Kaukoputken erotuskyky

Aloittaja Tapsa, 18.12.2006, 13:09:04

« edellinen - seuraava »

Tapsa

Tuli hommattua ensimmäinen peiliputki (10" GSO) hiljattain ja nyt kun olen päässyt sitä muutamana yönä testaamaan on herännyt muutama kysymys koskien erotuskykyä. Ensimmäisenä testinä käytin Castoria jonka komponenttien väli on 2.2". Sen komponentit pystyin erottamaan kohtuu helposti, tosin täysin tarkaksi en kuvaa saanut. Tähdet näkyivät hieman levinneinä ja osittain päällekkäisiinä mutta kuitenkin selvästi kahtena. Tämä lienee normaali ilmakehän aihettama ilmiö? Suurennosta oli 178x ja kohde korkealla. Toisena iltana koitin katsoa epsilon Lyraa mutta tämä (nämä) olikin hankalamp (vaikka pitäisi olla helpompi)i, sillä molemmat (1 ja 2 Lyrae) näkyivät lähinnä pitkulaisina eikä tarkentaminen tahtonut onnistua. Kohde oli kuitenkin kohtuu korkealla mutta selvästi alempana kuin castor. Sitten koitin vielä yhtenä aamuna Saturnusta, mutta kuva oli hieman lepattava ja eptarkka, mutta olin näkeväni kuitenkin häivähdyksen cassinin jaosta aina välillä.

Minkälaisiin tarkkuuksiin pitäisi käytännössä päästä 10" putkella ja kuinka paljon seeing vaikuttaa maksimissaan jos oletetaan että kohde on nyt vähintään 45 asteen korkeudella. Teoreettinen arvo on kai 0.5" mutta tuntuu kyllä aika kovalta (ei varmasti käytännössä mahdollinen).

Riittääkö 178x suurennos maksimi erotuskyvyn testaukseen? Minkälaisia suurennoksia olette käyttäneet?

Onko normaalia että tähti ei enää tarkennu 178x suurennoksella vai onko kollimointi pielessä. Kaukoputken olen kollimoinut omatekoisten chretie-tuubin ja laserin avullla ja mielestäni se on ainakin kohtuullisesti kohdillaan.

Jos kasoistähden näkee pitkulaisena niin voiko sanoa että ko. erotuskyky on saavutettu vai pitääkö se näkyä selvästi kahtena?

Pitäisikö ylipäätään tähden tarkentua ko. suurennuksella?

Putki on kaikissa tapauksissa ollut hyvin jäähtynyt, lämpimällä putkella kokeillessa kyllä ymmärsin selvästi miksi sen pitää jäähtyä ;-)

Tapsa






rafael

Minulla on 200 SW ja olen nähnyt nuo samat kohteet erittäin selvästi 10 mm plössllä pyöreinä ja pistemäisinä  .Jos tähdet näkyvät levenneinä tai pitkulaisina on ilmeisesti kollimointi hivenen pielessä. olen käyttänyt  300x suurennoksia ja tulos on ollut yhtä hyvä , tietysti riippuu vähän seeingistä .

Munkki

Minulla on 10cm linssiputki (Skywatcher 100ED) joka voidaan helposti laskea kuuluvan kategoriaan joista käytetään myös nimitystä APO.

Normaalisti Epsilon Lyrae avautuu 2 x 2 rykelmäksi hyvin helposti yli 100x suurennuksilla. Ja tähdet pysyvät hienosti kasassa vaikka suurennus nostetaan yli 200x -lukemille. Ja yli 200x suurennuksella Epsilon Lyraen molemmat parit avautuvat siten, että väiin jää jo paljon mustaa avaruutta.

Olen tehnyt putkellani myös testin jossa tutkailin em. tuplakaksoistähteä pienentämällä aukon niin, että D = 5cm. Ja 5cm halkaisijallahan Dawesin raja on 2.3" ja Rayleigh'n raja 2.8". Ja tässäkin tapauksessa tähtiparit erottuvat selvästi pitkulaisiksi ja ne voi vielä tunnistaa kaksoistähdiksi. Tässä Epsilon Lyraen tapauksessa kun molemmat kaksoset ovat toisiinsa nähden selvästi eri suuntiin, ei ole pelkoa, että erehtyisi astigmatismin luomaan harhaan pitkulaisuudesta. Enkä ole muutenkaan kyllä huomannut putkellani astigmatismiin viitaavia oireita.

Joten teoria: erotuskyky kaarisekunneissa = 115 / putken halkaisija millimetreissä, on varmaan aika hyvä. Käytännössä seeing rajoittaa erottuvuuden 1...2" väliin oli putki miten iso tahansa. Itse en ole alle 1.7" kohteita edes koittanut. Tuo Epsilon Arietis taitaa olla erotuksella 1.5" joten sitä voisi tietty ehkä koittaa...
Mikko Salokannel

Toni

Epsilon Lyrae on tosiaan hyvä seeingin testikohde ja vieläpä aina horisontin yläpuolella. 200/1000 peiliputkella 100-kertainen suurennus riittää mainiosti komponenttien erottamiseen. Tässä piirrokseni keväältä 2004:

T. Veikkolainen, Järvenpää
Ursan havaintokeskus Tähtikallio, Syvä taivas - ja Aurinko-harrastusryhmät

"Toisinaan, milloin Venus yksinään hallitsee noin 45 astetta horisontin yläpuolella, se säteilee niin voimakkaasti, että melkein voi lukea sen valossa ja esineistä, joihin se sattuu, jää huomattava varjo."
- Afrikka-kirja (A. Gallen-Kallela, 1931)

Tapsa

Eilen oli vähän rauhallisempi keli ja seeing selvästi parempi kuin aikaisempina iltoina. Nyt näkyi tuo Epsilon Lyrae selvässti erillisinä. Kokeilin myös Epsilon Arietista ja sekin näkyi nippa nappa kahtena. Itseasiassa tuo erotuskyky vs. apertuurin koko ei olekkaan niin yksinkertainen yhtälö. Milkäli seeing on huono on suuremmasta apertuurista vain haittaa sillä kuva puuroutuu helpommin. Ainoastaan aivan huippu seeingillä koosta voi olla hyötyä. Nimen omaan kaksoistähti havainnoissa ilmakehän rauhattomuus nelinkertaistuu apertuurin kaksinkertaistuessa. Kokeilin eilen pienentämällä aukon 10"-> 6" ja tuo väreily väheni selvästi. Samalla tietysti kohde himmeni mutta komponentit näkyivät paremmin. Käytännössä siis jo jollain 4" putkella alkaa päästä maksimi erotuskykyyn eli johonkin 1" luokkaan jos ei olla missään vuorsitossa. Päteeköhän sama  myös planeettojen yksityiskohtien havainnointiin eli jollain 5-6" putkella alkaa näkemään sen mitä voi maanpäältä nähdä? Kaksoistähtien havainnoinnista oli muuten jutta TA 4/2004 -lehdessä

Tapsa 

Munkki

Minäkin kävin tänään poimimassa tuon epsilon Arietiksen ja toteamassa sen kaksoistähdeksi. Kyllä se on pirullisen ahdas!! Vaikka havaintoni oli selkeästi "positiivinen", piti minun silti käydä netistä ja kirjoista katsomassa oliko havaitsemani suuntakulma kutakinkin oikea. Samalla havaitsin, että jotkin lähteet antavat tuolle nykyiseksi erotukseksi jopa 1.4". Taas yksi sulka 10cm linssiputken kyvykkyyden puolesta ja myös vahvistusta yleisen kaavan puolesta jolla arvioidaan kaukoputkien erotuskykyä.

Mikko Salokannel

hm

Kaksoistähtien erottuvuus on varsin  huono optisen laadun mittari. Kuvausvirheet voivat olla huomattavan suuria juurikaan heikentämättä pistemäisten kohteiden erottuvuutta.

Ankarampi testi on katsoa pintakohteiden vähäkontrastisia yksityiskohtia. Käytännössä Marsia ja Jupiteria, jotka tällä hetkellä ovat tosin tavoittamattomissa. Näissä kohteissa eroavat jyvät akanoista.

Erinomaisen arvion kaukoputkioptiikan laadusta saa käyttämällä tähtitestiä. Siinä katsotaan tähteä voimakkaalla suurennuksella fokuksessa ja sen sisä- ja ulkopuolella. Hyvällä säällä testi on nopea suorittaa, joskin vaatii kokemusta ja harjaannusta. Menetelmä on myös tehokas menetelmä kollimoinnin tarkistamiseksi. Testimenetelmästä on paljon asiaa netissä. H.R. Suiterin kirja: Star Testing Astronomical Telescopes johdattaa syvällisesti asian teoriaan.

Lyyran epsilon -tähdet ovat toki lähes aina taivaalla ilmakehän tilan arviointia varten. Havaintosession aluksi suoritetulla vilkaisulla saa hetkessä hyvän käsityksen seeingistä.

Hannu Määttänen

Munkki

Lainaus käyttäjältä: hm - 31.12.2006, 00:05:23
Kaksoistähtien erottuvuus on varsin  huono optisen laadun mittari. Kuvausvirheet voivat olla huomattavan suuria juurikaan heikentämättä pistemäisten kohteiden erottuvuutta.

Tarkkaan ottaen asia on varmaankin niiin kun sanot.

Kuitenkin oman kokemukseni perustan havainnoille jotka tein taannoin lyhytpolttovälisellä 10cm akromaatilla katsomalla juurikin epsilon Lyraeta. Harmittelin ensin mielessäni että näen vain molemmat parit viiruina enkä saa niitä erottumaan erillisinä. Pienen tovin asiaa ihmeteltyäni tajusin, että näen molemmat pari yhdensuuntaisina viiruina ja tiesin parien olevan kuitenkin erisuuntaiset. Ja kun käänsin fokusta, niin viirut kääntyivät 90-astetta. Toisella tismalleen samalaisella putkella en moista ongelmaa nähnyt. Nyt kun ajattelen miten nykyinen hieman pitempipolttovälisempi 10cm putkeni "piirtää" tuon tuplakaksosen, olen 110% varma nykyisen putkeni ylivoimaisuudesta verrattaessa sitä molempiin aiempiin lyhyisiin 10cm akromaatteihin.

Itsesuggestion voima on tietysti kamalan vahva varsinkin kun on uhrannut pienen omaisuuden laitteisiinsa joiden uskoo ja "tietää" olevan erinomaisia...  ;)

Mikko Salokannel