Elinkelpoiset planeetat

Aloittaja kottarainen, 03.12.2010, 12:57:37

« edellinen - seuraava »

kottarainen

Uusimmassa T&A lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli eksoplaneetoista. Suurten lukujen lakiin perustuen niitä arvioitiin olevan miljoonia ellei miljardeja. Eikö kuitenkin Maahan perustuen edellytetä joitain seikkoja: täytyy olla rautasydän, täytyy olla massiivinen kuu, täytyy olla vino akseli, täytyy olla pyörimisliike kaiken sen lisäksi, että ollaan ns elämänvyöhykkeellä. Vielä tarvitaan Jupiterin kaltainen kaasupallo ulommaksi keräämään roinan ja suht´koht rauhallinen keskustähti. Eikö tämä pienennä Maan kaltaisia olosuhteita merkittävästi?

Topi

einari

En nyt muista T&A:n juttua että puhuttiinko siellä _elinkelpoisista_ eksoplaneetoista vai eksoplaneetoista ylipäätään.
Elinkelpoisilla tosiaan on muitakin kriteereitä kuin sopiva koko ja se että ovat oikealla etäisyydellä keskustähdestä.
Tuosta viimeksimainitusta (Jupiterin roolista siivoojana) taisi tulla sellainenkin tutkimus että itse asiassa sillä ei ollutkaan merkitystä siivoojana.
___
Tapio

Darth Theropoda

Jos puhutte T&A:n numerosta 8/2010, siinä on parin aukeaman artikkeli, jossa Samuli Kotiranta jakaa planeettoja tyyppeihin (pienistä kiinteistä: hiili-, valtameri-, silikaatti-, sekä ktooniset- ja metalliplaneetat) ja pohtii niiden elinkelpoisuusmahdollisuuksia. Eli planeetoista ylipäätään puhuttiin.
"We were people living in the darkness. Now we are people dying in the light. Which is better?"

Jarmo

Draken yhtälöstä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Draken_kaava) voi nähdä ne asiat jotka vaikuttavat ensisijaisesti mahdollisen elämän yleisyyteen. Kaavaahan voi myös sitten soveltaa vaikka lähimpään 1000 valovuoteen jos ei halua miettiä koko Linnunrataa. Yhtälön kaksi ensimmäistä arvoa ovat hanskassa: Olemme jo suht pitkään tienneet tähtien määrän (R*) ainakin arviolta, ja planeettakuntien [f(p)] todentaminenkin on jo suht "simppeliä" (tosin kaikkia lähitähtiä ei tietääkseni vielä olla edes skannattu planeettojen varalta; tästä en tosin ole varma).

Planeettojen laadun suhteen ollaan kuitenkin vielä huonossa jamassa, sillä parhaiten havaitaan ne "friikkiplaneetat" eli sellaiset jotka ovat lähellä tähteä, joiden massa on suuri, tai joiden rata sattuu olemaan juuri oikeanlainen. Vaikka uudet laitteet pystyvät teoriassa havaitsemaan pieniä Maan kaltaisia hitusiakin, niin ne ovat silti neuloja risukasoissa ja heinäsuovissa. Vertaa: Maapallon vuoden pituisen tähteä heiluttavan signaalin löytäminen Jupiterin, Saturnuksen (ja Venuksen, Neptunuksen ja Uranuksen?) heilutuksen ja Auringon normaalin aktiviteetin alta on jo hyvin vaikeaa.. vaaditaan pitkää tarkkailujaksoa juuri oikeiden tähtien kohdalla.

Ja sitten löydettyjen planeettojen ratatasosta riippuu että mitä niistä voidaan nykyisin sanoa - yleensä hyvin vähän mitään varmaa. Vaaditaan paljon teoreettista mallinnusta ja olettamuksia suuntaan jos toiseenkin että pystytään sanomaan minkä tyyppisestä planeetasta on kyse. Mitä pienempi planeetta, sen enemmän on olettamuksia ja vaihtoehtoja. Esim nämä vast'ikään löydetyt muutaman Maan massaiset planeetat lienevät lähempänä Neptunuksen tyyppisiä. Tai jotain mistä meillä ei ole täällä esimerkkejä. Ja oikeastaan mitään iloa ei ole siitä jos bongataan maankaltainenkaan planeetta, jos se on alueella jossa elämää ei voi olla..

