Ihmiskunnan mahdollisuus torjua avaruudesta uhkaava törmäys?

Aloittaja Kauko Putki, 04.08.2010, 14:02:40

« edellinen - seuraava »

Mare Nectaris

... tässä raketin nopeudesta, työntövoimasta ja tehosta sekä Tsiolkovskin laista... ja tässä hybridiraketista (lopussa lähdeluettelo).
Timo Keski-Petäjä


SW Evostar 120 ED APO*TAL 250K*C8-N*SW 150 Pro*TAL 1 (Mizar)*Celestron Ultima 80*EQ6 Pro Eqmod + TS dual mount*CG-5 GOTO*TV: Nagler Type 4 17 mm, Panoptic 24 mm*Baader Hyperion Clickstop-Zoom 8-24*17 mm UWA-70*TV BIG 2x Barlow*Celestron 2x Barlow Ultima SV Series*TAL 3x Barlow*TS 5 x APO Barlow*TS CCD lunar camera

Kaizu

Wikipediasta löysin Saturn 5:n ykkösvaiheen moottorien tietoja. Työntövoima on n.34MN ja paloaika 150 sek.
Näillä eväillä 100m:n kivipallolle saadaan kiihtyvyyttä 0.0259m/s2 ja loppunopeudeksi tai oikeastaan liiketilan muutokseksi 1.29m/s eli verkkaista kävelyvauhtia mennään.

Saturneja tarvittaisiin viisi kappaletta hiissaamaan yksi ykkösvaihe noin Kuun etäisyydelle eli kokonaisuudessaan kuulentoihin varrattava projekti ja siis yhden kansakunnan toteutettavissa.

Kaizu

Ps. Siispä Bruce Willis presidentiksi Obaman jälkeen.
Kai Forssen

Kaizu

Lainaus käyttäjältä: Mare Nectaris - 06.08.2010, 14:51:28
... tässä raketin nopeudesta, työntövoimasta ja tehosta sekä Tsiolkovskin laista... ja tässä hybridiraketista (lopussa lähdeluettelo).
Ensimmäinen linkki antaa Saturn 5:n työntövoimaksi n. 10 kertaa sen mittä Wikipedia lupaa. Sen verran tarkistin että kyse ei ole laatumuunnosvirheestä lbf=>N niin kuin eräässä Mars-projektissa. Jossain muualla mättää.

Kaizu
Kai Forssen

GaryP

Ja tämä oli vasta pikkupallolle tehty laskutoimitus. Sitten kun mennään kunnon uhkakuvia laskeskelemaan, muuttuu massat hirvittävästi.

Jos tuo 100m paketti olisi tulossa, ja saataisiin sieltä kiertoradalta siirrettyä raketilla raketti asteroidin tykö, menee siihen aikaa, ja sillä välin on kappale lähestynyt meitä myös.

Tässä on liikaa muuttuvia tekijöitä, skenaarioita pitäisi suunnitella kymmeniä että saataisin katettua edes osa.
-kappaleen koko
-kappaleen lähestymisnopeus ja etäisyys
-kappaleen havaitsemishetki, tässä edellinen muuttuja määrää sen, kuinka kauan ehdimme tupeksia byrokratian kanssa.
-kiertoradalla odottavan arsenaalin määrä
-kiertoradalla odottavan arsenaalin etäisyys kohteesta

Sitten vain parametrit jonkun insinöörin valmiiseen kaavaan, ja painamaan starttinappulaa, toivotaan että kaikki menee suunnitellusti.

Vielä tällainen;
Jos tämä oletettu pallo on tulossa ja saisimme siihen raketin kiinnitettyä, ja saisimme vielä tuon Saturn 5:n tekemään tuon aiemmin lasketun voiman avulla täydellisen työn, ja toivotaan vielä että lähestyvä kappale pyörii niin hitaasti että koko voima saadaan hyödynnettyä täysin oikeaan suuntaan...
Kuinka paljon tuo muutos siirtää vaikkapa 400.000km matkalta tulokulmaa? Leikitään vielä että se oli tulossa ihan suoraan maapalloa kohti 5km/s nopeudella. Tulokulma muuttuu hetkeksi, mutta maan vetovoima siirtää sitä uudestaan takaisinpäin.

