Napatähtäimen valaisu

Aloittaja rintape, 10.11.2010, 09:30:01

« edellinen - seuraava »

GaryP

No katsopas mokomaa, siinähän se oli, vastasit ihan oikeaan asiaan. Unohdetaan silti laser tässä ketjussa, se ei todennäköisesti auta napakohdistuksessa, sen verran tarkkaan se pitää saada pohjantähden kierto-alueelle natsaamaan. Sanoin "todennäköisesti" sen vuoksi etten ole sitä päässyt itse todistamaan, voisin kuvitella että jokin ongelma siinä katsojan perspektiivissä voisi olla. Kuinka pitkälle se vihreä sojottaa näkyvästi, sehän sen kai ratkaisee.

Meillä on nyt kuitenkin Petrin kanssa toimiva valaistus, sekä erinomainen yhdistelmä QHY5+napatähtäin, loppuu polvillaan rukoilu, ja voi jatkaa seisten PC:n ääressä. Ei se silti kesustelua lopeta, toivottavasti.

Kari
Kari Pulkkinen
Espoo, Finland

Harrastus uudelleen lämpiämässä...

calster

Sumuisten iltojen murtamana lähetän kysymyksen valaistusta napatähtäimestä.

Laseri on ollut napatähtäimenä , mutta tarkoitus on saada "oikea tähtäin.
V-K:sta tilasin EQ3-2 jalustaan moisen ,mutta ei ole tullut perille vieläkään.
Täten näinä pilvisinä iltoina on ollut aikaa katsastaa tuotteita ja foorumia aiheesta -Valaistut napatähtäimet  :tongue:.
Olisiko siis järkevää hommata esim.-> http://www.teleskop-express.de/shop/product_info.php/language/en/info/p391_Universelle-Beleuchtung-fuer-Polsucher.html ?.
Olen aloittelemassa kuvausharjoituksia putken kanssa ja mietin että paremmin varmaankin "oikealla napatähtäimellä ja jopa valaistulla saa suuntauksen tehtyä kuin laserilla.
Onko kyseisen linkin epelistä mihinkään?.
Kenties DIY ohjeita?



hoptari

Kannattaako niin epäergonomista härveliä kuin napatähtäin ollenkaan käyttää, kun suuntauksen voi tarkemmin
ja mukavammin tehdä itse kaukoputken kanssa. Eli näin.
1. Tuntiakseli likimain vaakasuuntaan ja deklinaatioakselia ja jalustan vaakasuuntaa säätäen haetaan taivaannapa
    okulaarin keskelle. Jalustan pohjoissuunta on säädetty.
2. Käännetään tuntiakselia 90 astetta (siis pystysuoraan) ja deklinaatioakselia ja jalustan pystykulmaa säätäen
    haetaan taas taivaannapa okulaarin keskelle. Jalustan pystykulma on säädetty, eli suuntaus on valmis.

Voiko enää näppärämpää ja ergonomisempaa suuntausta ollakaan. Koko homma hoituu niillä vehkeillä,
joita muulloinkin käytät. On minullakin napatähtäin ja kerran siitä polarista katselin. Oli niin hankalaa,
että tähtäin on jalustan kotelossa sen jälkeen tiiviisti pysynyt ja vastakin pysyy.
I.S.

Lauri Kangas

Tuo tapa edellyttää että 1) putki on kohtisuorassa jalustan akseleihin nähden ja 2) osaa tunnistaa taivaannavan paikan okulaarissa. Minulla ei täyty kummatkaan ehdot joten tuollainen suuntaus olisi ihan yhtä tyhjän kanssa. Napatähtäinkin on toki aika epäergonominen mutta sillä tuli kyllä taannoin pärjättyä jotenkuten. Nyt ei ole tullut vähään aikaan ähkittyä kun on kiinteä jalusta ja suuntaus menee kaarisekunnin tarkkuudella platesolvella pari kertaa vuodessa.

Marko.J

Mulla ihan sama tilanne kuin Laurilla, kumpikaan edellä mainittu ehto ei täyty. Napatähtäimen kanssa suuntaus on kohtuuhelppoa ja nopeaa, kyllä sen kanssa pärjää eikä siinä epämukavassa asennossa loppujen lopuksi kauaa tarvitse käkkiä. Valaistu tähtäin tekee hommasta vielä helpompaa.
Marko Järvinen
"Jos ei nippusiteillä ja jeesusteipillä tule kuntoon, niin sitten se on oikeasti rikki."
http://markonastroblogi.blogspot.fi

hoptari

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 05.11.2011, 15:24:13
Tuo tapa edellyttää että 1) putki on kohtisuorassa jalustan akseleihin nähden

Jotta kaukoputki yleensä pystyy seuraamaan kohdetta on tuo kohtisuoruus välttämätön edellytys.
Taivaan napa ei ole vaikea määritettäväksi.
I.S.

