Eläimen hämäränäkö

Aloittaja Timi, 29.03.2011, 17:37:09

« edellinen - seuraava »

Timi

Mitenhän esim. kissa näkisi galaksit ym. kohteet jos malttaisi katsoa oikealla tavalla kaukoputkeen, meinaan vaan jos hämäränäkökyky on kuusi kertaa ihmisen silmää parempi,
tosin väriaisti on taasen ihmisen silmää huonompi joten edelleen näkymät varmaan olisi mustavalkoisia kirkkaimmissakin kohteissa.
http://www.tunturisusi.com/kissat/aistit.html

Kaizu

Niinku tällee, kissalle jäi valot päälle.

Kaizu
Kai Forssen

Timi

#2
Oisko tuo eläinnäkö sitten rinnastettavissa vaikka ihmisen/sotilaiden keksimiin valonvahvistimiin eli ei järin mullistavaa tarjoaisi tähtikäytössä misulle.  :smiley:
Kuvan tarkkuus kissalla kärsii verrattuna ihmiseen.
"Näkökyvyn ero selittyy erilaisilla vastaanottimilla. Yöeläinten silmässä tarkkaan näköön ja värinäkemiseen erikoistuneista tappisoluja on vähemmän kuin ihmisellä. Niiden sijaan niillä on paljon hämäränäköön erikoistuneita sauvasoluja. Sauvasolut reagoivat herkästi valojen ja varjojen liikkeisiin. "


edelleen:

Sauvasolujen avulla aistimme valon voimakkuutta harmaan eri vivahteina ja pystymme pimeässä havaitsemaan hyvinkin heikkoja valon lähteitä. Sauvasolujen avulla hämäränäkö on mahdollista. Sauvasoluissa on näköpigmenttinä rodopsiini eli näköpurppura, joka koostuu retinaalista ja opsiinista. Valo vaikuttaakin juuri näihin näköpigmentteihin. Fotonien energia imeytyy eli absorboituu sauvasolujen retinaaliin, jolloin sen tietty sidos muuttuu cis-muodosta trans-muotoon ja samalla myös siihen kovalenttisesti sitoutunut opsiini muuttaa muotoaan. Reaktion tuloksena sauvasolujen solukalvon tietyt kationikanavat sulkeutuvat, jonka seurauksena kalvon kalvojännite kasvaa. Tämä hyperpolarisoituminen aiheuttaa aktiopotentiaalin ensin bipolaarisoluissa, joista se siirtyy gangliosoluihin. Tietyt entsyymit muuttavat retinaalin takaisin aktiiviseen cis-muotoon ja solunsisäisen kalsiumpitoisuuden pieneneminen aiheuttaa kationikanavia avaavien välittäjäaineiden muodostumiseen. Näiden välittäjäaineiden vaikutuksesta kationikanavat aukeavat ja kalvojännite palaa ennalleen. Silmämme sopeutuvat helposti pimeästä valoisaan, mutta päinvastoin sopeutuminen on hidasta. Kirkkaasta valosta hämäärään siirtyessämme emme näe juuri mitään, koska kaikki rodopsiini on hajonnut ja uutta muodostuu hitaasti. Siksi pimeässä käytetään merkkivalona voimakasta punaista, koska se ärsyttää vain tappisoluja. Näin sauvojen valoherkkyys säilyy eikä silmä sokaistu. Rodopsiinin muodostumiseen tarvitaan retinolia tai beeta-karoteenia, jonka vähäisyyden tyypillinen oire on hämäräsokeus. Rodopsiinihajoaa opsiniksi ja vitamiini A:ksi. Tämä aktivoi entsyymin, joka sulkee kalvon huokosia ja solun jännite kasvaa. Sauvasoluihin kiinnittynyt gangliosolu alkaa reagoida. Tuotettu pieni energiamäärä kulkee näköhermoa pitkin aivoihin. Sauvasoluja on n. 100 miljoonaa, ne ovat halkaisijaltaan n. 2 mikrometriä.


Tappisolut ovat silmän verkkokalvolla sijaitsevia valon aistimiseen erikoistuneita soluja. Silmän valoherkät solut on nimetty sauvasoluiksi ja tappisoluiksi, joista tappisoluilla on värihavainnoissa tärkeä osa. Tappisoluissa on kussakin yhtä pigmenttiä, jonka mukaan solut ovat herkkiä eri aallonpituusalueille. Värierottelukyky perustuu solujen sisältämien pigmenttien energiatiloihin. Valon absorptio materiaaliin riippuu siitä kuinka hyvin sen fotonien energia vastaa materiaalin energiatilojen välisiä eroja. Pitkäaaltoisen (punaisen) valon fotonien energia on pienempi kuin lyhytaaltoisen (sinisen) valon energia ja siten solun pigmenttien kemiallinen koostumus vaikuttaa siihen minkä väriselle valolle ne ovat herkkiä. Lyhyelle aallonpituudelle (sinistä lähellä oleville värisävyille) herkkiä tappisoluja on vähiten, keskispitkän alueen soluja 20-kertaisesti ja pitkään aallonpituusalueeseen keskittyneistä soluja noin 40-kertaisesti lyhyeen alueeeseen erikoistuneiden solujen määrä. Tappisolut ovat jakautuneet epäsäännöllisesti koko silmän takaosaan, mutta niitä on eniten foveaksi kutsuttussa verkkokalvon keskiosassa. Ihmisen silmässä tappisoluja on 5 - 6 miljoonaa. Tappisolujen halkaisija on 2-8 mikronia.

Tästä tuli nyt tällainen copy-paste topic mutta tiivistelmä aiheesta jos nyt ketä kiinnostaa.

Timi

Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 29.03.2011, 20:16:34
Niinku tällee, kissalle jäi valot päälle.

Kaizu

Aha, meinas Kaizun viesti jäädä näkemättä, ainakin kissallasi on solut kunnossa...  :grin:

VeikkoM

Lainaus käyttäjältä: Timi - 29.03.2011, 17:37:09
Mitenhän esim. kissa näkisi galaksit ym. kohteet jos malttaisi katsoa oikealla tavalla kaukoputkeen, meinaan vaan jos hämäränäkökyky on kuusi kertaa ihmisen silmää parempi, tosin väriaisti on taasen ihmisen silmää huonompi joten edelleen näkymät varmaan olisi mustavalkoisia kirkkaimmissakin kohteissa.

Kaukoputkesta en tiedä, mutta paljain silmin katsottuna tuo kuusi kertaa himmeämpiä
kohteita.  Eli pari magnitudia alemmas kuin ihmisellä.

Muten tuossa lainauksessa sanottiin, niin välttämättä kuvan tarkkuus ei ehkä olisi samaa
luokkaa.   EI ole taidettu Kissojen tähtientarkkailutottumuksia olla tutkittu :)
Veikko Mäkelä
Kuu ja planeetat, Asteroidit ja komeetat, Tieteellinen yhteistyö, Tietotekniikka sekä Kerho ja yhdistystoiminta -harrastusryhmät