Juustosämpylän säilymisaika avaruudessa

[Jarmo]

Voyagerit 1 ja 2 olivat mallikelpoisia esimerkkejä siitä, miten Aurinkokunnasta poistutaan käyttämällä hyväksi ns. suurten planeettojen linkovoimaa. Mahdollinen tulevaisuuden matkalaisten alus poistuisi Auringon vaikutuspiiristä samaa periaatetta hyväksikäyttäen.

Melkein kaikki nykyaikaiset luotaimet käyttävät hyväkseen gravitaatiolinkoa, se on standardikäytäntö jos halutulla reitillä / laukaisuikkunassa sellainen on käytettävissä. Jos haluttuun suuntaan mentäessä ei ole sellaista tarjolla niin sitten sitä ei käytetä. Riippuu ihan siitä mistä roikkuu. Ionimoottori lienisi kätevin propulsiosysteemi jos halutaan ulos aurinkokunnasta, mutta liikuteltavan massan ollessa erittäin suuri (kuten miehitetyllä pitkällä lennolla) myös polttoainekuorma olisi suuri ja työntövoiman aiheuttama nopeusmuutos erittäin hidasvaikutteinen.

Elossapitojärjestelmästä tässä keskustelussa juuri on kysymys. Juustosämpylä on ihan yhtä tärkeä elementti, kuin tärkeät "aivovirikkeet" ym. viihtymisjärjestelmätkin tolkuttoman pitkän matkan aikana. Oletuslähtökohtana on tietenkin, että matkaan lähtevän aluksen suunnitteluun ja  rakentamiseen on mahdollista käyttää useita vuosikymmeniä.

Miksi se juustosämpylä on siellä avaruudessa kapseloituna eikä avaruusaluksessa syötävänä? Onko oletuslähtökohta myös, että suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa keksitään se mystinen tapa jolla se juustosämpylä säilyy eristettynä kapselissaan avaruusolosuhteista kiertoradalla 1000 vuotta? Jos näin on, niin kyse on kehäpäätelmästä ja alkuperäinen kysymys on turha.

Mitä kustannuksiin tulee, vanha sanonta kuuluu: "Hukkuva tarttuu oljenkorteenkin!"  Jos nyt tiedettäisiin pomminvarmasti, että ihmiskunta tulee tuhoutumaan maapallolla seuraavien 100:n vuoden aikana, olisi mielestäni ainakin mahdollista, että kansainvälisellä yhteisrahoituksella kustannettaisiin ainakin yritys lähteä muualle elinolosuhteita etsimään. Todennäköisyys hankkeen lopullisen onnimisen kannalta olisi minimaalinen, mutta yrittää aina kannattaa; kysymys ei siis olisi "lähtemisestä lähtemisen vuoksi", vaan (äärimmäisen vaikeasta) yrityksestä säilyttää ihmislajin olemassaolo Universumissa, koska se evoluution toimesta on sinne jo kerran syntynyt.  

Jos ihmiskunnan tuhoutuminen johtuu jostain Maapallolla tapahtuvasta luonnon prosessista, kuten tulivuorista, jäätiköitymisestä, merenpinnan noususta, asteroiditörmäyksestä, ilmastonmuutoksesta, virustaudista, tms, niin lienee huomattavasti halvempaa ja kustannustehokkaampaa toimia suoraan ongelman parissa / estämiseksi kuin kehittää spontaanisti jotain jolla ei ole merkittäviä onnistumisen mahdollisuuksia. Auringon säteilyn muuttuminenkin on suhteellisen helposti kompensoitavissa verrattuna avaruussiirtokuntaan. Lisäksi mikään noista mainituista asioista ei tuhoa elämää Maapallolta, ne vain karsivat turhimmat pois.