Kaiken kukkuraksi se, mitä oikeasti tarvitaan elämän kehittymiseen on yhä hämärän peitossa (sekä biokemiallisesti että tähtitieteellisesti). Emme tiedä millainen on elinkelpoinen planeetta. Meillä on yksi varma esimerkki, ja muutama hyvin hataralla pohjalla oleva ehkä-kenties-jos-hyvin-sattuu, eikä tämmöisestä mitään tilastoja saa aikaiseksi. Kyllä, Maassa biomassan rehottamisen osasyynä ovat oletettavasti olleet muut planeetat ja iso stabiloiva kuu - mutta ovatko ne välttämättömyyksiä? Täytyy muistaa että voimme myös itse olla poikkeus jossain säännössä, ehkä vain meillä elämää on kehittynyt näin. Jonkin tähden, joka on päässyt turhista pikkukiertolaisistaan iän myötä eroon, ympärillä voi päristellä yksinäinen Marsin kokoinen planeetta sopivalla etäisyydellä... Voi olla että on myös elämää jota emme tunnista ja osaa tarpeeksi avarakatsesti etsiä oikeista paikoista. Tai voi olla että elämä vaatii juuri sellaiset olot kuin Maassa on, ja ainoa toinen planeetta jossa on elämää on Linnunradan toisella laidalla. Skenaarioita on monia, ja vain aika näyttää miten paljon sitä elämää tuolla on. Draken kaavan valistuneet tulosarvailut ovat vain heittoja - eivätkä ne oikeastaan kerro elämän esiintymisestä vaan arvelevien tutkijoiden mielenlaadusta.. :wink:

Jarmo

Timi

Voisi olla hirmunen urakka etsiä älyllistä elämää muualta vaikka pystyisimmekin matkaamaan suht. nopeastikin paikasta toiseen avaruudessa, pitäs vielä löytää sellainen planeetta joka sattuu elämään aikajanassaan juuri sitä aikaa kun siellä mahd. sivilisaatio voi elää, eihän maapallonkaan historiassa ihminen ole vielä ollut olemassa kuin vasta "silmänräpäyksen" ajan.
Tietysti muut elämänmuodot viihtyy paljon pitempään elinkelpoisella planeetalla.

Jarmo

Ja sitten pitää myös muistaa että välttämättä kaltaisemme pitkälle kehittynyt älyllinen elämä ei edes ole yleistä. Ehkä tämänsuuntainen jättiaivoinen haara ei ole edes loppupeleissä ollenkaan todennäköinen (se, että me olemme täällä ei kerro mitään siitä onko se yleistä vai ei). Evoluutiohan ei toimi millään muotoa harkitusti vaan satunnaiseen vaihteluun kohdistuvan luonnonvalinnan kautta, ja aivot ovat otukselle iso rasite. (Jätän tässä nyt huomiotta älykkään suunnittelun sun muut todistamattomat itsekeskeiset ideat..)

Jarmo

SALOMONI

Onkohan nyt pelkästään Linnunradasta kyse vai koko maailmankaikkeuvesta?
Ja toivottavasti muistatte ja otatte huomioon sen et linnunrataki pelkästään on läpimitaltaan sen 100 000–170 000 valovuotta.
Eli on suoranainen ihme jossei miltään tämän galaksin täheltä löydy elinkelpoista Planeettaa. Tai sitten planeettaa jota kiertää esim kuu joka muistuttaa olosuhteiltaan esim maapalloa.

jtbo

Ihminenkin on ollut olemassa hävyttömän lyhyen aikaa, vielä mitättömämpi on se aika minkä aikaa olemme tienneet mitä tähdet ovat, saatikka muut tieteen saavutukset, kaikkihan on keksitty ihan äsken.

