Tähtiharrastus ja nukkuminen - ristiriita vai ei?

Aloittaja Timpe, 14.12.2009, 21:37:43

« edellinen - seuraava »

Timpe

Tänään maanantaina 14.12.2009 tuli mielenkiintoinen Prisma-jakso YLE1:ltä. Ohjelmaotsikkona oli tyypillisen raflaavasti "Väsymys tappaa", mutta sisältö oli täyttä asiaa.
Sen voi nähdä nyt tuoreeltaan YLE Areenalta: http://areena.yle.fi/video/617722
Katseltuani tuon ohjelman alan vähitellen kallistumaan rokulituntien viettämiseen univelan kasvattamisen sijaan, jotta nuo niin tarpeelliset yöunitunnit tulisivat täyteen tähtiharrastusöiden jälkeen :rolleyes:
"Univaje horjuttaa terveyttämme yllättävän monella tavalla..."
- Timo Inkinen

Erik Pirtala

Hmm... Itse harvemmin nukun, kun selkeää luvassa. Pilvistä on niin usein, ettei univelkoja kasaannu liikaa  :cheesy:

Pekka Lehtelä

Katselin saman ohjelman mielenkiinnolla. Olen tehnyt 30 vuotta täysin epäsäännöllistä työtä josta suurin osa ilta- ja yötyötä. Tuntemukset aivan samoja kuin em. ohjelmassa, kroonista väsymystä, keskittymiskyvyn puutetta, alakuoloa jne. Tuonne nelikymppiseksi asti kestää roppa melko hyvin, sen jälkeen haitat alkavat huomattavasti pahentua.

Mutta Suomessa on selkeitä öitä jolloin voi katsella niin vähän, että tuskin niillä on suurtakaan merkitystä terveydelle. Lisäksi taivaalle tiirailu ja sen mahdollinen kuvaaminen tuo niin paljon henkistä mielihyvää joka osaltaan kompensoi valvomisen aihettamia haittoja.

Olen tuossa työkavereiden kanssa laskeskellut, että kolmasosa unista päivätyöhön verrattuna jää pois. Unen laatu myös huonompi, päivällä uni ei ole yöllä nukutun veroista. Siitä huolimatta olen tehnyt ammatinvalintani aivan tietoisesti. Epäsäännöllinen työ luo eräänlaisen vapauden illuusion vaikka työtunteja kertyy saman verran kuin päivätyössä. Illuusio tulee arkena olevista vapaapäivistä. Pääsee hoitamaan asiansa aina muulloin kuin ruuhka-aikaan, ja voi rauhassa tiirailla viikolla putkella kun ei tarvitse aamulla mennä töihin. Vastaavasti kaksi viikonloppua kolmesta olen töissä, välillä myös juhannuksena, jouluna, vappuna ja uutenavuotena eli kaikkina mahdollisina juhlapyhinä. Onneksi tämän vuoden joulun olen vapaalla, viime vuoden joulun olin kokonaan töissä.

Joten valvokaa rauhassa ne tähtikirkkaat yöt, eipä siitä haittoja juuri tule. Eri asia olisi jos asuisi vaikkapa Kalifornissa, kirkkaita öitä yli 300 vuodessa. Ne kun kaikki valvoisi putken äärellä muutaman vuoden, saattaisi kunto olla sen jälkeen hyvinkin huono....

T: Pekka



Timo Kuhmonen

Minulla tähtiharrastukset useasti rajoittuu viikonloppuihin (etenkin talviaikaan). Viikolla ei mielellään valvoisi, tuntuu kropassa seuraavana päivänä.

kajakki

Normaalisti olen valvonut vain puolille öin selkeän taivaan vuoksi, mutta Geminidien aikaan lipsahti vahingossa aamu neljään. Herätys töihin oli 6:50. Seuraavat pari päivää olivat kamalia. Ei jaksanut tehdä mitään. Ei varsinaisesti väsyttänyt enempää kuin normaalisti, mutta jonkinlaista aloitekyvyn puutetta / velttoutta oli havaittavissa. Tähän asti minulla on ollut välineenä vain kiikarit. Saas nähdä miten kaukoputki muuttaa valvomistapoja.

