Betelgeuse - Universumin toiseksi suurin tähti ;-)

[jussi_k_kojootti]

1900-luvun ensimmäisiin valokuviin verrattuna sumun havaitaan selvästi laajentuneen.

1950
2005

Löytääkö joku vanhempia?  Löydättekö eroja, tai selvää osoitusta laajenemisesta?  Itse löydän enemmän identtisyyksiä, mutta luulisin että erojakin ...

[mistral]

 Sumun yläpuolella olevat kaksi tähteä, (piirtävät linjan jonka suunta on noin 50-60 astetta) ovat vanhassa kuvassa sumun ulkopuolella, uudessa taas sisäpuolella. Mistäköhän valo tulee sumuun, eikö se jo moneen kertaan ole jäähtynyt?

[jussi_k_kojootti]

Jep, pidin tuota ja paria muuta vastaavaa esimerkkiä ensin kuvausparametrien aiheuttamana (siis Hubblen kuvaa "syvempänä"), mutta taitaa tosiaan olla sumun laajenemista.  Hämmästyttää miten tarkasti tuolla säilyy muodot kokonaisuuden laajetessa!  Linkitän kuvaan, johon olen nuolilla merkinnyt yksityiskohdat "puolisydän" ja "kaaret".  Vanhassa kuvassa "kaarten" yläpuolella on kirkas tähti, uudessa kuvassa "kaaret" on liikkunut tähden taakse -- mutta muodot on säilyneet ~prikulleen samana.

[jtbo]

Jep, pidin tuota ja paria muuta vastaavaa esimerkkiä ensin kuvausparametrien aiheuttamana (siis Hubblen kuvaa "syvempänä"), mutta taitaa tosiaan olla sumun laajenemista.  Hämmästyttää miten tarkasti tuolla säilyy muodot kokonaisuuden laajetessa!  Linkitän kuvaan, johon olen nuolilla merkinnyt yksityiskohdat "puolisydän" ja "kaaret".  Vanhassa kuvassa "kaarten" yläpuolella on kirkas tähti, uudessa kuvassa "kaaret" on liikkunut tähden taakse -- mutta muodot on säilyneet ~prikulleen samana.

Avaruudessa kun ei ole ilmaa eikä muutakaan, johon aines voisi 'sekoittua', niin ainoastaan aine itseensä törmäillessään muuttaa suuntaa siitä mikä sille alunperin oli annettu suunnaksi, joten tuo kaiketi auttaa muotojen säilymistä?

Sitten joskus voi olla jotain optista harhaa, jos kohde meneekin kauemmas tai lähemmäs, sekä liikkuu muuhun suuntaan, niin se voi näyttää siltä, että muoto ei muutu tästä kuvakulmastamme tarkasteltuna, mutta jos katsottaisiin kohdetta jostain toisesta kuvakulmasta, siellä saattaisikin olla tapahtunut muutosta.

[jussi_k_kojootti]

Avaruudessa kun ei ole ilmaa eikä muutakaan, johon aines voisi 'sekoittua', niin ainoastaan aine itseensä törmäillessään muuttaa suuntaa siitä mikä sille alunperin oli annettu suunnaksi, joten tuo kaiketi auttaa muotojen säilymistä?

Näin se on nähtävä.

Voisin tietenkin väittää, että hämmästyttävää asiassa oli nimenomaan nähdä fysiikka niin hienosti toiminnassa!

Teille kun en kuitenkaan kehtaa valehdella, niin myönnän että pidin ensi alkuun suorastaan mahdottomana että Rapusumu käyttäytyisi jotenkin muuten kuin suusta puhallettu savurengas  

[jtbo]

Näin se on nähtävä.

Voisin tietenkin väittää, että hämmästyttävää asiassa oli nimenomaan nähdä fysiikka niin hienosti toiminnassa!

Teille kun en kuitenkaan kehtaa valehdella, niin myönnän että pidin ensi alkuun suorastaan mahdottomana että Rapusumu käyttäytyisi jotenkin muuten kuin suusta puhallettu savurengas  

Tuli mieleeni, että se miten oletamme tuon aineksen käyttäytyvän sisältää myös gravitaation kuten sen maan päällä koemme, mutta kun 0 painovoimassa asiat toimivat tosiaankin toisin, niin itselläni on kohtuullista suurempia vaikeuksia yrittää arvioida kuinka tavaran pitäisi käyttäytyä, jos lähellä ei ole mitään kappaleita, jotka aiheuttaisivat muutoksia, mutta pelkkä liikeen alulle panema voimahan olisi lähinnä yhteen suuntaan?

Värillisillä kaasuilla tehtyjä sekoittumiskokeita en ole löytänyt, mutta jo noista 'vesileikeistä' saa hieman käsitystä kuinka erilaisesta ympäristöstä on kyse:
http://spaceflightsystems.grc.nasa.gov/WaterBalloon/

Poistetaanpa sitten tuosta ilmakin häiritsemästä, niin kyllä menee vaikeaksi etukäteen arvata miten oikein tavara käyttäytyy, sitten toki tuollaisissa rapusumun kaltaisissa ilmentymissä tulee mukaan tuo hillittömän suuri mittakaava.

Pystyn helposti arvioimaan mitä tapahtuu jos tiputan pisaran mustaherukkamehua vesilasiin, se on ilmiö jonka jokainen oppii ympäristöstään, mutta kun tuolla avaruudessa puuttuu vaikuttavia tekijöitä, niin siinäpä tuleekin mysteeriota ja siinä missä täällä maanpäällä neste ja kaasu toimivat aika pitkästi samoin liikkeen osalta, niin kuinkahan lie avaruudessa. Fluid mechanics/dynamics, onkohan se jotain nestemekaniikkaa tjms suomennettuna? Tulee kaikki nykyään luettua englanniksi, niin en osaa pian mitään suomeksi  Kuitenkin nuohan ovat niitä lainalaisuuksia joiden mukaan kaasut ja nesteet käyttäytyvät, joitain eroja toki on, mutta vedessä vähäisen vastuksen omaava on yleensä myös aerodynaaminen jne. eli mekaniikaltaan samoja oppeja voi soveltaa ainakin maapallolla.

Tämäkin taitaisi melkein sopia vapaaseen ihmettelyyn.

[xepheid]

Moi.

Ammattilaiskäytössä arvovaltainen Simbad-tietokanta ( http://simbad.u-strasbg.fr/simbad/ ) ilmoittaa Betelgeusen parallaksiksi 7.63 (±1.64) millikaarisekuntia, mikä antaa etäisyydeksi 131 parsekia eli 427 valovuotta. Tässä siis Wikipedian tieto on vanhentunut. Kun tyypillisen supernovan absoluuttinen magnitudi on noin -18, Betelgeusen näennäinen magnitudi olisi pikaisesti laskien -12.4. Tätä voi verrata täysikuun magnitudiin -13.

Ei siis vielä lähelläkään Aurinkoa, mutta kyllä tuolla jo varjo syntyy ja päivätaivaaltahan tuo erottuu helposti.

Olis kyllä hienoa nähdä tuo paukku 


--
Samuli