Kaizulle respektiä!!!

Kari
Kari Pulkkinen
Espoo, Finland

Harrastus uudelleen lämpiämässä...

Kaizu

#34
Em. eväillä voisimme vaikuttaa osumakohtaan maassa n. 100km eli Helsinkiin tai Hämeenlinnaan, no miksei Lahteen.
Maan ratanopeus on n. 30km/sek ja tulipallojen nopeudet käytännossä vaihtelevat välillä 10-60km/sek. Törmääjän nopeus 5km/sek on aika alakanttiin, todennäköisemmin se olisi maan ratanopeuden suuruusluokkaa jolloin em. vaihtoehtojen Hämeenlinna ja Lahti olisivatkin kehä 3:n varrella, Vantaankoski ja Tikkurila.
Poikkeuttaminen pitäisi aloittaa paljon aikaisemmin jotta sillä olisi jotain merkitystä. Nyt aikaa oli 22h mutta jos sitä olisi puoli vuotta voitaisiin osuma jo välttää eli poikkeutus olisi yli 20 000km.

Kaizu
Kai Forssen

Mare Nectaris

Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 06.08.2010, 15:05:30
Ensimmäinen linkki antaa Saturn 5:n työntövoimaksi n. 10 kertaa sen mittä Wikipedia lupaa. Sen verran tarkistin että kyse ei ole laatumuunnosvirheestä lbf=>N niin kuin eräässä Mars-projektissa. Jossain muualla mättää.

Joo, tosiaan Saturn V:n työntövoima lähdössä oli 7,6 miljoonaa paunaa eli 33 806 484,3 Newtonia. Tuossa linkin esimerkissä (3) on näemmä tekijälle sattunut laskuvirhe; esimerkissä annetuilla arvoilla (2600 m/s  x  15 000 kg/s) tulos pitää tietenkin olla 39 MN, eikä 390 MN kuten esimerkissä virheellisesti on.
Timo Keski-Petäjä


SW Evostar 120 ED APO*TAL 250K*C8-N*SW 150 Pro*TAL 1 (Mizar)*Celestron Ultima 80*EQ6 Pro Eqmod + TS dual mount*CG-5 GOTO*TV: Nagler Type 4 17 mm, Panoptic 24 mm*Baader Hyperion Clickstop-Zoom 8-24*17 mm UWA-70*TV BIG 2x Barlow*Celestron 2x Barlow Ultima SV Series*TAL 3x Barlow*TS 5 x APO Barlow*TS CCD lunar camera

GaryP

Nonni, pilkkuvirhe, piti laittaa 50 eikä 5.

Minun silmissäni koko operaatio on nykytekniikkalle ylivoimaisen mahdoton, en osaa enää etsiä positiivisia puolia tästä, paitsi ehkä sen että pienemmät kappaleet saattaisi saada ohjattua muualle, tai sitten ne ovat niin pieniä että saavat tulla perille asti.

Kari
Kari Pulkkinen
Espoo, Finland

Harrastus uudelleen lämpiämässä...

jtbo

Mikäs on ihmisen sivilisaation ikä, jotain 15 000 vuotta maksimissaankin?

Inkat palvoivat aurinkoa ja heillä oli jonkinlainen käsitys tähdistä hirvittävän kauan sitten, mutta se ei ole edes juuri äsken vaan pikemminkin nyt, jos suhteutetaan tuohon isojen törmäyksien aikaväliin, koko ihmisen lajin kehitys kaukaisimmista esi-isistämme lähtien on varsin lyhyt aika suhteessa isojen törmäyksien väliin, kirjoitustaitoakaan ei ole ollut kuin vasta 5000 vuotta, se ei ole oikein edes vielä konttaamista geologisessa aikataulussa.

Ajatelkaas kuinka dinosaurusten valtakausi kesti 180 miljoonaa vuotta, eli 180 miljoonaan vuoteen ei voinut olla kovin isoja törmäyksiä, meidän tiede, sekä käsityksemme maailmankaikkeudesta on niin nuorta, että vaikka olemme voineet haalia tietoa asioista joita emme ole voineet kokea, niin silti on aika mahdotonta kuvitella tietävänsä oikeastaan yhtään mitään kuinka maailma toimii ja on aika röyhkeää väittää, että juuri nykysivilisaation aikana tulisi jokin sellainen törmäys joka pitäisi torjua, todennäköisyys on aika mitätön.