J-P

Valvon yleensä joka ainoan kirkkaan yön. Jos sattuu peräkkäisiä kirkkaita useita, niin aika äreäksi vetää. Töitäkin pitäisi tehdä, kannattaakin juoda vähän/kohtalaisesti alkoholia, niin ulkomuoto, haju ja käyttäytyminen menevät viinan/krapulan piikkiin, siihen on täällä enempi totuttu ja säästyy turhalta utelulta.
Tosin kun valvottuja öitä on takana neljä tai useampia, tulee eufeerinen olo. "onneksi" tällä leveysasteella ei riesaksi asti näin pääse tapahtumaan. Eniten syö kyllä se, kun on kirkkaahkoa ja yrittää kuvata muttei saa onnistuneita otoksia oikullisen sään vuoksi.

Prisman seuraava raflaava otsikko voisi olla, "Astronomia, tappava harrastus" päästäisiin samaan sarjaan hurjimpien adrenaliiniaddiktio harrastusten kanssa!

J-P

jtbo

Ohjelma oli tosiaan ihan mielenkiintoinen.

Itselläni se uni ei aina ole kovin toimivaa, vaivojen takia 8 tunnin unien jälkeen olo saattaa olla jopa väsyneempi kuin nukkumaan mennessä ja tuosta johtuen olo on välillä vähemmän erinomainen. Oikeastaan normaali olotila on ollut jo pari vuotta sellainen utuinen ja ihan kuin olisi nukkunut viikon vain neljää tuntia.

Tuosta syystä sitä ei vaan unista tee mieli yhtään tinkiä, eli käytännössä havainnointiyöt ovat varsin harvalukuiset, kun töissäkin pitää käydä.

Toki hoito on mennossa noihin vaivoihin liittyen ja joskus ehkä sitä pärjää jopa 8 tunnin unilla hyvin, ehkä satunnaisesti voi tinkiäkkin unista, mutta se jää nyt nähtäväksi.

Monia seikkoja mitä ohjelmassa esiteltiin sitä on huomannut tämän huonon nukkumisen takia tulleen, kaikistä pöljintä on että vaikka tietää ja ymmärtää jonkin asian, niin nuo eri aineet veressä vaan pistävät toimimaan toisin kuin mitä tietää että pitäisi toimia ja kyllä painossa näkee, vaan eipähän haittaa visuaalihavainnointia kovakaan tuuli :wink:

Toni

Mulla on varmaan geeneissä se, että nyt pimeään vuodenaikaan nukuttaa paljon enemmän kuin kesällä. Kesäkuussa alle 8 tunnista oli seurauksena pöhnäinen olo herätessä, nyt joululomalla edes yli 9 tuntia eivät tee samaa vaikutusta. Voi tosin johtua siitä, että ilta/viikonlopputyön ja opintojen yhteensovittaminen on säännöllisen epäsäännöllisesti kerryttänyt univajetta läpi syksyn. Nyt joululomalla tulee univelat kuitattua korkojen kera varsinkin, jos säät eivät suosi havaitsemista.

LainaaTosin kun valvottuja öitä on takana neljä tai useampia, tulee eufeerinen olo.

Intin leirillä tuli kerran oltua muutama vuorokausi putkeen yhteensä muutaman tunnin unilla. Oli kyllä zombimainen fiilis sen jälkeen, ja seuraavasta viikonlopusta suuri osa tuli vietettyä sängyn pohjalla. Kovasti ihmetytti, miten kukaan samassa teltassa yöpyneistä ihan aikuisten oikeasti jaksoi vielä samana viikonloppuna mennä baariin tuoppeja kiskomaan. Itse sain tuolloin (syksyllä 2007) raahattua itseni puoliväkisin vain Holmesin komeettaa katsomaan. Täysin virkeänä olisin ehkä saanut tarkempia havaintoja.

LainaaMinulla tähtiharrastukset useasti rajoittuu viikonloppuihin (etenkin talviaikaan).