On myös jokseenkin todennäköistä, ettei ihminenkään ole kovin pitkään mitä nyt ihmisenä pidämme, tämä on vain yksi vaihe evoluution kaaressa ja voi olla varsin lyhytkin vaihe, on toki lajeja, jotka ovat olleet olemassa huomattavan pitkiä aikoja, Ihminen ei kuulu niihin.

No planeettoja toki voi olla huimasti ja elinkelpoisiakin, mutta miksi yksikään olisi samassa evoluution vaiheessa? Tällä meidän pallollammekin viimeisen 2 miljoonan vuoden aikana normaali tila on ollut se, että on tuhottomasti jäätä ja kovin vähän oikein edullisia paikkoja elämälle, se toki on vaikuttanut evoluutioon, samoin kaikki muut mullistukset ja tapahtumat, muillakin planeetoilla on oletettavasti sellaisia, joten mielestäni on oletettavaa, että vaikka suuriaivoinen otus kehittyisi muualla, ei se kovinkaan suurella todennäköisyydellä osu tähän omaan tähdenlennon lyhyeen olemassa-oloomme.

Toki jos moinen elämänmuoto olisi kovin yleistä, niin todennäköisyys siihen, että moinen olisi kehittynyt ja olemassa ihmisen kanssa samaan aikaan, paranee, kuitenkin muuttujia on paljon ja jo jonkinlaisen elämän löytyminen olisi aika hyvin, miljardissa vuodessa voi kaikenlaista tulla ja mennä.

Täytyy muistaa tuo neljäs ulottuvuus, eli aika.

edit: Niin jos linnunratamme on se 100 000 valovuotta läpimitaltaan, niin se kaiketi tarkoittaa, että toisen laidan näemme sellaisena kuin se oli 100 000 vuotta sitten, jos ajatellaan sitä mitä tällä meidän pallollamme oli 100 000 vuotta sitten ja mitä nyt, niin onhan se aika suuri ero, jo 400 vuotta sitten ihmiskunta oli kovin erilainen kuin nykyään, jos löydämme jonkin elinkelpoisen planeetan, miksi siellä juuri silloin olisi mitään korkeampaa elämää? Pari miljoonaa vuotta väärä aika, jäädäänkö odottamaan, että elämä kehittyy?  :rotfl:

Kaizu

Ihminen ei ole pitkään olemassa oleva laji - vielä. Parin miljoonan vuoden kuluttua tilanteessa saattaa jo näkyä paranemisen merkkejä.
Maapallon elämän kaltaisen elämän edellytysten muodostumiseen on kulunut aikaa. Metalliytimisten planeettojen rakennusaineiden syntyminen on vaatinut yhden pienten tähtien sukupolven verran aikaa, niinpienten että ne eivät ole vieneet kaikkea tuottamaansa ainetta mennessään mustaan aukkoon. Samaten elämän kerralla hävittävät tapahtumat ovat jo harventuneet niin että evoluutio kerkiää jotain touhuilla eli ei saa olla kvasaareja lähinaapurustossa eikä isoja gammapurkauksia. Tässä mielessä maan elämän kaltaista elämää voisi kuvitella löytyvän aikaisintaan 5-10 mrd ikäisestä kaikkeudesta. Muistutus suhteellisuudesta voi silti olla paikallaan. Jos kahdelle jalalle noususta atomipommiin menee miljoona vuotta, viimeiseen kolmeen miljardiin vuoteen sopis 3000 tällaista sivilisaatiota perätysten, vaikka samalle planeetalle ilman että niiden tarvitsisi nähdä toisiaan. Ja jos vaikka näkisivätkin, edellisen sivilisaation loppu ja seuraavan alku eivät välttämättä tunnistaisi toisaan. Ehkä Korkeasaaren paviaani aitauksessa pohdiskelevat että kohta noiden aika on ohi ja tulee meidän vuoro.

Kaizu
Kai Forssen

jtbo

Nyt voi jokainen osallistua, vähän kuin se linnunradan kartoistusprojekti:
http://www.planethunters.org/