseessä ei olekaan jälleennäkeminen vaan ensitapaaminen. Olen ihan juuri vasta aloittanut tähtiharrastuksen ja putki ei ole vielä kuukauttakaan vanha. Tänä aamuna töistä tullessa (sanomalehdenjakaja) katsoin stellariumista että saturnus näkyy parvekkeelta. Putki mulla on koko ajan parvekkeella joten ei muuta kuin pihalle. Katsoin ylös ja näin kolme kirkasta kohdetta, mars, saturnus ja spica. Näistä katsoin ensimmäisenä marsia, mutta en siitä saanut omalla kalustollani kauheasti irti. Sitten siirsin putken saturnusta kohti. Ensinnä oli kiinni 25mm okulaari etsinnän takia ja sillä ei vielä ihmeitä näkynyt, mutta kun laitoin paikalleen 9mm okulaarin niin hymy levisi naamalle. On vaikea pukea sanoiksi mitä mielessä liikkui kun katsoin saturnusta ja sen renkaita. Olin jotenkin äimän käkenä siitä miten kauniilta kaukainen planeetta näytti ja siitä, että minä sitä täältä tarkkailen. Miltähän se enää näyttäisikään järeämmällä kalustolla...
Muistatteko kauemmin harrastaneet vielä sitä kun löysitte kohteita ensi kertaa? Kerrassaan uskomatonta.

Mahtava kuvaus. Suoraan yötaivaan parhaiden hetkien ytimeen.
Marko Pekkola / www.avaruus.fi

prototype

Näitä on mukava lukea. Tuli ihan kylmät väreet kun itse muisti ensikohtaamisen saturnuksen kanssa. :azn: Saturnus on vielä siitä mahtava, että joka kausi kun sen ensimmäisen kerran näkee voi verrata planeetan kallistuskulman muuttumisen edellisen kauden jäähyväisvilkaisuun. Se on melkein kuin löytäisi aina uuden kohteen tutulta paikalta.
Kun itse pongasin saturnuksen ensikerran näkyi rengas täysin suorana viivana sivultapäin.

Regulus

Lainaus käyttäjältä: Jutte - 31.01.2012, 22:12:03
Itse en koskaan unohda niitä hetkiä kun yksin pimeässä löytää ja näkee kohteet ensimmäistä kertaa omin silmin.

Niinkin uskomattomalta, kuin se saattaa kuulostaa, en löytänyt Rapusumua, ennenkuin ostin GoTo-jalustan. Menen ja alleviivaan, että se on ollut okulaarissani useasti mutten nähnyt sitä, kun en tiennyt mitä linssissä pitäisi näkyä. Uskoin GoTo:n osoittavan oikeaan suuntaan ja aikani tiirailtuani näin sen ihan oikeesti. Se oli myös melko unohtumaton juttu.

APo

Itse en ole myöskään ennen tätä kevättä muutamaan vuoteen kaukoputkea omistanut, juuri äsken vein sitten uuden pienen matkaputkeni, (SW startravel 80) takapihalle ja vähän aikaa kun väänsin niin sieltähän se saturnus putkahti esiin, jo 80x suurennuksella näyttää tämä planeetta mykistävän kauniilta varsinkin pitkän tauon jälkeen :) Ja samalla totesin sen että ainakin omaan silmään oli tämän achromaatin kuva erittäin terävä, vaikka kyseessä onkin f/5 putki.
Pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä

RL

#7

Tane

#8
 Vielä ensi talvena Saturnus näkyy jotenkin. Helmikuun puolen välin jälkeen suoraan etelässä klo. viiden aikoihin.Mutta joka vuosi edemmäs tällä vuosikymmenellä planeetan näennäinen rata on aina lähempänä horisonttia. 2025 korvilla se on selvässä ylenemissuunnassa ja sen vuosikymmenen lopulta pitkälti useita vuosia hyvissä havaintoasemissa kuten Jupiter nykyisin, kunnes alkaa 2040 kieppeillä taas saavuttaa horisonttia...Meikäläisen paras innostus osui tähän Saturnuksen kannalta huonompaan havaitsemisjaksoon mutta tulevaisuuden havaitsijat ja nämä nykyiset joilla rahkeet vielä riittää saavat katsella tuota ennen G. D. Cassinin aikoja kaksikorvaiseksi teekannuksi sanottua taivaan ihmettä säällisestä vinkkelistä.
Celestron C14,

RL

#9