Tekniikka vai tiede

[maailmankaikkeus92]

Olen huomannut, että useimmat tähtiharrastajat ovat erittäin kiinnostuneita tekniikasta ja havaintolaitteista. Itseäni ehkä kuitenkin enemmän kiinnostaa tähtitiede tieteenä. Useimmilla harrastajilla tekniikka taitaa olla suurempi kiinnostuksen kohde kuin puhdas tiede.  Näin päättelin Cygnuksella ihmisten puheenaiheiden perusteella. Oletteko samaa mieltä? Eikö tiedepuoli kiinnosta vai eikö siitä uskalleta keskustella?

[einari]

Toki se tiede siellä taustalla varmaan itsekullakin on mutta ehkä harvemmin sitä noissa 'kevyemmissä' tilaisuuksissa otetaan esille.
Mukavampi kertoilla ja kysellä teknisistä virityksistä ja haasteista.

[Kauko Putki]

Tekniikkaa ja tiedettä ei pidä erottaa toisistaan, koska ne kulkevat käsi kädessä. Tähtitiedettä ei voi tehdä tai toteuttaa ilman havainnointitekniikkaa. Galileo Galilei - esimerkiksi - olisi ollut melkoisessa pulassa väitteineen, jos hänellä ei olisi ollut käytettävissään kaukoputkea.

[VeikkoM]

Olen huomannut, että useimmat tähtiharrastajat ovat erittäin kiinnostuneita tekniikasta ja havaintolaitteista. Itseäni ehkä kuitenkin enemmän kiinnostaa tähtitiede tieteenä. Useimmilla harrastajilla tekniikka taitaa olla suurempi kiinnostuksen kohde kuin puhdas tiede.  Näin päättelin Cygnuksella ihmisten puheenaiheiden perusteella. Oletteko samaa mieltä? Eikö tiedepuoli kiinnosta vai eikö siitä uskalleta keskustella?

Joo kyllä välillä tuntuu, että joillekin harrastajille tekninen suoritus, esim. kuvan ottaminen,
on tarkeämpää kuin varsinainen tulos ja se, mitä kuvasta voitaisiin ottaa selville.

Toisaalta jokaisella on mieltymyksensä.  Toisille tekniikan kanssa puuhaaminen on mieluista,
toisille taas tiede tai tutkiminen on olennaisempaa.

[jtbo]

Itseäni kiinnostaa lähinnä avaruuden sekä luonnon sekä sen ilmiöiden kauneus, kuvaan siis lähinnä estetiikan vuoksi, mutta siinä samalla sitä kuitenkin väkisinkin oppii myös tekniikkaa ja tähtitiedettäkin, kun 'löytää' jotain esteettisesti viehättävää siitä haluaa usein sitten tietää enemmän, jolloin tämä tiede tulee mukaan kuvioon.

[Miikka Sikkilä]

Niin kyllä harraustuksen mukana, olipa se tieteellistä tai teknistä, tulee katseltua aihetta monesta näkökulmasta. Itselläni tekninen näkemys ja oppiminen pohjautuu jo työn puolesta sitten siihen, että voi toisten harrastajien apuna toimia, kun he täydentävät omaa teknistä tai tieteellistä osaamistaan. Monista laitteista löytyy enemmän tietoa ja vastauksia kuin esimerkiksi mustista aukoista ja vaikkapa kaukoputkien optisista ominaisuuksista on monesti tiettyyn esteettiseen soveltuvuuteen useammin vastauksia kuin valmiita kuvia :) Mutta mielestäni tekninen puoli, esteettisyys ja tieteelliset sovellukset kulkevat aina jotenkin rinnakkain: parempi kaukoputki tai ccd- kamera mahdollistavat niin esteettisen harrastamisen kuin vaikkapa tieteelliset mittaukset. Eli kaikille harrastajille löytyy se omin juttunsa, siinäkin mielessä tähtitiede on mielenkiintoinen harrastus!

[GaryP]

Siinä kuvaamisessa on jotain zeniläistä, ainakin tällaisella hosupellellä tulee hetkeksi rauhoituttua, kun yrittää kovalla pakkasella saada epätoivoisesti tavaroita toimintakuntoon. Kun taito ei kohtaa välineitä, vaan mennään joka kerta samojen (ja uusienkin) virheiden kautta sottaiseen lopputulokseen... mutta sitten yhtenä päivänä päättää yrittää hieman rauhallisemmin, ja sieltä se tulee, suhteellisen onnistunut kuva kotiin viemisiksi.