Toki, onhan törmäyksiä ollut, jotain 30-35 miljoonaa vuotta sitten sattuneen törmäyksen jälkeen taisi muodostua napajäätiköt, joita ei tuolloin ollut, tosin jonkinasteista spekulaatioita nuo aina, ei ollut ihmisiä näkemässä ja kirjoittamassa asioista, on esitetty väittämiä siitä, että jääkausiin liittyisi jonkinlainen törmäys, 2 miljoonan vuoden ajan suhteellisen säännöllisesti on tullut jääkausi, varmaa tietoa ei ole miksi.

Siltikin, noihin varautuminen pitäisi jotenkin suhteuttaa siihen aikaan, jos jotain tehdään niin pitäisi mieltää, että sitä tarvitaan ehkä vasta 10 000 vuoden päästä, ehkä vasta 100 000 vuoden päästä, voi mennä miljoonia tai kymmeniä miljoonia vuosiakin, onko se sitten järkevää pistää kaikki maailman resurssit tekemään järjestelmää, jos sitä nyt sitten sattuisi tarvitsemaan muutaman vuoden päästä.

Olisiko 100 000 vuoden päästä huomattavasti helpompi tehdä moinen ja onnistumisen mahdollisuuskin jopa todennäköistä luokkaa, toisin kuin nykyään, jolloin jopa kiertoradalle pääsykin on jossain määrin epävarmaa.

Ehkä nykyään parempi onnistumisen mahdollisuus olisi torjumisen sijaan sopeutua ja suojautua ilman torjumista, samat resurssit tehokkaammin käytettynä?

Kyllä minäkin olen sillä kannalla, että jos nyt toimitaan, niin se olisi vaikutukseltaan turvallisuuden tunteen ostamista, ilman todellista turvaa, pitää oppia vielä enemmän, että osattaisiin toimia oikein ja kohdistaa resurssit järkevästi. Tietenkin nykyään varsinkin politiikassa on suosittua toimia ihan vain siksi että voidaan sanoa jotain tehdyn, mutta tieteessä ei mielestäni voida toimia siten tai menetetään se tieteen olennaisin olemus ja sorrutaan uskomuksiin sekä uskomuksien pohjalta toimimiseen tai vastaavan tasoiseen ei niinkään järkivetoiseen toimintaan.

GaryP

Lainaus käyttäjältä: jtbo - 07.08.2010, 00:08:17

Kyllä minäkin olen sillä kannalla, että jos nyt toimitaan, niin se olisi vaikutukseltaan turvallisuuden tunteen ostamista, ilman todellista turvaa, pitää oppia vielä enemmän, että osattaisiin toimia oikein ja kohdistaa resurssit järkevästi. Tietenkin nykyään varsinkin politiikassa on suosittua toimia ihan vain siksi että voidaan sanoa jotain tehdyn, mutta tieteessä ei mielestäni voida toimia siten tai menetetään se tieteen olennaisin olemus ja sorrutaan uskomuksiin sekä uskomuksien pohjalta toimimiseen tai vastaavan tasoiseen ei niinkään järkivetoiseen toimintaan.

Tuo oli hyvin sanottu, vakuutusyhtiötkin myyvät tuota samaa, mainitsematta "turvallisuuden tunteen OSTAMISTA". Joku on aina nettoamassa välistä, ja hölmöt uskovaiset kauppaavat yhtiötä(uskontoa) siellä välissä... Sama peli on menossa ilmaston lämpenemisen tiimoilta.

Yksittäiset pienet muutokset ihmisten toimissa ovat hiekanjyväsiä verrattuna luonnon omiin voimiin, jotka muokkaavat aivan eri kertoimilla, kysymättä ja odottamatta.

Kari
Kari Pulkkinen
Espoo, Finland

Harrastus uudelleen lämpiämässä...

