Leikki sikseen, olisiko joku kiven kappale joskus tullut sopivan loivassa kulmassa ja piirtänyt polun? Vauhti on sitten pysähtynyt tuohon keskuskohoumaan?
Ei olisi. Etäisesti tuota Rimae Petaviuksen suurinta rakoa (entiseltä nimeltään Rima Petavius I) muistuttavia uurroksia syntyy törmäysaltaiden heitteleen vaikutuksesta, eli ne ovat periaatteessa rankasti venyneitä sekundäärikraattereita. Näitä näkyy erittäin runsaasti Imbriumin törmäysaltaan ympärillä esim. puolenkuun maissa (googlaa Imbrium sculpture tai katso kuvia Zeniitin
suomalaisjutusta), ja tuolla kaakkoiskulman suunnalla Vallis Rheita on todella näyttävä Nectariksen heitteleen synnyttämä laakso. Tarkemmin katsoessa näiden uurrosten morfologia on kuitenkin täysin erilainen esim. Rima Petavius I:n kanssa.
Petavius on erinomainen esimerkki rakopohjaisesta kraatterista. Näiden yleensä mare-alueiden lähellä sijaitsevien kraattereiden pohjia ovat pullistaneet myöhäiset magmaintruusiot (lakkoliitit), ja samalla kraatterien pohja on rakoillut. Rakenteeltaan tuommoiset Rima Petavius I:n kokoiset suuret raot ovat grabeneja (~hautavajoamia; pienemmät eppäilemättä usein myös, mutta niistä suoria todisteita on vaikeampi saada). Varsinaista syytä siihen, miksi Rima Petavius I nyt sattuu olemaan noin iso, ei tiedetä. Hieman enemmän tarinaa rakopohjaisista kraattereista on Humboldtia käsitelleessä Zeniitin
jutussa.
Teemu