Lauri Kangas

Lainaus käyttäjältä: hoptari - 05.11.2011, 16:33:17
Jotta kaukoputki yleensä pystyy seuraamaan kohdetta on tuo kohtisuoruus välttämätön edellytys.

Ei pidä paikkaansa. Kun jalusta on oikein napasuunnattu ja hyrrää oikeaa nopeutta tuntiakselin ympäri, voin pistää kaukoputkelle tarkoitettuun satulaan vaikka kuulapään joka osoittaa ihan mihin tahansa päin taivasta jalustan asennosta riippumatta, ja tähdet pysyvät kyllä kuvakentässä.

Ongelmia tästä tulee silloin jos 1) yritetään synkata jalustan goto vinossa olevan putken/kameran avulla ja sen perusteella liikkua joihinkin muihin koordinaatteihin ja 2) yritetään käyttää kaukoputkea napasuuntaukseen.

Mikäli et ole tarkistanut putkesi ortogonaalisuutta deklinaatioakseliin nähden, se on todennäköisesti vähän vinossa eikä napasuuntaus kuvailemallasi menetelmällä ole tarkka. Mikäli ortogonaalisuus on edes vähän sinnepäin (niinkuin se yleensä normaaleilla kiskoilla kiinnittyvillä kaukoputkilla on) ja käytät suuntausta vain visuaalikäyttöön, niin tuo tapa on varmaan hyvinkin riittävä. Ja tietysti paljon mukavampi kuin napatähtäin.

Putken ortogonaalisuuden voi muuten tarkistaa säätämällä napasuuntauksen täydelliseksi esim. driftaamalla, kääntämällä putken deklinaatioksi tasan 90 astetta (esim. tunnistamalla taivaannavan paikan keskellä kuvaa) kun deklinaatioakseli on vaakasuorassa, ja sitten pyörittämällä kaukoputken toiselle puolelle tolppaa samaan asentoon (deklinaatio 90, deklinaatioakseli vaakasuorassa) ja katsomalla pysyikö napa täsmälleen keskellä kuvaa.

Jos pysyi, niin putki on ortogonaalinen ja navan paikan tuntevalle kuvailemasi tapa on ihan hyvä tapa suorittaa napasuuntaus.

Lainaus käyttäjältä: hoptari - 05.11.2011, 16:33:17
Taivaan napa ei ole vaikea määritettäväksi.

Joo, kyllä se varmaan on opeteltavissa, en vain itse osaa kun ei ole toistaiseksi ollut tarvetta. Napatähtäimen helppous (noin niinkuin konseptina) on kyllä mielestäni ihan reilusti paremmalla tasolla kun siinä on selvä reikä johon ainoa kentässä näkyvä tähti pitää sijoittaa. Mutta kyllä siinä niskat menee niinkuin sanottu, ja on muutamakin ärräpää päässyt itseltäkin kyseisessä hommassa.


calster

Tähän asti olen kyykkinyt hartaasti katsoen siitä reijästä(mikä sen nimi sitten mahtaakaan olla :lipsrsealed: ?
Asento ei todellakaan ole mikään herkullisin mutta toistaiseksi se ei ole haitannut oikeastaan ollenkaan.
Saattaako johtua että kertoja ei kuitenkaan ole tarpeeksi kyllästymiseen asti ja kelitkään ole olleet liian rankaisevia.
Tosin viimeiset kerrat olen suunnannut laserin avulla. Tätä napatähtäintä ajattelin sillä että aijon hommata kilkkeen kameran asentamiseksi putkeen ja täten haluaisin suuntauksen olevan "mahdollisimman tarkasti .

+ Toivoisin "oikean tähtäimen opettavan minulle sen oikean navan paikan. Mahtaako tämä toteutu kyseisellä?.
..Pieni lisäys edelliseen-> Onko tähtäimessä millainen kuva/ristikko/merkki suuntausta varten?. Onko siinä "paikka jonne polaris asetetaan ja vieressä kenties oikealle navalle merkki?
Eli asetetaan polaris omaan paikkaan ja sitten Kochab Clock tyyliin "paino akseli oikeaan asentoon eli kulkemaan polariksen ja kochabin suuntaisesti?.
Täten oikea navan paikka tulee polariksesta sen 0.7 astetta? sivuun osoittaen kchabin suuntaan.
:huh:

PS. Toivottavasti saitte langasta kiinni ja anteeksi huono tietämys kaikkien oikeiden nimien suhteen.