Jarmo

Pahoittelen, vastaan useaan viestiin kerralla kun olen ollut muutaman päivän poissa ja keskustelu on edennyt oikein kivasti. Seuraa myös jonkin verran toistoa, lukekoon ken jaksaa:

Lainaus käyttäjältä: AstroKuikka - 06.08.2010, 10:21:30
Jarmo sanoi:
"jätetään se keulaportti lukitsematta"
"ei tää mitään jäähdytystä tarvi tää voimala"
"ei me mihinkään karille ajeta"
"hyvin tämä öljynporaustorni kestää"
"ei ne kuitenkaan tänne hyökkää"

Noilla kuuluisilla viimesillä sanoilla on kuitenkin pieni ero verrattuna uhkaan avaruudesta asteroidin tms. muodossa. Asteroidi voi törmätä maahan joskus, huomenna tahi tuhansien vuosien päästä tai sitten ei mutta nuo viimeisiksi jääneet sanat aiheuttivat katastrofin heti. En suinkaan vähättele Maan ulkoista uhkaa mutta sen todennäköisyys on kuitenkin huikeasti pienempi kuin poikien tulitikkuleikin aikaansaamat vaarat pensakannun ääressä.

Jos luet viestini uudelleen niin huomaat etten verrannut noita mainittuja asioita asteroiditörmäykseen. Sanoin että keskustelusta "tulee mieleen". Ne tulevat mieleen siksi, että niissä kaikissa on vähätelty riskejä, eli ei ole uskottu että kyseinen riski on oikeasti merkittävä. Niin on asteroiditörmäyksessäkin.

Lainaus käyttäjältä: GaryP - 06.08.2010, 11:33:31
Laitoin sinulle tähän liittyen vastauksen privalla...
Kari

Sekä Kari että Astrokuikka taisivat käsittää edelliset pari viestiäni hieman väärin - ulosantini ei liennyt tuollakaan kertaa paras mahdollinen. Pahoitteluni jos onnistuin loukkaamaan jotakuta kommenteillani, tarkoitukseni ei ollut missään nimessä ilkeillä kenellekään, enintään provosoida perustelemaan esitettyä ideaa.

Seison yhä sanojeni takana: koitin painottaa sitä, että seuraava törmäys on tulossa, emme vain tiedä milloin ja minkä kokoinen. Jos emme kuitenkaan varaudu tilanteeseen niin kivi tippuu niskaamme kuin salama kirkkaalta taivaalta. Menneisyys kertoo meille mitä on tapahtunut: Meille tippuu koko ajan pientä tavaraa, viimeisen sadan vuoden aikana on tippunut jo merkittävänkin kokoisia (Tunguska, Sikhote-Alin, Carancas, jne), ja muutaman tuhannen vuoden sisällä on syntynyt useita 0,1-2 km kraattereita (Kaali, Merna, Henbury, jne) ja alle 50000 vuoden sisällä 1-2 km läpimittaiset Barringer ja Lonar. Mitä kauemmas historiassa mennään, sen isompia törmäyksiä on tapahtunut, ja "iskemistiheydestä" nähdään että trendi ei lupaa Maapallolle rauhallista eloa tulevaisuudessakaan. Se vain nyt sattuu olemaan fakta joka voidaan nähdä luonnossa olevista jäljistä. (Okei, täytyy toki myöntää että on olemassa sellainenkin mahdollisuus, että kaikki aurinkokunnan pienkappaleet onnistuvat vastedes väistämään Maata. Epäilisin kuitenkin tuon todennäköisyyden olevan pienempi kuin voittaa lotossa sata kertaa peräkkäin.)

Sille ei voi mitään että tavaraa tippuu, se on normaalia. Itse asiassa törmäykset ovat yleisin aurinkokunnan geologinen prosessi (tosi on, vaikkei sitä täällä huomaa). Mutta ihan niinkuin tulivuorten purkauksiin, näihinkin voidaan varautua ja vaaroja/vaurioita minimoida. En henkilökohtaisesti usko että tällä hetkellä tai lähitulevaisuudessakaan pystyisimme (poliittisesti tai edes teknisesti) tekemään mitään todella vaikuttavaa asteroidin pikaiseksi siirtämiseksi pois törmäyskurssilta. Mutta me kykenemme yhteen asiaan: tarkkailemaan taivasta ja tietämään tuollaisesta törmäyksestä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tällöin pystymme minimoimaan vahingot. Samalla uskon siihen (minkä jo sanoin) että tarvitaan jonkin kokoinen törmäys jotta uhka otetaan oikeasti todesta. Näin se on muidenkin "ympäristöongelmien" kanssa: ensin pitää tapahtua jotain ikävää jotta asialle tehdään jotain.