Tiedettä ei taida kovin moni pystyä tekemään, ainakaan sillä tasolla että voisi löytää jotain uutta. Muutamat kovat luut jalostavat kaiken havaintomateriaalinsa niin kovaan tasoon että hirvittää, ja tiedejulkaisuista saa sitten sen viimeisen silauksen, jos edes promillenkin ymmärtäisi.

Itse pidän mekaanisten laitteiden sieluista, se vaan tulee pakostakin tämän toisen intohimon kanssa samassa paketissa. Tähtiä voi tuijotella ilman tieteellistä himoa...

Kari

[Riqis]

Olen huomannut, että useimmat tähtiharrastajat ovat erittäin kiinnostuneita tekniikasta ja havaintolaitteista. Itseäni ehkä kuitenkin enemmän kiinnostaa tähtitiede tieteenä. Useimmilla harrastajilla tekniikka taitaa olla suurempi kiinnostuksen kohde kuin puhdas tiede.  Näin päättelin Cygnuksella ihmisten puheenaiheiden perusteella. Oletteko samaa mieltä? Eikö tiedepuoli kiinnosta vai eikö siitä uskalleta keskustella?

Cygnuksella törmää lähinnä niin kutsuttuihin aktiivitähtiharrastajiin. Heistä/meistä useimpia kiinnostaa etupäässä tekniikka/havaintolaitteet ja/tai havaintotoiminta ja/tai yhdistystoiminta, jotka ovat itse tai yhdessä tehtäviä askareita.

Se taaja suomalaisten tähtiharrastajien joukko, jonka enemmistö on kiinnostunut tähtitieteestä etupäässä tieteenä ja joiden harrastuksen keskeisin sisältö on aiheesta lukeminen (ja alan tv-ohjelmien katselu ym.) ei yleensä saavu Cygnuksille, minkä voi päätellä jo siitäkin, että Cygnuksen osanottajamäärä ei tyypillisesti ole useita kymmeniä tuhansia.

Eli et edusta vähemmistöä, vaan pikemminkin enemmistöä. Esimerkiksi Tähdet ja avaruuden lukijoiden määrä on noin 70 000, mutta Cygnus-leireille ilmestyy vuosittain noin 100-200 aktiivitähtiharrastajaa.

[Kaizu]

Tekniikasta ei tässä harrastuksessa oikein pääse eroon, ainakaan jos tekee itse havaintoja. Eilen kuvasin M57:aa harjoituksen vuoksi. Virittelin ensin kalustoa tunnin verran. Sitten laitoin koneen käyntiin ja nukahdin yhteen tornin kahdeksasta kulmasta. Kun kamera oli kuvannut parikymmentä ruutua, heräsin siihen että alitajunta väitti kameran rytmissä olevan jotain vikaa. Kuului piip-piip-piip...klonks......sknolk..... Olisi pitänyt kuulua klonks...piip-piip-piip......sknolk.....
Nukkumatti kertoi että olin unohtanut asettaa peilin noston päälle. Merkittävin uusi tieto joka tässä parin tunnin sessiossa syntyi oli että napasuuntausta pitää korottaa 0.13 astetta. Pienikin tiedon jyvä tuntuu olevan piilossa monimutkaisen tekniikan takana. Ehkä jo seuraavalla kerralla saan sellaisen kuvan jossa tähdet ovat pisteitä ja näen, onko M57:llä yksi vai useampi keskustähti.
Vähemmällä teknisellä ähräämisellä pääsee  jos antaa muiden suorittaa havainnoimisen ja osallistuu nojatuolista käsin tulosten prosessointiin ja johtopäätösten tekoon. Minusta siitä jää silloin jotain puuttumaan. Toisaalta, olen tavannut ammattitähtitieteilijän joka ei osannut edes suunnilleen osoittaa taivaalta missäpäin hänen sillä hetkellä tutkimansa kirkas kvasaari sijaitsi. Se ei haitannut hänen tutkimustaan millään lailla.

Kaizu

[Lauri Kangas]

Minulla on kvasaarien ihmettelijöistä samanlaisia kokemuksia. Kääntävät tähtikarttaohjelmasta kaikki tähdet pois päältä kun häiritsevät kvasaarien katselua. Huomasin että kartassa on iso lovi kvasaarien määrässä keskellä taivasta ja päättelin sen olevan linnunradan taso ja arvioin mitattavan kvasaarin olevan pegasuksen tienoilla. Meni lähes oikein.

