Savuvana 1960-luvulta

[Jarmo Moilanen]

Kiitos lisätiedoista Pertti!

Tammikuussa 17-18.1.1968 näkyi Kainuun yllä myös kirkas tulipallo ja luulen senkin sopivan Kivesvaaran meteoriitin pudottajaksi ellei sitten Eskon kesällä otettu kuva ole itse tapauksesta.

Minäkin olen etsinyt Kivesvaaran putoamispaikalta ja lähiympäristöstä meteoriitin kappaleita useina vuosina päiväkausia ilman menestystä. On tosiaan enemmän kuin todennäköistä että maastoon jääneistä kappaleista on tullut pelkkää soraa joka on sitten jäänyt karikkeen ja kasvillisuuden alle. Aika vaikea on löytää sieltä enää mitään.  Maastokaan ei ole oikein kiitollinen etsintöihin. Kuulostaa hurjalta jos sitä on ollut noinkin runsaasti kuten kerrot, mutta ei se mahdotonta ole.

Ei se meteoriitti kuumu kuin muutamia millimetrejä syvältä pinnasta. Ihan pinnalta aines sulaa ja ilmavirta puhaltaa sen tulipallon pyrstöön ja muodostuu pölyvana. Tällaisen vanan Esko aikoinaan siis kuvasi. Kivesvaaran meteoriitissa on lasinen sulamiskuori joka on jäänne tästä sulasta pintakerroksesta. Kun kuumennus lakkaa niin sula jäähtyy nopeasti eikä ehdi kiteytyä vaan syntyy lasia. Sulamiskuori on siis sulanutta kiviainesta eli silikaattilasia jolle rautaoksidi ja tässä tapauksessa kai myös hiili antaa mustan värityksen.

[Pertti]

Aina kannattaa kyseenalaistaa!

Nimittäin aloimme pitkästäaikaa miettiä mikä oli se kiinnekohta, joka sitoi valoilmiön 9.12.1967 tapahtuvaksi. Kun haastattelimme ihmisiä syksyllä 1980 ei päivä

määrä varmaan ollut mielessä kellään. Saattoi hyvinkin olla että Kainuun Sanomista löytynyt juttu virkisti muistia. Tammikuun tulipallo sopii kuvioon yhtä hyvin.

No nyt on minun vuoroni kyseenalistaa:  Onkohan ulkomaille tutkittavaksi lähetetystä Kivesvaarasta ,jonka paino 1980 oli 164 grammaa riittänyt myytäväksi?

Meksikoon tipahti muistaakseni 1969 lähes samantyyppinen hiilikondriitti,joka painoi useita tonneja. Tuli mieleeni,että kunhan ei olisi menny vahingossa

väärällä nimellä....

Kävin muuten toissapäivänä Itkonlammen seudulla. Lunta oli ja muutenkin toivotonta.

Kiitoksia! Näin ne asiat selviävät


Pertti

[Esko Lyytinen]

Ehdotan Pertti, että toimittaisit mahdollisimman tarkat tiedot siitä omasta tulipallohavainnostasi. Halutessasi voi lähettää minulle sähköpostlla joka läytyy tämän foorumin käyttäjätiedoista (foorumipostiakin voit käyttää). Tai voisit täyttää siitä Ursan tulipallolomakkeen netissä:
http://www.avaruus.fi/havainnot/tulipallolomake.html
Tällöin esimerkiksi näennäisen putoamiskulman saanet sen kuvan avulla niin ettei tule väärinkäsitystä.
Yritä saada kartalta havaintopaikkasi merkattua. Sitä voi zoomata tarvittavassa määrin.

Ja putomaiskulman lisäki suuntia, niin hyvin kuin mahdollista pitäisin tärkeänä.
Koska lomakkelle haaluttiin mahdollisimman vähän tietoja niin sammumissuunnan (häviämissuunnan) lisäksi voisi arvioida alkusuuntaa, Ja kuinka pitkän "kaaren" se sieltä katsoen teki taivaalla asteissa.
Kirjoita näistä vapaaseen tekstikenttään. Ei kannata paljoa kuvailla esimerkiksi värejä, mutta hajoamista voi kuvailla.

Asteiden arvioimisessa esimerkisi korkeukulmissa voit käyttää nyrkkiä ojennetun käden päässä joko on noin 10 astetta.

Jos olit aikoinaan kerännyt muitakin havaintoa eri paikoista niin mielelläni niitäkin "katsoisin", mutta aloitettaisiinko sinun omasta havainnostasi.

Esko

[Jarmo Moilanen]

No nyt on minun vuoroni kyseenalistaa:  Onkohan ulkomaille tutkittavaksi lähetetystä Kivesvaarasta ,jonka paino 1980 oli 164 grammaa riittänyt myytäväksi?

Pertti

Hyvä asioita on pohtia ja kyseenalaistaa.