Lainaus käyttäjältä: AstroKuikka - 06.08.2010, 10:21:30
Jotenkin rinnastan tuon asteroidien torjumisen varautumiseen auringon sammumiseen.
Lainaus käyttäjältä: maailmankaikkeus92 - 06.08.2010, 13:42:07
No onhan tuo asteroidiuhka aika paljon auringonsammumisuhkaa suurempi. Tosin jokin vähän normaalia suurempi häiriö auringon toiminnassa voisi uhata ihan lähitulevaisudessakin.

Saat ihan vapaasti rinnastaa nuo kaksi, mutta tosiasiassa asteroiditörmäyksen todennäköisyys on >>99,99% jo seuraavan muutaman tuhannen vuoden aikana, ja Auringon sammumisen todennäköisyys taas <<0,001%. Siinä on pienehkö ero, eikö? Ja Auringon toiminnan häiriöistä ei liene mitään merkkiä, tietääkseni ei myöskään menneisyydestä tuollaisia tunneta. Aurinko on toiminut pitkälti samalla tavalla miljardeja vuosia ja jatkanee samaa tahtia vielä muutaman samanlaisen (jätän tässä huomiotta spektrin ja lämpötilan muutokset tähden vanhetessa jne). Pienet anomaliat ovat voineet laukaista jääkausia tms, mutta eivät nekään ole suuria merkittäviä massasukupuuttoja aiheuttaneet.


Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 06.08.2010, 13:59:04
Noin 1.5 milj. vuoden päästä on pikkuinen tähti tulossa hämmentämään Oortin pilveä. Sieltä joitain kappaleita tullee myös aurinkokunnan sisäosiin.

Hei tämä kuulostaa kivalta enkä muista kuulleeni asiasta aiemmin... muistatko yhtään mikä, mistä, miten lähelle?  :evil:

Lainaa
Ensin mainituille (ecliptikan tasolla kiertäville) kerkiää miettiä vastatoimia kun ne on havaittu, jälkimmäisiin (muista suunnista tuleville) lienee tehokkain vastatoimi foliosta tehty asteroidikypärä, se on melko nopea valmistaa.
Kaizu

:rotfl:


Lainaus käyttäjältä: GaryP - 06.08.2010, 18:12:48
Minun silmissäni koko operaatio on nykytekniikkalle ylivoimaisen mahdoton, en osaa enää etsiä positiivisia puolia tästä, paitsi ehkä sen että pienemmät kappaleet saattaisi saada ohjattua muualle, tai sitten ne ovat niin pieniä että saavat tulla perille asti.
Kari

Jep. Mikä tahansa törmäys joka huomataan viime tipassa tulee tapahtumaan, sille ei voi mitään. Mutta juuri tuon takia törmäys pitääkin huomata hyvissä ajoin. Tällä hetkellä tunnetaan noin tuhat asteroidia jotka voivat jossain vaiheessa törmätä normaaliradoillaan Maahan. Muistaakseni Apophis (läpimitta vajaat 300m) ja 1950DA (1-1.5 km) ovat todennäköisimpia, kenties jo lähimmän 100-200 v aikana, samoin muutamat muut. Jos huomataan että tuommoinen olisi oikeasti törmäämässä, niin muutaman vuoden propulsiosysteemin valmistus ja matkustusaika asteroidille on ihan riittävästi jotta sitä voidaan siirtää tarpeeksi paljon. Törmäystodennäköisyyksistä voi lukea lisää täältä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Torino_Scale#Objects_with_high_Torino_ratings
http://newton.dm.unipi.it/neodys/index.php?pc=4.1
http://neo.jpl.nasa.gov/risk/
http://neo.jpl.nasa.gov/neo/pha.html#close

Vaikka juuri nyt ei mikään olekaan Torinon skaalalla kovin korkealla, niin ennen pitkää sellainen tulee.