Battlestar Galactican tai Babylon 5:n tai Avaruusasema Alphan tyylisen avaruussiirtokunnan ylläpito ei ole nykyisellä tai edes nähtävissä olevalla tekniikalla mahdollista. Teoriassa se varmaan on, jos miljoonien tonnien painoinen laitos saadaan jotenkin avaruuteen ja kiertoradalle ja sieltä liikkeelle eikä matkalla satu mitään ongelmia. Pysyvästi pois lähetettävä miehitetty alus pitäisi todellisuudessa kuitenkin varustaa niin monenlaisten tilanteiden varalta että oksat pois: Esim 3-4-kertaiset varmistukset kaikissa mahdollisisssa systeemeissä, kaikki pitää valmistaa siten että kestää säteilyä mystisiä määriä, kuoren rakenne ja materia pitää olla meteorinkestävää, varaosia pitää olla joka hilavitkuttimelle, jne jne...

Tässä on nyt "pieni" kertaluokkaongelma ymmärryksessä: Se että ollaan kiertoradalla ei tarkoita että joka paikkaan avaruudessa pääsee saman tien tai edes ollenkaan, tai edes että tunnemme kyseisen ympäristön olosuhteet riittävän hyvin. Muista että suuri osa USAn teollisuudesta toimi Apollo-ohjelman ja sen edeltäjien parissa parikymmentä vuotta ennen kuulentoja. Jos se saavutus skaalataan kumiveneeseen tai optimistijollaan (jolla päästään lähimpään sisävesistön saareen mikäli ei tuule) niin esim 100 ihmisen itsenäisen biosfäärin lähettäminen toiseen tähtijärjestelmään on samaa luokkaa kuin öljytankkeri-loistoristeilijäyhdistelmän rakentaminen ja seilaus tyynenmeren toiselle puolen ensi yrittämällä heti sen optimistijollan jälkeen.

Jarmo

(EDIT: lauserakenteita sun muuta selvennystä)

[Kaizu]

Ihmiset yleisesti ottaen tietävät että heidän elinaikansa on rajallinen ja ainoa varma asia maailmassa on kuolema. Se että kuolema sattuisi kaikille samaan aikaan tai että sen ajankohta olisi tiedossa, ei ole kovinkaan kummainen motiivi, varsinkaan jos ne ponnistelut eivät anna itselle jatkoaikaa. Sodissa ihmisiä antautuu vangeiksi vaikka tietävät sen merkitsevän lähes varmaa kuolemaa, avainsana on se lähes. Ihmisiä on tapettu suurin joukoin keskitysleireillä ilman että uhrit olisivat merkittävästi vastustelleet. Kuoleman pelko ei ole tähän mennessä ollut kovin tehokas motivaattori.
Ahneus sen sijaan on motivoinut ihmisiä mitä suurimpiin urotekoihin. Kolumbus lähti etsimään reittiä Intiaan. Se ei onnistunut, löytyi vain Länsi-Intia ja siinä sivussa Amerikka. Sinne taas lähti ihmisiä joukoittain palelemaan kuultuaan että sieltä voisi löytyä kultaa. Tälläkin hetkellä ahneus on maailman talouden käyttövoima.

Kuussa käyneet ( ja kuun kiertäneet) astronautit ovat ainoat ihmiset jotka ovat käyneet maan magneettikentän suojaavan vaikutuksen ulkopuolella. Säteily tuhoaa elimistöä mutta myös avaruusaluksen rakenteita, vaikutus korostuu kun altistusaika pitenee. Jos saisimme ioniraketilla itsemme kiihdytettyä huimaan 3000 km/sek nopeuteen, kestäisi silti 400 vuotta käydä toteamassa onko Proxima Centaurin ympäristö ihmisystävällistä. Pitäisi keksiä tehokas ja kevyt säteilysuoja jotta perille pääsevä sukupolvi ei olisi kovin mutatoitunutta.

Minkä kokoinen ryhmä pitäisi lähettää? Olisiko mukana muita kuin Amerikkalaisia tai Kiinalaisia? Tarvitaanko muita eliölajeja mukaan?
Minkälaisen osuuden hankkeen rahoittajat saisivat mahdollisesta tuotosta ja miten se osuus kotiutetaan?

Vaikka Babylon 5 olisi tuolla kiertoradalla odottamassa  meillä ei taida olla keinoja saada isoa ryhmää edes sinne. Sitten pitäisi vielä ottaa mukaan 400 vuoden juustosämpylät. Tietysti jos alus lentäisi nopeammin, sämpylätarve pienenisi.