Kivesvaaraahan lähetettiin aikoinaan ulkomaille tutkimuksiin jonkin verran. Yleensä uusista meteoriitteista lähetetään useitakin näytteitä muihin tutkimuslaitoksiin. Ehkä joitain grammoja per laitos tai vähemmän riippuen siitä millä menetelmällä laitos sitä tutkii ja paljonko menetelmä materiaalia vaatii. Kaikkea kun ei voida eikä osata tutkia yhdessä paikassa.

Kivesvaaraa tuli meteoriittimarkkinoille yhdestä näistä tutkimusinstituuteista muutama gramma joitain vuosia sitten. En nyt ulkoa muista sen amerikkalaisen laitoksen nimeä, mutta voin tarkistaa sen. En tosin tiedä sitä onko näyte aikoinaan lähetetty suoraan juuri siihen laitokseen vai oliko se päätynyt sinne jostain muualta.

Minun palanen on yksi suurimmista ellei suurin niistä mitä tuolloin päätyi markkinoille. Muu Kivesvaara materiaali mitä ilmaantui oli lähinnä muruja putkilossa. Onnistuin itse vaihtamaan muutamilla Kivesvaaran muruilla viime vuonna pienen palasen erittäin vaikeasti saatavaa Varpaisjärven meteoriittia itselleni saksalaisesta meteoriittilaboratoriosta.

Moni tutkimuslaitos ja museo vaihtaa ulos materiaalia jota eivät enää katso tarvitsevansa. Kivesvaaralla on luultavasti vaihdettu tutkimuslaitoksen tutkimuksiin joitain meteoriitteja joltain meteoriittikauppiaalta, joka sitten on pistänyt Kivesvaaran myyntiin. Vaihdettiinhan esim. Helsingin kivimuseostakin isot palat Bjurböleä, Hvittistä ja Sallaa tulitiskuaskin kokoiseen palaseen marsilaista Zagamia meteoriittidiileri Robert Haagilta. Näin nämä systeemit toimivat noissa piireissä.

Pertin mainitsemaa Meksikoon 1969 pudonnutta Allendeakin minulla on, mutta se on aivan eri tyypin hiilikondriitti (CV, kun Kivesvaara on CM) ja aivan toisen näköistä tavaraa. Ei niitä voi sekoittaa keskenään. Vertaa vaikka:

Kivesvaara: http://www.somerikko.net/collection/meteorites.php?id=4

Allende: http://www.somerikko.net/collection/meteorites.php?id=17

Allendea on yleisesti myynnissä. Kivesvaaraa ei juuri koskaan.

Kivesvaaraahan on saatu talteen kaikkiaan 229 g kun Martti Lehtinen sai 1990-luvun alussa "puhuttua" kivimuseolle yhden 64 g lisäpalasen toiselta löytäjältä jonka nimeä nyt en muista. Pertti toki tietää kenestä on puhe.

[Pertti]

Kyllähän vaihtokauppaa käydään.
Kysäisin perjantaina asiaa Kari Kinnuselta hän vakuutti ,että kaikki ulkomaille lähetetyt leikkeet on palautettu Suomeen.
Esko Leinosen myöhemmin lähetetty pala on mennyt suoraan Martti Lehtiselle.Se on voinut päätyä myyntiin.
Ps.Minultakin löytyy Allande.

Pertti

[Jarmo Moilanen]

Voi tosiaan olla että ne ensimmäiset leikkeet ovat tosiaan palautuneet. Mutta vaihtokauppaa tosiaan käydään.

Kivesvaaran mukana tulleen kokoelmalapun mukaan se on peräisin mm. museoille ja instituutioille näytteitä toimittaneen arizonalaisen Cureton Mineral Co. kokoelmista. Kyseinen 1950 perustettu yritys oli aikoinaan maailman suurimpia harvinaisten mineraalinäytteiden toimittajia. Kyseiset kokoelmat siirtyivät 1993 kilpailijan Excalibur Mineral Corporation omistukseen. Cureton Mineralin toisen omistajan Forrest Curetonin mukaan on nimetty mineraali curetoniitti (eng. curetonite). Minun 2 g Kivesvaaran näyte on ollut myös Martin G. Horejsin kokoelmassa. Hänellä on yksi maailman laajimmista yksityisistä meteoriittikokoelmista. Tiedä sitten mitä reittiä se on hänelle päätynyt Curetonilta.

En tiedä pitääkö aivan paikkansa, mutta minulla on käsitys että kukaan ei oikein tarkalleen tiedä missä ja miten paljon suomalaisia meteoriitteja on esim. Suomen virallisemmissa kokoelmissa Helsingin kivimuseo, yliopistot, gtk. Ainakaan mitään inventaariota en ole nähnyt missään.

Sinähän Pertti voisit tehdä Gtk:n hallussa olevista suomalaisista meteoriittinäytteistä inventaarion.