Lainaus käyttäjältä: jtbo - 07.08.2010, 00:08:17
Ajatelkaas kuinka dinosaurusten valtakausi kesti 180 miljoonaa vuotta, eli 180 miljoonaan vuoteen ei voinut olla kovin isoja törmäyksiä, meidän tiede, sekä käsityksemme maailmankaikkeudesta on niin nuorta, että vaikka olemme voineet haalia tietoa asioista joita emme ole voineet kokea, niin silti on aika mahdotonta kuvitella tietävänsä oikeastaan yhtään mitään kuinka maailma toimii ja on aika röyhkeää väittää, että juuri nykysivilisaation aikana tulisi jokin sellainen törmäys joka pitäisi torjua, todennäköisyys on aika mitätön.

Väärin. Mainitsemasi 180 miljoonan vuoden aikana (70-250 Ma sitten) on sattunut ainakin 2-3, kenties 5 yli 100-kilsaisen montun tehnyttä törmäystä (todellinen luku riippuu siitä kenen lukuja uskoo). Vaikutus ei ole pelkästään törmäyksen suuruudesta kiinni, vaan myös törmäyspaikan geologiasta ja muista olosuhteista. Asia on hyvin monimutkainen...

Toiseksi, meidän ei kannata olettaa mitään kumpaakaan suuntaan. Ei kannata uskoa että 31.8.2231 tapahtuu iso törmäys, koska tilastot niin sanovat. Ei kannata myöskään uskoa siihen, että koska törmäyksen todennäköisyys on pieni, sitä ei kuitenkaan tapahdu vielä. Meidän kannattaa tukeutua tosiasioihin: siihen mitä tiedämme. Me pystymme laskemaan asteroidien ratoja, ja niistä jo näemme että potentiaalisia pommituksia on tulossa. Murikoita kannattaa pitää silmällä, ja samalla pohtia sitä miten niitä saadaan hitaasti hilattua sivuun jos tarvetta joskus ilmenee. Ei kannata menettää yöunia, mutta ei kannata ihan koisia riippumatossakaan hälläväliä-asenteella.


Lainaus käyttäjältä: jtbo - 07.08.2010, 00:08:17
Toki, onhan törmäyksiä ollut, jotain 30-35 miljoonaa vuotta sitten sattuneen törmäyksen jälkeen taisi muodostua napajäätiköt, joita ei tuolloin ollut, tosin jonkinasteista spekulaatioita nuo aina, ei ollut ihmisiä näkemässä ja kirjoittamassa asioista, on esitetty väittämiä siitä, että jääkausiin liittyisi jonkinlainen törmäys, 2 miljoonan vuoden ajan suhteellisen säännöllisesti on tullut jääkausi, varmaa tietoa ei ole miksi.

Kuka, missä, koska?


Lainaus käyttäjältä: jtbo - 07.08.2010, 00:08:17
Siltikin, noihin varautuminen pitäisi jotenkin suhteuttaa siihen aikaan, jos jotain tehdään niin pitäisi mieltää, että sitä tarvitaan ehkä vasta 10 000 vuoden päästä, ehkä vasta 100 000 vuoden päästä, voi mennä miljoonia tai kymmeniä miljoonia vuosiakin, onko se sitten järkevää pistää kaikki maailman resurssit tekemään järjestelmää, jos sitä nyt sitten sattuisi tarvitsemaan muutaman vuoden päästä.
Olisiko 100 000 vuoden päästä huomattavasti helpompi tehdä moinen ja onnistumisen mahdollisuuskin jopa todennäköistä luokkaa, toisin kuin nykyään, jolloin jopa kiertoradalle pääsykin on jossain määrin epävarmaa.

Öö... pari kysymystä: Kuka on ehdottanut että pistettäisiin kaikki maailman resurssit (tai edes suurta osaa niistä) tuollaiseen systeemiin? Eihän siinä olisi mitään järkeä! Entäpä jos se törmäys tapahtuukin 500 vuoden päästä, tai 100, tai 9000? Miten sitten suu pannaan, kun luotettiin että se tapahtuu vasta 100 000 v kuluttua nykyhetkestä?  :huh: Pieleen...  :shocked:


Lainaus käyttäjältä: jtbo - 07.08.2010, 00:08:17
Ehkä nykyään parempi onnistumisen mahdollisuus olisi torjumisen sijaan sopeutua ja suojautua ilman torjumista, samat resurssit tehokkaammin käytettynä?
Kyllä minäkin olen sillä kannalla, että jos nyt toimitaan, niin se olisi vaikutukseltaan turvallisuuden tunteen ostamista, ilman todellista turvaa, pitää oppia vielä enemmän, että osattaisiin toimia oikein ja kohdistaa resurssit järkevästi. Tietenkin nykyään varsinkin politiikassa on suosittua toimia ihan vain siksi että voidaan sanoa jotain tehdyn, mutta tieteessä ei mielestäni voida toimia siten tai menetetään se tieteen olennaisin olemus ja sorrutaan uskomuksiin sekä uskomuksien pohjalta toimimiseen tai vastaavan tasoiseen ei niinkään järkivetoiseen toimintaan.

Tiede se on juuri se joka kertoo että törmäyksiin kannattaa varautua. Anteeksi, korjaan itseäni saman tien: tiede kertoo että törmäyksiä on odotettavissa. Tiede ei ehdota varautumista, se on ihmisen itsesuojeluvaisto, kai.


Lainaus käyttäjältä: GaryP - 07.08.2010, 02:22:00
Tuo oli hyvin sanottu, vakuutusyhtiötkin myyvät tuota samaa, mainitsematta "turvallisuuden tunteen OSTAMISTA". Joku on aina nettoamassa välistä, ja hölmöt uskovaiset kauppaavat yhtiötä(uskontoa) siellä välissä... Sama peli on menossa ilmaston lämpenemisen tiimoilta.
Yksittäiset pienet muutokset ihmisten toimissa ovat hiekanjyväsiä verrattuna luonnon omiin voimiin, jotka muokkaavat aivan eri kertoimilla, kysymättä ja odottamatta.
Kari

Sorry, mutta tiede on osoittanut oikeasti ja kiistatta senkin, että ilmasto lämpenee. Ihan niinkuin tiede on osoittanut myös muita ympäristöongelmia tosiksi. Jos uskot pyyteettömäksi ennemmin esim. Shellin tai GM:n palkkalistoilla olevaa PR-ihmistä kuin vaikka tuulivoimalapuistohankkeen vetäjää, niin siitä vain. Politiikkaa se on, ja ihmiset tuppaavat uskomaan (usein täysin vailla perusteita) sitä joka osaa sanoa potaskansa kuulijaa mielistelevämmin. Olisi kiva jos ihmiset osaisivat kriittistä ajattelua tutuissakin asioissa, uskaltaisivat muuttaa mieltään jos syyt ovat pätevät, eivätkä vain äänestäisi sitä samaa tyyppiä "kun iskäkin äänesti".

Viittaan nyt off-topicisti paikalliseen ympäristöpolitiikkaamme: pitkään on tiedetty Itämeren kitumisesta tieteen ansiosta, siitä että se rehevöityy ja levät yms syövät hapen muilta eliöiltä, pohja täyttyy kuolleesta tavarasta. "Sille pitäisi tehdä jotain", sanovat poliitikot, solmivat kansainvälisiä sopimuksia, Suomi etunenässä. Mutta kuinkas kävikään vast'ikäisen budjettiesityksen kanssa: Itämeren suojelun 3 miljoonaa tiputettiin pois ilman mitään kommentteja...! Se ei ole tiede joka päättää mitä tehdään, se on raha joka ratkaisee, ja se, että ovatko ne haitat hyväksyttävämpiä kuin hyötyjen menetys.

Jahas. Tulipas paasattua taas...  :cheesy:

Jarmo

GaryP

OT:ksi menee jos aletaan keskustelemaan ilmastonlämpenemisestä ja luonnon saastuttamisesta, laitetaanko niille oma ketju?

Eli emme vieläkään saaneet ratkaistua varsinaista pulmaa, ihmiskunta joutuu jatkossakin pelkäämään että taivas putoaa niskaan?

Kari
Kari Pulkkinen
Espoo, Finland

Harrastus uudelleen lämpiämässä...

Kauko Putki

Joo. Ihan mielenkiintoinen keskustelu tämä on ollut; eli siis ihmiskunnan mahdollisuus torjua ulkoinen törmäysuhka on pieni, mikäli sellainen oikeasti kohdalle sattuu. Kuun pintaa kaukoputkella tutkaillessa jokainen voi omin silmin todeta, miten hillittömän pommituksen alaisena kiertolaisemme on ollut historiansa aikana. Maan pinta näyttäisi samanlaiselta, mikäli maapallolla ei olisi vettä, biologista elämää ja eroosiota peittämässä historian katastrofit.

