Legendaarinen Bell-labs siirtyy Nokian omistukseen

Aloittaja Mare Nectaris, 17.04.2015, 11:25:03

« edellinen - seuraava »

Mare Nectaris

Bell-laboratoriossa työskennelleet tieteenharjoittajat ovat saaneet kaikkiaan kahdeksan Nobel-palkintoa.

Tähtitieteen harrastajia kiehtoo kosmologian tutkimushistorian myyttinen "vahinko" vuodelta 1964: kosmisen mikroaaltotaustasäteilyn (CMB) löytäminen antennin kohinan vähentämiseen pyrkineiden puuhien "sivutuotteena". Arno A. Penzias ja Robert W. Wilson saivat löydöstä Nobel-palkinnon 1978.

Alun perin löytö julkistettiin Astrophysical Journal -lehdessä kesällä 1965. Tulevien nobelistien alkuperäisenä puuhana oli päästä eroon Crawford Hillin radioteleskoopiksi muunnetun torviantennin kummallisesta, sitkeästä taustakohinasta, josta epäiltiin mm. antennissa pesineitä puluja.

Penzias jutteli oudosta kohinasta vuoden 1964 lopulla Montrealissa järjestetyssä konferenssissa Massachusettsin teknillisen korkeakoulun Bernard Burken kanssa. Heti alkukeväällä 1965 hän sai Burken yhteydenoton tämän näkemästä artikkeliluonnoksesta, jossa Robert Dicke ja James Peebles Princetonin yliopistosta hahmottelivat alkuräjähdysmallin, joka ennusti noin millimetrin aallonpituuden radiosignaalin. Se ilmenisi kaikkialta tulevana kosmisena taustasäteilynä.

Burken ansiosta löydön tekijät ja teoreettiset tutkijat saivat lopulta yhteyden toisiinsa. Näin Penziaksen ja Wilsonin tekninen ja ytimekäs (600 sanan) artikkeli julkaistiin, ja Dicke ja Peebles antoivat löydetylle ilmiölle omassa artikkelissaan tulkinnan. - Suuri yleisö sai maistaa uutta maailmankuvaa jo toukokuussa 1965, kun ennen artikkelien julkistamista New York Times kertoi etusivullaan (21.5.1965): "Signaalit viittaavat 'alkuräjähdykseen'". Tarinan käänteisiin kuuluu vielä se, että Dicke ja Peebles olivat teoriassaan keksineet "pyörän" uudelleen: he olivat päätyneet johtopäätöksiin, joihin Gamov, Alpher ja Herman olivat päätyneet artikkelissaan jo 15 vuotta aiemmin, vuonna 1948. - Luonnollisesti Gamov, Alpher ja Herman olivat pahoillaan siitä, että heidän teoreettinen työnsä jäi "uudelleenlämmityksen" varjoon. Pääasia oli kuitenkin teorian empiirinen vahvistus, joka Penziaksen ja Wilsonin sattumalta tekemästä löydöstä saatiin.

Tarinan mikroaaltotaustasäteilystä voi lukea (esim.) Simon Singhin kirjasta "Big Bang. Maailmankaikkeuden synty" (Tammi 2007). Edellä on viitattu kirjan sivuilla 373-384 kerrottuun tarinaan.

Bell-laboratoriesin omistuksenvaihdosta uutisoi Kari Enqvist blogissaan Iltalehdessä sekä omassa uutisessaan YLE.
Timo Keski-Petäjä


SW Evostar 120 ED APO*TAL 250K*C8-N*SW 150 Pro*TAL 1 (Mizar)*Celestron Ultima 80*EQ6 Pro Eqmod + TS dual mount*CG-5 GOTO*TV: Nagler Type 4 17 mm, Panoptic 24 mm*Baader Hyperion Clickstop-Zoom 8-24*17 mm UWA-70*TV BIG 2x Barlow*Celestron 2x Barlow Ultima SV Series*TAL 3x Barlow*TS 5 x APO Barlow*TS CCD lunar camera

avanti

Tuo Bell-laboratoriesin omistuksenvaihdos Nokialle onkin minusta todella mielenkiintoinen uutinen.

ML
Lammisen Matti
Galileoscope
Baader Planetarium 15 x 80 kiikari
7 x 50 kiikari
Omegon 2,1x42 kiikari