Saattaisimme päästä helpommalla kun teemme muille galaksimme asukkaille tiettäväksi oman sijaintimme ja odottelemme että he tulevat meitä noutamaan. Kun muistelen tarkemmin, jotkut ovat jo tämän toteuttaneet. He jättivät maallisen tomumajansa tänne ja lähtivät henkiolentoina. En ole kuullut, pääsivätkö perille. Aluksen piti odotella jossain Jupiterin takana, niin että se ei näy maahan.
Kun sieltä sitten joku tulee niin toivotaan että se ei ole Vogonien tienrakennusosasto.

Kaizu

[jtbo]

Kaikkia osia pitäisi pystyä myös valmistamaan tuollaisessa aluksessa, osia ei voisi mitenkään ottaa riittävää määrää mukaan, raaka-aineita ehkä, sama kai se juustosämpylässäkin, pitäisi olla maata jossa viljellään viljaa jne.

Ilman avaruushissiä en usko, että on mahdollista, avaruushissillä ehkä, koska sitten voitaisiin kuljettaa sinne kiertoradalle huomattavasti enemmän tarvittavia osia ja materiaaleja, silti vaikka meillä olisi avaruushissi, sekä telakka kiertoradalla jossa tuota rakennustyötä tehtäisiin, olisi jos yksin materian siirtäminen sinne niin hidasta, että kestäisi kymmeniä vuosia rakentaa moista, ehkä jopa satoja vuosia ja lisäksi pitäisi ratkaista ongelmia joihin ei vielä tiedetä olevan ratkaisua.

Eli käytännössä tuskin tapahtuu seuraavan 100 vuoden aikana sellaista kehitystä, joka moisen mahdollistaisi käytännössä, teoriassa tuo olisi varmasti paljon lähempänä valmista silloin, mutta siltikin vain teoriassa.

Mielestäni kuitenkin tuollaiseen matkaan laitettavan aluksen pitäisi omata muutamia olennaisia perusjuttuja, tärkein ehkä pala luontoa, eli siellä pitäisi olla peltoja, metsää, maata, jne, joka varmistaa elämän perusedellytykset. Lisäksi pitäisi olla riittävän hyvä säteilysuojaus, ehkä keinotekoinen magneettikenttä? Jos magneettikenttä suojaa meitä maan läheisyydessä pitäisi siis luoda jotain samankaltaista alukseen. Lisäksi aluksen pitäisi kestää hyvinkin nyrkinkokoisilla kappaleilla pommitusta ja jos osa aluksesta vaurioituu, se pitäisi pystyä sulkemaan, tuleeko mieleen Titanic?
Lisäksi pitäisi olla käytettävissä energiaa suunnattomat määrät, kaukana auringosta sitä ei tietenkään ole saatavilla. ellei sitä valmista itse ja siihen ei ole edes näköpiirissä ratkaisua.

Sitten vielä pitäisi olla keinot, joilla voitaisiin analysoida ja kerätä mineraaleja asteroideista ja kuista, lisäksi pitäisi olla keinot saada ne mineraalit jalostettua käyttöön ja tosiaan periaatteessa mikä tahansa aluksen osa pitäisi pystyä vieläpä valmistamaan, ei mikään helposti järjestyvä juttu, nykyään liki mahdotonta.

Alus toki voidaan potkaista liikkeelle rakettimoottorimodulilla, joka käytön jälkeen putoaisi pois.

Tiedä sitten olisiko helpompaa louhia kuuhun asema jja potkia kuu liikkeelle, luulen että alus olisi kevyempi, mutta välttämättä ei siihen paljoa eroa jäisi, niin valtava sen aluksen pitäisi olla 

Eipä sellaista koskaan ehkä tule tapahtumaan, vaikka se teoriassa mahdollistuisikin, ahneus muodossa tai toisessa tosiaan on ainoa asia miksi täällä mitään tehdään ja kun projekti vaatisi niin monen tahon toimimista ilman että heille tulisi mitään etua tai hyötyä, niin eipä se oikein onnistu.