Lauri Kangas

Normaaleissa napatähtäimissä on sellainen + muotoinen ristikko jonka keskelle taivaannapa tulee ja jotta sen paikkaa ei tarvitse tietää (ja koska siitä pikkurööristä ei muutenkaan näy muuta kuin pohjantähti), niin sen ristikon ympärillä on ympyrä jonka säde vastaa pohjantähden etäisyyttä navasta. Sitten yhdessä niistä ympyrän ja ristikon leikkauspisteistä on pienempi ympyrä, jonka sisälle pohjantähti kuuluu saada.

Kochab clock toimii siten että katsellaan napatähtäimeen toisella silmällä ja taivaalle toisella ja käännetään tuntiakselia niin että se ristikon akseleista jolla pohjantähti on, on pohjantähden ja kochabin kautta kulkevan linjan suuntainen.  Jos ei osaa katsoa molemmilla silmillä, voi kiertää sen napatähtäimen asteikon saman suuntaiseksi deklinaatioakselin (vastapainoakselin) kanssa, jolloin sen oikean asennon hakeminen on helpompaa.

calster

Kiitoksia vastauksesta. Ilmeisesti olen kutakuinkin tajunnut asian  :tongue: .
Nyt vaan odottelemaan tähtäimen saapumista. Sen valaistuksen meinaan myös hommata jotta ei tarvitse tihrustaa liikaa pimeässä.

rintape

Napatähtäin oli mulle pitkän aikaa outo ja pelottava asia. Ihmettelin täällä foorumilla että mikä ihme se on ja miten sitä käytetään. Pikkuhiljaa asiat on alkaneet selvitä. Piirsin tähän tällaisen kuvan, jossa ensinnäkin näkyy millainen on celestronin napatähtäimen kuvio ja toisekseen eräs napatähtäimellä suuntauksen ongelma. Ehkäpä säästää jonkun kokemasta samanlaista hämmennyksen tilaa.

Kuvassa on kolme erillistä napatähtäimen näkymää. Taivaannapa tulee ison ympyrän keskelle ja pohjantähti isossa ympyrässä olevaan pikkuympyrään. Selkeää. Kaikissa kuvassa olevissa kolmessa tapauksessa pohjantähti on pikkuympyrässä (kuvitellaan niin) ja pikkuympyrä/ pohjantähti on siis täsmälleen samassa paikassa. Mutta ison ympyrän keskipiste, jossa taivaannavan pitäisi olla, on missä sattuu. Ihan vaan suoraan napatähtäimen läpi katsomalla sen enempää asiaa miettimättä voi suuntaus olla vielä pahasti pielessä. Visuaalikäyttöön ehkä hyvin riittää, mutta valokuvaukseen ei likimankaan. Tähän ongelmaan auttaa sitten mm. Kochab Clock menetelmä.

Petri

Lisäys: Niin ja sen napatähtäimen läpi tuijottaminen on todella hankalaa. Asento on kivulias ja mun ainankin on vaikea nähdä sieltä edes tähtiä, tuosta tähtäyskuviosta puhumattakaan. Se katoaa hauskasti mustaa taivasta vasten.
Petri Rintala, Espoo
Panasonic DMC-GX8
Draco 80/500 APO
Celestron CGEM
QHY8L

hoptari

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 05.11.2011, 17:20:07
Ei pidä paikkaansa. Kun jalusta on oikein napasuunnattu ja hyrrää oikeaa nopeutta tuntiakselin ympäri, voin pistää kaukoputkelle tarkoitettuun satulaan vaikka kuulapään joka osoittaa ihan mihin tahansa päin taivasta jalustan asennosta riippumatta, ja tähdet pysyvät kyllä kuvakentässä.
quote]

Sori vaan, mutta ei pidä paikkaansa. Jos hiukan pohdit 3-d geometriaa, huomaat että seuranta onnistuu asymptoottisesti vain pienen matkan ja virhe alkaa kasaantumaan.
Tästä geometriasta olisi kai kiva väitellä, mutta olkoon.
I.S.

Lauri Kangas

Kestääkö argumentit lähempää tarkastelua, vai miksei niistä voi väitellä? Mietitäänpä 3D-geometriaa hetki.

Pistetään deklinaatioakselin päähän kiskon satulaan kaukoputken tilalle kuulapää johon kamera, ja osoitetaan sillä mielivaltaiseen suuntaan taivaalla (= muualle kuin 90 asteen päähän siitä mihin deklinaatioakselin jatke osoittaa). Nyt meillä on jalustan pyörivän, sopivasti suunnatun tuntiakselin päälllä häkkyrä jossa voi olla millainen määrä niveliä tahansa, ja lopputulos on se että häkkyrän päällä oleva kamera osoittaa joihinkin koordinaatteihin (RA,DEC).