Mielestäni on kaksi perustekijää, jotka ratkaisevat sen, voidaanko (väistämättä joskus) tuleva törmäys torjua:

1. aika; kuinka paljon ihmiselle jää aikaa toimia havaitun törmääjän ja itse jysähdyksen välillä, ja
2. törmääjän koko; miten isosta uhkasta on kysymys?

Aikaa torjumiselle pitää olla vähintäänkin useita vuosia. Kerrostaloa suurempien - esim. halkaisijaltaan yli yhden kilometrin - törmääjiä ei pystytä torjumaan millään ihmisen kehittämällä systeemillä. Yrittää toki aina voi ja pitääkin. Pidetään peukkuja pystyssä, että eläin- ja ihmiskunta saisivat vielä miljoona vuotta lisäaikaa tässä asiassa. Sitä ennen tapahtuu muilla sektoreilla niin isoja juttuja, että oksat pois...


maailmankaikkeus92

Hyvin paasattu Jarmo :D Juuri oikea asenne!

Lainaus käyttäjältä: Jarmo - 11.08.2010, 05:58:44
Auringon toiminnan häiriöistä ei liene mitään merkkiä, tietääkseni ei myöskään menneisyydestä tuollaisia tunneta. Aurinko on toiminut pitkälti samalla tavalla miljardeja vuosia ja jatkanee samaa tahtia vielä muutaman samanlaisen (jätän tässä huomiotta spektrin ja lämpötilan muutokset tähden vanhetessa jne). Pienet anomaliat ovat voineet laukaista jääkausia tms, mutta eivät nekään ole suuria merkittäviä massasukupuuttoja aiheuttaneet.

No, ajattelinkin lähinnä jotain tavallista voimakkaampaa aurinkomyrskyä, joka voisi sekoittaa satelliitteja ym. Mutta ehkä siitä ei sitten ole maailmanlaajuiseksi uhkaksi (puhuin siis vain uhkasta ihmiskunnalle).

Ajoissa havaittujen pienehköjen asteroidien ratojen muuttaminen onnistuisi varmastikin jo nykytekniikalla (ja keinoja on monia), ja eiköhän tulevaisuudessa asiasta olla varmempia, kun tekniikkoja on jo kokeiltu pienempiin asteroideihin. Suuremmat kappaleet ovat seuraavana tähtäimessä. Miksi pitäisi vaipua synkkään epätoivoiseen odotteluun, kun tulevaisuuteen pystyy todellakin vaikuttamaan? Eipähän tuo synkistely ainakaan mitään hyödytä.

GaryP

Lainaus käyttäjältä: maailmankaikkeus92 - 11.08.2010, 13:41:08
Miksi pitäisi vaipua synkkään epätoivoiseen odotteluun, kun tulevaisuuteen pystyy todellakin vaikuttamaan? Eipähän tuo synkistely ainakaan mitään hyödytä.

Jep, unohdetaan odottelu ja eletään elämäämme onnellisina niin kauan kuin terveellä järjellä ja oikeilla teoilla on mahdollista. Pidetään nyt ensin omat nurkat kunnossa, kyllä se siitä tokenee.

Tätä on sattunut ennenkin; joku heittää ajatuksen ilmaan, muut sopulit tarttuvat siihen koska eivät ole sitä ennen joutuneet käsittelemään. Sitten kun huomataan ettei mitään tapahdukaan, opportunistit ovat ainoat jotka nettoavat tapahtumasta, on myyty ennennäkemättömiä määriä alumiinifoliota (nyt kannattaisi jo mennä ostamaan osakkeita) hattumateriaaleiksi, myyty lisää kuupalstoja, vaihdettu verta #¤%&#! kanssa sielun ikuiseksi turvaamiseksi, tai tehty joukkoitsemurha jonka avulla pääsee milloin minkäkinlaisen taivaallisen linja-auton kyytiin ja turvaan.

Kari
Kari Pulkkinen
Espoo, Finland

Harrastus uudelleen lämpiämässä...

Kaizu

Kai Forssen