Mutta, joissain muissa maissa suvun selviytyminen on tärkeämpää kuin yksilön selviytyminen, eli siinä mielessä en täysin allekirjoita tuota etteikö kuolema olisi hyvä motivaattori, koska suvullehan koituu jotain hyötyä, etua ja se voi toimia hyvänä motivaattorina. Maailmassa kun on muitakin toimintamalleja kuin tämä aina päällimäisenä oleva länsimainen.

[AstroKuikka]

Kuinka suuri porukka siihen "keinoplaneettaan" pitäisi ahtaa ettei muutamien tuhansien vuosien päästä ole kyseessä apinoiden planeetta ?

[jtbo]

Kuinka suuri porukka siihen "keinoplaneettaan" pitäisi ahtaa ettei muutamien tuhansien vuosien päästä ole kyseessä apinoiden planeetta ?

Sitä pitäisi varmaankin kysellä jonkinlaiselta geenitieteilijältä, joka noiden perinnöllisyystekijöiden kanssa vehtaa.

Kuitenkin ihmispopulaatiohan on historiassa romahtanut aika pahastikkin, Eem kauden jälkeinen jääkausi taisi saada aikaan kohtalaisen osan ihmisen esi-isien katoamisesta, lähinnä Afrikan alueella olosuhteet olivat sellaisia, ettei paljoa muutosta tapahtunut elämää tukevissa olosuhteissa, olikohan niin, että polveudutaan muutamasta tuhannesta yksilöstä kaikki, siitäköhän kaikki ongelmat ihmisten välillä johtuu? 

No kuitenkin, epäilen vahvasti, että 100 henkeä riittäisi geenipoolin pitämiseen hyvänä.

[Kaizu]

Ei taida sata henkeä riittää edes aluksen tekniikan ylläpitoon. Kaikki huollot ja korjaukset, vieläpä varaosavalmistuskin pitää hoitaa kirjaimellisesti "lennossa". Lentomiehistön lisäksi mukana täytyy olla huoltohenkilöstö sekä kaikenlaista teollisuutta osien valmistamiseksi, mikropiiritehdas, rautavalimo, tuulilasikorjaamo jne. Omassa työssäni olen oppinut että kaikki tekniikka hajoaa, kysymys on vain siitä että kuinka pian. Tietysti pitää olla em. porukalle ylläpito eli ruokahuolto ym. palvelut. Aluksen pitää olla myös sen verran kookas että yksi meteoriittiosuma kerrallaan ei sitä kokonaisuudessaan tuhoa. Niin että osumasta henkiin jääneet kerkiävät korjata vauriot ennen kuin koko alus tyhjenee. Sen jälkeen pitää korvata osumassa menehtyneet.
Jossain toisessa ketjussa joku ehdotti että laitetaan etelämantereelle iso ionimoottori ja lähdetään lennolle. Voisi olla yhtä järkevä ajatus kuin tämä tähtialuksen suunnitteleminen.

Kaizu

[Kauko Putki]

Taisin heittää tuossa aikaisemmin "hihasta" matkaanlähtijöiden määräksi 50 miestä ja 50 naista. Lisäksi ehdotin lajin degeneroitumisen eliminoimiseksi geenipankkia, koska spermanluovuttajia ennen matkaanlähtöä olisi helppo kerätä tuhatmäärin; nämä voisivat olla mieluiten vaikkapa Mensan jäseniä  .

Jos sata ihmistä ei riitä edes aluksen tekniikan ylläpitoon, lähetetään sitten kaksisataa - tai sellainen määrä, mikä varmasti riittää.

Ihmiset tietävät varmasti, että jokainen kuolee - kuten Kaizu filosofisesti totesi. Juuri sen vuoksi useimmat ihmiset pyrkivät hankkimaan jälkeläisiä, siinä yleensä onnistuenkin. Aurinkokunnasta poistumislennolla ihmislajin säilymisen pitää olla yksi peruslähtökohdista, ja kun uloimmat planeettamme on ohitettu, ei ulkoavaruudessa tarvitse pelätä asteroidien tai muidenkaan mötiköiden törmäilyjä satoihin, kenties tuhansiin vuosiin; vastassa on vain tyhjyyttä...