Mulla on sama tilanne alkusyksyllä ja loppukeväällä. Sydäntalvella pimeys tulee sentään jo vähän virka-ajan jälkeen, niin ei tule harrastuksen takia ylimääräistä valvomista. Ja asiaa vielä korostaa selkeiden säiden ja pakkasten korrelaatio, joka kummasti rajoittaa havaintosession pituutta. Kuvaajia valvominen ei siinä mielessä haittaa, että kameraa ei kiinnosta, missä kunnossa käyttäjä Visuaalihavaitsijalla, kuten mulla, tilanne on toinen: jos valvomisen myötä aivot toimivat puoliteholla, niin sama pätee silmiinkin.
T. Veikkolainen, Järvenpää
Ursan havaintokeskus Tähtikallio, Syvä taivas - ja Aurinko-harrastusryhmät

"Toisinaan, milloin Venus yksinään hallitsee noin 45 astetta horisontin yläpuolella, se säteilee niin voimakkaasti, että melkein voi lukea sen valossa ja esineistä, joihin se sattuu, jää huomattava varjo."
- Afrikka-kirja (A. Gallen-Kallela, 1931)

Timpe

Lainaus käyttäjältä: Toni - 23.12.2009, 01:15:26
Intin leirillä tuli kerran oltua muutama vuorokausi putkeen yhteensä muutaman tunnin unilla. Oli kyllä zombimainen fiilis sen jälkeen...

Tästä voisi kertoa toisenkin tarinan omilta inttiajoilta kultaiselta 1980-luvulta sissikomppaniasta. Oltiin tuolloin mopoaikana maaliosastona muulle sissikomppanialle ja leikittiin linnoittautumista yms. jalkaväen rivikiväärimiesten hommia. Neljän päivän keikka, jossa unta tuli noin 2-3 tuntia per yö muun ajan ollessa enempi vähempi aktiivista koulutustoimintaa noin kymmenen neliökilometrin alueella. Noh, viimeisenä yönä meidät pistettiin noin klo 02 vitjaan 50 metrin välein hiekkatien varteen odottamaan metsästä tiedustelun mukaan tulevaa sissiryhmää.

Jokainen yritti tietysti parhaansa mukaan pysytellä hereillä omassa väijypaikassaan, koska mahdollisesta nukahtamisesta oli luvassa lisähöykytystä vääpelin taholta. Aamuyöstä joskus klo 04 tienoilla kuulin edestäni hiljaista oksien rasahtelua ja hetken päästä eteeni ilmestyi saniasten seasta "vihollisen" sissijoukkueen johtaja perässään muu sissiryhmä. Otin saamiemme ohjeiden mukaan vihollisryhmän tähtäimeen, poistin varmistimen rynkystä ja ammuin sarjan paukkupanoksilla tätä sissiryhmää kohti (tai ainakin näin luulin). Paukkeesta pelästyneenä lähimmät muut ryhmäläiseni ryntäsivat kohti asemapaikkaani ja näkivät rajusti karkuun ryntäävän uroshirven peräpeilin vilkkuvan kaukana risukossa!!!  :shocked:  :grin:

En vielä nykypäivänäkään tiedä kuinka tällainen pitkällisen valvomisen seurauksena tullut hallusinaatio saattoi niin voimakkaasti vaikuttaa todelta, että se sai minut toimimaan kuten vastaavassa reaalitilanteessa pitäisikin. Kaikkien onneksi komppanian vääpeli taisi katsoa, että joukkue alkoi jo olla niin puhki valvomisesta, ettei harjoitusta kannattanut jatkaa ja näin meidät kutsuttiin kokoontumispaikalle ja sieltä edelleen autokyydillä takaisin komppaniaan. Nukkumaan pääsimme seuraavana iltana klo 22 kuten oli tapana...
- Timo Inkinen

MarkoM

Minulla ainakin vuorotyö rajoittaa tehokkaasti harrastusta, käytännössä käytännön tähtiharrastus (havainto- & kuvaustoiminta) rajoittuu viikonloppuihin, sillä aamuviikoilla valvominen kovin myöhälle ei tule kyseeseen, kun pitää herätä jo neljän jälkeen. Sitten taas iltaviikoilla ei enää töiden jälkeen jaksa raahautua observatoriolle, oltaisiin jo aikalailla pikkutunneilla ennen kuin siistiytymisen ja varusteiden hakemisen jälkeen olisi kaukoputken äärellä...