[Iiro Sairanen]

Minulla on kvasaarien ihmettelijöistä samanlaisia kokemuksia.

Sama täällä. Olin seuraamassa NOTilla mitä oikeat tähtitieteilijät tekevät. Kuvasivat silloin kvasaarien spektrejä. Kysyin, että missä tähdistössä kuvattava kohde sijaitsee? Sain vastaukseksi kaksi epätoivoista katsetta ja toteamuksen, että tietäisin itse paremmin. Näyttivät kuvattavien kohteiden näkyvyyskäyriä, joista tähdistön päätteleminen onnistui melko helposti.

[maailmankaikkeus92]

Cygnuksella törmää lähinnä niin kutsuttuihin aktiivitähtiharrastajiin. Heistä/meistä useimpia kiinnostaa etupäässä tekniikka/havaintolaitteet ja/tai havaintotoiminta ja/tai yhdistystoiminta, jotka ovat itse tai yhdessä tehtäviä askareita.

Se taaja suomalaisten tähtiharrastajien joukko, jonka enemmistö on kiinnostunut tähtitieteestä etupäässä tieteenä ja joiden harrastuksen keskeisin sisältö on aiheesta lukeminen (ja alan tv-ohjelmien katselu ym.) ei yleensä saavu Cygnuksille, minkä voi päätellä jo siitäkin, että Cygnuksen osanottajamäärä ei tyypillisesti ole useita kymmeniä tuhansia.

Eli et edusta vähemmistöä, vaan pikemminkin enemmistöä. Esimerkiksi Tähdet ja avaruuden lukijoiden määrä on noin 70 000, mutta Cygnus-leireille ilmestyy vuosittain noin 100-200 aktiivitähtiharrastajaa.

Muistelin, että Ursan jäseniä olisi joku 14 000, ja kuvittelin että pelkän lehden tilaajia ei olisi kovin paljon, mutta tiedät varmaan paremmin.

Tosiaan, minulla taitaa harrastaksessa olla mukana molemmat puolet. Havaintokokemustakin on (ja havaitseminen kiinnostaa), mutta tuo lukemis- ja tv-puolikin ovat myös aika suuressa roolissa. Tekniset yksityiskohdat eivät kuitenkaan yleensä jaksa kauheasti kiinnostaa. Syynä voi toki olla alhainen tekninen lähtötaso osaamisessani.

Kiitos kaikille kirjoittaneille.

[Kaizu]

Muistelin, että Ursan jäseniä olisi joku 14 000, ja kuvittelin että pelkän lehden tilaajia ei olisi kovin paljon, mutta tiedät varmaan paremmin.

Yhtä lehteä voi lukea useampi lukija perätysten, joskus jopa samaan aikaan. Minäkin saan pitää omista lehdistäni kiinni kynsin hampain etteivät lapset vie niitä käydessään.

Kaizu

[Riqis]

Muistelin, että Ursan jäseniä olisi joku 14 000, ja kuvittelin että pelkän lehden tilaajia ei olisi kovin paljon, mutta tiedät varmaan paremmin.

Ursan jäseniä on nykyjään noin 15 000, lehden levikki on noin 17 000 ja lukijamäärä noin 70 000.

Kuten Kaizu avaa käsitettä edellä, lukijamäärällä tarkoitetaan sitä keskimääräistä määrää ihmisiä yhden vuoden aikana, joka lukee kyseisen lehden kunkin yhden numeron. Tätä selvitetään laajoilla tilastollisesti luotettavilla kyselyillä, kuten Suomessa KMT:llä.

Esimerkiksi T+a:n lukijat koostuvat Ursan jäsenistä, tilaajista, irtonumero-ostajista, ennen kaikkea jäsenten/tilaajien perheenjäsenistä, osin harrastuskavereista sekä kirjastolukijoista.

[Meade-mad]

Tähän on myös muita lähestymisiä. Tekniikkaa ja tiedettä ei tarvitse laittaa vastakkain. Tähtitaivas voi olla myös esteettisesti tai filosofisesti kiinnostava. Taivaankappaleet voivat olla myös osa purjehdusharrastusta. Joillekin tähtiharrastus voi olla myös sosiaalinen juttu...

Itse ole vain puhtaasti utelias enkä edes pyri perustelemaan harrastusta millään asteikolla.

jk