Kysymys silti kuuluu näin: Jos maapallon ja ihmiskunnan tuho on jonakin hetkenä väistämätön, minkä vuoksi ei kannattaisi edes yrittää retkikunnan matkaanlähettämistä, mikäli hankeelle löytyisi a) halukkaita riittävästi b) rahoitus ja c) aikaa riittävän paljon suunnitelman ja aluksen rakentamiseksi. Reissulle pitäisi toki kapseloida erilaisia eliöitä, bakteereja, Maassa esiintyviä alkuaineita yms. elämän peruselementtejä, jotka joskus - äärettömän pitkän ajan jälkeen - osuisivat sellaisiin olosuhteisiin, jossa niiden elämän jatkuminen voisi olla mahdolista, mikäli itse matkalaiset menehtyvät yrityksen aikana.

[Kaizu]

Aurinkokunnasta poistumislennolla ihmislajin säilymisen pitää olla yksi peruslähtökohdista, ja kun uloimmat planeettamme on ohitettu, ei ulkoavaruudessa tarvitse pelätä asteroidien tai muidenkaan mötiköiden törmäilyjä satoihin, kenties tuhansiin vuosiin; vastassa on vain tyhjyyttä...

Voyagerit ovat vasta Oortin pilven sisäreunalla. Ulkoreunan arvellaan olevan jossain puolentoista valovuoden etäisyydellä. Oletettavasti muitakin tähtiä ympäröi vastaavanlainen "mötikkävarasto". Harvassahan niitä siellä on mutta on kuitenkin. Isot planeetat ovat siivonneet aurinkokunnan sisäosiin "mötikkävapaan" alueen jossa maapallonkin on turvallista vaeltaa.

Kaizu

[jtbo]

Voyagerit ovat vasta Oortin pilvan sisäreunalla. Ulkoreunan arvellaan olevan jossain puolentoista valovuoden etäisyydellä. Oletettavasti muitakin tähtiä ympäröi vastaavanlainen "mötikkävarasto". Harvassahan niitä siellä on mutta on kuitenkin. Isot planeetat ovat siivonneet aurinkokunnan sisäosiin "mötikkävapaan" alueen jossa maapallonkin on turvallista vaeltaa.

Kaizu

Juu, olisi aika epätodennäköistä, että asteroidivyöhyke sekä Oortin pilvi olisivat ainoita lajissaan, itse olen ainakin mieltänyt moiset enemmänkin säännöksi kuin poikkeuksiksi, 'rouhetta' (asteroideja jne) muodostuu prosessissa jossa kuut ja planeetat muodostuvat, näin ainakin olen pienessä mielessäni asian kuvitellut, joten aina on vaarana jonkinlaiseen kappaleeseen osuminen, paikallaan oleva pieni kappale tekee varmasti vahinkoa jos siihen lingotaan jollain liki 100 000km/h nopeudella, eikö lie pölykin ala olemaan vaarallista kovemmissa nopeuksissa?

Jos lykätään ionimoottori etelänapamantereelle, niin kuinkas sitä oikein ohjattaisiin tätä palloa, sillä eikös tarvittaisi sitten ympäri palloa noita moottoreita ja jonkinlainen logiikka vielä, kun pyöriminenkin pitäisi säilyttää, samoin jonkinlainen planeetan laajuinen stabilisointijärjestelmä tuolle auringon etäisyyden vaikutukselle, ongelmat olisivat jo eri kalibeeria kuin keinokuun osalta, Tietty jos olisi rajattomasti aikaa käytettävissä, voitaisiin käydä noukkimassa joku sopivan kokoinen asteroidi josta koverrettaisiin alus, kivikuorihan toimisi oikein hyvänä säteilysuojana sekä suojana törmäyksiä vastaan, mutta aivan valtavahan sen pitäisi olla, noinkohan 100 kilometriä läpimittaa riittäisi?

[naavis]

...joten aina on vaarana jonkinlaiseen kappaleeseen osuminen, paikallaan oleva pieni kappale tekee varmasti vahinkoa jos siihen lingotaan jollain liki 100 000km/h nopeudella, eikö lie pölykin ala olemaan vaarallista kovemmissa nopeuksissa?