Periaatteessa keskitalvella aamuviikoilla harrastus onnistuu niin kauan kuin pimeä tulee sopivan varhain ja jos kelit suosii (mitä ne eivät tänä syksynä ole kovin usein tehneet).
Marko Myllyniemi
"Koskenkorvan kivennäisvesi on valmistettu kirkkaasta, vähänatriumisesta lähdevedestä, siksi sen maku on niin päähännousevan raikas. Maista Koskenkorvan kivennäisvettä. Tulet hyvälle tuulelle!"
astro.kuvat.fi
Kuvagalleria
Lakeuden Ursa ry

Kastle

Laitatteko koskaan kellon herättämään aamuyöstä tähtien katselua varten? Laitoin 3.30, kävin vilkaisemassa taivaalle ja lähdin takaisin nukkumaan, kun nukkuminen on mukavampaa. Pitäisi lopettaa työt että voisi kunnolla harrastaa.

E s a   L i n n a

Sky-Watcher 114/1000 + EQ3-2
Optica 8x40

www.flickr.com/photos/esalinna

www.esalinna.com

jussi_k_kojootti

Tähän mennessä kerran oon herännyt havaitsemaan aamuyöllä.  Aikomuksia on ollut useampia, mutta olen koko ikäni ollut yökukkuja ja aamun nukkuja ... yleensä aikaisintaan 01 nukkumaan, niin ei sitten kykene neljältä passiin.  Mikä on kyllä harmi, aamulla on aivan erilainen ja hieno tunnelma ja monesti olisi ollut keliäkin paremminkuin iltayöstä. 
jussi kantola / oulun arktos
CG-5 GOTO + KWIQ-guiding + SW80ED  // 10" dobson // canon eos 450d mod & 400d / ASI 120MM
http://astrobin.com/users/jussi_k_kojootti/
http://oulunarktos.fi/

Iiro Sairanen

Joskus olen lähtenyt havaitsemaan aamuyöllä, mikäli sää on seljennyt tai Kuu laskenut. Samoin pyrin nukkumaan mahdollisuuksien mukaan heti töiden jälkeen, jos on luvassa selkeää. Viime syksynä menin muutamia kertoja töihin suoraan havaintoyön perään. Tämä onnistuu helposti aina silloin tällöin. Kaksi kertaa on liiallinen valvominen keskeyttänyt havainnot viimeisen puolen vuoden aikana. Ensimmäinen kerta oli lokakuussa, kun olin havaitsemassa neljättä yötä peräkkäin, olo muuttui kertakaikkiaan tukalaksi ja oli pakko lähteä nukkumaan. Aamulla ei ollut mitään ongelmia. Sama tilanne toistui Australiassa, kun olin seitsemättä yötä peräkkäin putken ääressä ja muutenkin yöunet olivat pääasiassa 3-6 tunnin luokkaa. Silloin jouduin luovuttamaan tuntia ennen valoisan tuloa, kun en enää nähnyt kunnolla ja havainnointi oli lähinnä putkeen nojailua.
Iiro Sairanen
--> http://deepsky.arkku.net <--

Never

Lainaus käyttäjältä: Kastle - 24.03.2010, 09:09:06Laitatteko koskaan kellon herättämään aamuyöstä tähtien katselua varten?

Alkuvuosina tuli usein laitettua herätys yöksi jos oli luvattu edes puolipilvistä tai satelliittikuvista näytti että selkeää voisi tulla. Nykyisin ei enää. Pitkiä, monen "päivän" katseluputkia en harrasta niitäkään. Suurin ongelma on lähinnä, että jo pienen valvomisen jälkeen (20h+) tai unenpuutteen (<5h/yö) näkökyky ja päättelykyky on ensimmäisiä asioita, jotka rupeavat huononemaan. Jos fiiliksiä on, koulusta voi aina myöhästyä ja sanoa että oli katsomassa tähtiä... kyllä siellä ymmärretään  :grin:

/Jake