Kameran osoittaman suunnan deklinaatio määräytyy tuntiakselin muodostaman vektorin ja kameran linssin muodostaman vektorin välisestä kulmasta (DEC = 90 astetta - kyseinen kulma) eikä se muutu mihinkään. Rektaskensio ei myöskään muutu mihinkään, koska taivaan koordinaatit kääntyvät samaa vauhtia kuin tuntiakseli, ja sen mukana se tuntiakselin päällä oleva häkkyrä jossa päällimmäisenä kamera.

Kuinka yllä kuvattu tilanne eroaa siitä että häkkyrässä olisi muutama nivel vähemmän ja suunta (RA,DEC) olisi asetettu pyörittämällä deklinaatioakselia ja tuntiakselia ortogonaalisella kaukoputkella?

Tätä ei tarvitse jättää teorian tasolle, sillä olen aika monta vuotta kuvannut juuri kuvatun kaltaisella setupilla:



Tuossa kuvassa nyt olen sattumalta kääntänyt putken jokseenkin kohtisuoraan deklinaatioakselia nähden että saan edustavan potretin, mutta useimmiten tein suuntauksen tuolla kuulapäällä enkä jalustan akseleita kääntämällä kun se oli nopeampaa.

Tuloksena on ihan nappiin toimivaa seurantaa eikä mitään kasaantuvia virheitä. Seurantanopeus on oikea RA-suunnassa eikä deklinaation valumista esiinny, kun olin napasuunnannut hyvin (napatähtäimellä). Ainoa virhe on jalustan periodinen seurantavirhe, joka tuossa käyttämälläni 135mm kakkulalla on toleranssien rajoissa käyttämilläni osavalotuksilla. Muistaakseni pisin valotus jonka otin tuollaisella kuulapäävirityksellä on kokonaisvalotukseltaan kolme tuntia: http://www.ursa.fi/~lkangas/kuvat/081007_metsahovi/ic1805_ic1848_180min.jpg

Ihan samanlainen ideahan on esim. tässä EQ5:lle myytävässä "upgrade"-paketissa, jossa koko deklinaatioakseli puretaan pois ja tilalle laitetaan tuntiakselin nokassa pyörivä kamerapää tai kaksi. Mistä se, joka seurantavirheen ikinä aikookaan aiheuttaa, mahtaa tietää että nuo kamerat eivät olekaan kohtisuorassa jotain olematonta akselia kohden? http://www.teleskop-express.de/shop/product_info.php/info/p3737_Aus-Ihrer-EQ-GP-Montierung-wird-eine-Flugreise-Fotoplattform.html

Samoin voisin ihan hyvin pistää vaikka normaalin kameran kolmijalan jonkun ison dobsonin kiilaseurantalaitteen ympyrän päälle ja osoittaa kameran sitten haluamaani suuntaan. Koko kuvauslaitteisto pyörii silloin yhtenäisenä könttinä mukana taivaan kanssa ja pysyy aina oikeassa suunnassa tähtien suhteen.

Olisin oikein kiinnostunut kuulemaan, että mikä aiheuttaa sen ettei yllä kuvatun setupin pitäisi toimia, ja minkä takia se ei ole koskaan ilmennyt omien kuvailusessioideni aikana.

Marko.J

Tässä on pakko kompata Lauria, moni muukin on kuvannut onnistuneesti yllä olevan kuvan kaltaisella setupilla. Itseänikin jäi kiinnostamaan, minkä periaatteen mukaan seuranta ei voisi toimia, ellei putki ole kohtisuorassa akseliin nähden, jos napasuuntaus on kunnossa? Jos sillä olisi merkitystä, niin noin niinkuin maalaisjärjellä ajatellen autoguidauksenkaan ei kai sitten pitäis toimia, ellei seurantaputki osoita samaan taivaan pisteeseen kuin itse kuvausputki (ja ole siis myös kohtisuorassa akseliin nähden). Käytännössä niin kuitenkin harvoin on.
Marko Järvinen
"Jos ei nippusiteillä ja jeesusteipillä tule kuntoon, niin sitten se on oikeasti rikki."
http://markonastroblogi.blogspot.fi

Jyrki

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 05.11.2011, 15:24:13
Nyt ei ole tullut vähään aikaan ähkittyä kun on kiinteä jalusta ja suuntaus menee kaarisekunnin tarkkuudella platesolvella pari kertaa vuodessa.

Lauri,
Mikä olisi paras tapa paikallistaa navan paikka platesolven avulla ?
Officina Stellare Veloce RH200 F/3.0, Canon FD 300mm F/2.8, ASA DDM60 PRO, SBIG STF-8300M.
http://www.flickr.com/photos/67018317@N07/