Olisikohan se juuri T+A-lehdessä kun uutisoitiin taannoin tutkimuksesta jonka mukaan suurilla nopeuksilla liikkuminen avaruuden "tyhjiössäkin" on vaarallista, sillä näillä suurilla nopeuksilla harvassa olevat pölyhiukkaset puhkovat aluksen äkkiä täyteen reikiä.

[Jarmo]

Jos sata ihmistä ei riitä edes aluksen tekniikan ylläpitoon, lähetetään sitten kaksisataa - tai sellainen määrä, mikä varmasti riittää.
Ihmiset tietävät varmasti, että jokainen kuolee - kuten Kaizu filosofisesti totesi. Juuri sen vuoksi useimmat ihmiset pyrkivät hankkimaan jälkeläisiä, siinä yleensä onnistuenkin. Aurinkokunnasta poistumislennolla ihmislajin säilymisen pitää olla yksi peruslähtökohdista,

Vaikka ihminen onkin (yltiö?)sosiaalinen eläin ja pitää (yleensä omalla vääristyneellä tavallaan) huolta myös hyvin kaukaista sukua olevista lajikumppaneistaan, niin se ei tarkoita että tiukan paikan tullen osataan asiaa miettiä noin laajasti.

ja kun uloimmat planeettamme on ohitettu, ei ulkoavaruudessa tarvitse pelätä asteroidien tai muidenkaan mötiköiden törmäilyjä satoihin, kenties tuhansiin vuosiin; vastassa on vain tyhjyyttä...

Öh. Tyyppiesimerkki siitä että tässä asiassa luotat taas sokeasti nykytietoon vaikka tuosta ei ole mitään perusteita. Meillä ei ole nykyisin mitään tietoa siitä mitä kaikkea tavaraa tähtienvälisessä avaruudessa on. Sieltä löytyy ihan varmasti jäätyneitä Oortin pilven kappaleita, asteroidien kokoisia tai isompia, joskin hyvin harvassa... mutta sen lisäksi en yhtään ihmettelisi vaikka siellä porhaltaisi saman verran pikkutavaraa (esim mikrometeoroideja) kuin täälläkin. Tähtien vuorovaikutus siirtelee helposti kamaa Oortin pilvistä sinne tänne, koska emotähden gravitaatio on tuolla alueella hyvin heikko. Näin ollen törmättävät kappaleet eivät välttämättä lopu poistuttaessa aurinkokunnastamme, vaan vastaan tuleekin kaoottisesti porhaltavia jäämeteoroideja kaikista tähtijärjestelmistä joita alueella on ikinä käynyt.

Kysymys silti kuuluu näin: Jos maapallon ja ihmiskunnan tuho on jonakin hetkenä väistämätön, minkä vuoksi ei kannattaisi edes yrittää retkikunnan matkaanlähettämistä, mikäli hankeelle löytyisi a) halukkaita riittävästi b) rahoitus ja c) aikaa riittävän paljon suunnitelman ja aluksen rakentamiseksi. Reissulle pitäisi toki kapseloida erilaisia eliöitä, bakteereja, Maassa esiintyviä alkuaineita yms. elämän peruselementtejä, jotka joskus - äärettömän pitkän ajan jälkeen - osuisivat sellaisiin olosuhteisiin, jossa niiden elämän jatkuminen voisi olla mahdolista, mikäli itse matkalaiset menehtyvät yrityksen aikana.

Mainitut lähtökohtasi ovat nyky-maailman valossa oikein vaikeat toteuttaa, itse asiassa näen ne suht mahdottomina. (1) On erittäin vaikea kuvitella nähtävissä olevassa tulevaisuudessa (miljoonia vuosia) luonnontapahtumaa/-tilannetta jossa Maapallo tuhoutuisi, tai edes ihmiskunta. Miljardeissa vuosissa sellainen on kyllä tulossa, mutta siihen mennessä ihminen on ehtinyt muuntua lajinakin jo niin paljon että tuon ajan toimintaa on turha spekuloida. (2) Tuossa tilanteessa on myös hyvin mahdollista, että globaali pelastautumisvietti ei ole kovinkaan korkea. Mainittu pitkän ajan projekti, jossa lähes kaikki maapallon tekniikka ja tuotanto valjastetaan vuosikymmeniksi tai -sadoiksi tietyn asian perään mutta joka mahdollistaisi vain muutamien hyvin epävarmaan pelastautumiseen lienisi aika turhauttavaa suurelle osalle työn tekijöistä. Vrt. Apollo-projekti jonka parissa työskenteli suoraan 40000 ihmistä ja arviolta n. miljoona välillisemmin. Uskoisin ennemmin että porukka haluaa elää suurelta osin täysillä kuin puurtaa tehtaissa jonkun turhaksi näkemänsä parissa. Varmaan innokkaitakin riittää, mutta tuskin riittävän paljon. Ihmiset haluavat nähdä työnsä tuloksen, tavalla tai toisella. Tämä yhteisöllisen innokkuuden puute (tai siis itsekkyys) todennäköisesti veisi myös rahoituksen projektilta.

Samalla rahalla ja pienemmällä vaivalla pystytään samassa ajassa suunnittelemaan sekä lähettämään moniin suuntiin useita muita avaruusaluksia, joissa jokaisessa olisi juuri noita biologisia aineksia varastoituna ja valmiina poksahtamaan auki sopivan paikan löydettyään. Eivät olisi kaikki munat samassa korissa... Ja robottiluotaimet olisivat myös varmemmin toimivia, koska ne eivät olisi niin mutkikkaita kuin ihmisen tarpeisiin tehdyt.

Jarmo

[Kauko Putki]

1. Tyyppiesimerkki siitä että tässä asiassa luotat taas sokeasti nykytietoon vaikka tuosta ei ole mitään perusteita.

2. On erittäin vaikea kuvitella nähtävissä olevassa tulevaisuudessa (miljoonia vuosia) luonnontapahtumaa/-tilannetta jossa Maapallo tuhoutuisi, tai edes ihmiskunta.

3. Uskoisin ennemmin että porukka haluaa elää suurelta osin täysillä kuin puurtaa tehtaissa jonkun turhaksi näkemänsä parissa. Varmaan innokkaitakin riittää, mutta tuskin riittävän paljon. Ihmiset haluavat nähdä työnsä tuloksen, tavalla tai toisella. Tämä yhteisöllisen innokkuuden puute (tai siis itsekkyys) todennäköisesti veisi myös rahoituksen projektilta.

4. Samalla rahalla ja pienemmällä vaivalla pystytään samassa ajassa suunnittelemaan sekä lähettämään moniin suuntiin useita muita avaruusaluksia, joissa jokaisessa olisi juuri noita biologisia aineksia varastoituna ja valmiina poksahtamaan auki sopivan paikan löydettyään.

1. Ihmiskunnalla ei ole koskaan mitään muuta tietoa käytettävissään kuin "nykytieto".

2. Maapallon tuhoutumisen suhteen saatat olla oikeassa. Ihmiskunnan osalta vaihtoehtoja on parikymmentä; jopa hyvin lyhyellä aikavälillä = alle 100 v.

3. Mitä muuta luulisit työn tekemisen olevan tänäkin päivänä maailman teollisuuslaitoksissa kuin "pakkopullaa", jota kaikkien on vain tehtävä tullakseen toimeen? Jos itselläsi on rakastamasi työ, hyvä niin, mutta luuletko esim. Rautaruukin metallisulaton duunareiden paiskivan töitä tässä helteessä rakkaudesta työhönsä tai työnantajaansa?

4. Mikään ei estä tuota (sinänsä edullista) vaihtoehtoa toteuttamasta sen lisäksi, että yritettäisiin pelastamaan ihmislaji.  

[Kaizu]

Ei tämän tyyppisiin projekteihin aiemminkaan ole tiedon varassa ryhdytty. On tarvittu vahvaa uskoa ja toivoa suuresta saaliista.
Lisäksi tarvitaan innokas projektinvetäjä ja hyväuskoinen rahoittaja. Projektin aloitusvaiheessa liiallisesta tiedosta on vain haittaa.

Mikähän joku näistä kahdestakymmenestä ihmiskunnan tuhoutumisskenaariosta voisi olla. Onko joku niistä sellainen että sen estäminen olisi vaikeampaa kuin ihmiskunnan siirtyminen muualle.

Kuulun toistaiseksi niiden onnellisten joukkoon jolla on työpaikka. En tee työtä rakkaudesta rautaan mutta kerran kuussa pankkitilille tuleva täydennys auttaa jaksamaan eteenpäin.

Ei mikään pakota ihmiskuntaa suurin ponnistuksin lähtemään täältä lähes varmaan tuhoon kun saman voi kokea täällä mukavammin ja vähemmällä vaivalla ja elää toivossa että eihän tämä minua koske.
Vielä vähemmän ponnisteluihin motivoi ajatus että joillekuille etuoikeutetuille annetaan mahdollisuus. Sellaistahan pitää kaikin keinoin vastustaa.

Kaizu

[Kauko Putki]

Mikähän joku näistä kahdestakymmenestä ihmiskunnan tuhoutumisskenaariosta voisi olla. Onko joku niistä sellainen että sen estäminen olisi vaikeampaa kuin ihmiskunnan siirtyminen muualle.
Kaizu

Kaizu tuolla aiemmin tunnusti, että ei ota vakavasti tätä aihetta. Sen vuoksi en ala yksityiskohtaisemmin perustelemaan potentiaalisia ihmiskunnan tuhomahdollisuuksia. Joskus vuosi takaperin Tiede-lehti julkaisi parikymmentä ihmiskunnan lähitulevaisuuden tuhoskenariota. Valitettavasti en muista tarkasti sitä, mikä lehden numeroista oli kysymys. Jätänpä kuitenkin yhden linkin, jos vaikkapa se antaisi hieman osviittaa siitä, millaisista asioista saattaisi olla kysymys; Kaizu tietää ne kyllä muutenkin...

http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmanloppu

[Kaizu]

Juu, en edelleenkään pidä ihmiskunnan, enkä minkään muunkaan isokokoisen ja monimutkaisen eliölajin matkustamista tähtien välillä mahdollisena muutoin kuin mielikuvituksessa ja tieteiskirjallisuudessa (sekä elokuvissa). Mielikuvitusmatkat ovat mahdollisia ja jopa hauskoja. Lopputulokset vaihtelevat sen mukaan mitkä realiteetit jätetään huomiotta, eli pohdiskeltavia vaihtoehtoja on loputtomasti.

Pidän mahdollisena että alkeellisia elämänmuotoja ja koneita voitaisiin joskus lähettää tähtienväliselle matkalle. Matkailijat pitäisi voida kytkeä pois päältä miljoonien vuosien matka-ajaksi kuitenkin niin että ne aktivoituvat kun saapuvat oikeanlaisiin olosuhteisiin. Mitään palautetta lähettäjien ei tule matkaajilta odottaa eikä juustosämpylöitä tarvita.

Esitin uhkakysymyksen sen vuoksi että itse en tiedä sellaisia uhkia olevan olemassa mutta en ole aivan varma josko jollain muulla olisi enemmän tietoa. Pitää muistaa että ihminen on rotan tapaan erittäin sopeutuvainen eläin.

Linkin takana ei löytynyt muuta kuin pari uskontopohjaista maailmanloppua jotka voisi välttää pakenemalla maasta. Itse asiassa hypernovajuttua lukuunottamatta ne eivät edes olleet maailmanloppuja. Ne olivat elinolosuhteiden muutoksia joihin ainakin osa ihmisistä voi sopeutua. Hypernova taas on niin äkkinäinen ilmiö että sitä karkuun ei kerkiä jos ei ole valon nopeudella kulkevaa alusta starttivalmiina.
Tiede-lehden keskusteluista löysin 2012-maailmanlopun joka johtuu maya-kalenterin päättymisestä. Sitä karkuun ei enää kerkiä ja pelastuskin löytyy kun käyttää Helsingin Yliopiston almanakkaa.

Kaizu