Kumma juttu, värinäkö parantunut

Aloittaja Pekka Lehtelä, 08.09.2009, 02:25:55

« edellinen - seuraava »

Pekka Lehtelä

Jo viime keväänä kiinnitin huomiota siihen, että kaukoputkella, ja myös paljain silminkin, näen tähtien värit selvästi paremmin kuin ennen. Asia on nyt syyskauden havaintojen myötä varmistunut. Näen (tai erotan) tähtien väliset värierot paljon paremmin kuin ennen. Esim. Nostopainosumun M27 vihreä väri näkyi nyt selvästi, aikaisemmin en tätä sen väriä ole juuri erottanut.

Kaukoputkella tiirailun aloitin kymmenisen vuotta sitten. Katselen samoilla omatekoisilla 20 ja 27cm putkilla, silmälaseja en ole uusinut vuosiin, putkiin en suurempia juttuja ole tehnyt, okulaarit samat Baaderin Eudiascopet kuin jo vuosia. Tupakkaa ja nuuskaa lukuunottamatta mitään hallusinaatioaineitakaan en käytä. Viimeisestä alkoholin nauttimisestakin tuli kuluneeksi seitsemän vuotta nyt kesällä.

Minusta tämä on kumma juttu, aloitin putkilla katselun 41 vuotinaana ja nyt 51v ikäisenä näen värit paremmin kuin aikasemmin. Luulisi nyt iän myötä näkökyvyn huononevan joka kantilta katsottuna, myös värinäön. Olen kyllä tietoisesti koittanut treenata silmää näkemään paremmin, viime sekä tämän vuoden aikana olen osa-aikatyön vuoksi päässyt useammin putken ääreen kuin aiemmin. Vuoden 2009 alusta tähän päivään mennessä olen päässyt tekemään havaintoja 39:ä yönä täällä Viialassa.

Tekeekö harjoitus mestarin vai onko viimeiset ajat koittamassa ennen kuin lepakot karkaavat tornista lopullisesti?

T: Pekka

jtbo

Voisiko valosaasteen väheneminen olla osasyy? Tämä vuosi taitaa olla ensimmäisiä pitkiin aikoihin, kun turhaa valaistusta vähennetään öiseen aikaan, toki voihan se näkökin kaiketi parantua, niin monet asiat tuohon näköönkin vaikuttaa itse silmän lisäksi.

Jarkko.A

Onko ruokavalioon tullut muutoksia? Terveelliset rasvat eli hyvä kolesterolitasapaino vaikuttavat silmiin positiivisesti, kuten myös tietyt marjoista saatavat flavonoidit.

Kokeilepa googlettaa asiaan liittyviä englanninkielisiä lääketieteellisiä julkaisuja.

Never

Lainaus käyttäjältä: Pekka Lehtelä - 08.09.2009, 02:25:55
Tupakkaa ja nuuskaa lukuunottamatta mitään hallusinaatioaineitakaan en käytä.

Tupakka ainakin tutkitusti HUONONTAA värinäköä...
Lääketieteelliseltä kannalta en osaa kyllä sanoa, voiko noin (värinäön muuttuminen) tapahtua ihan silmän vanhetessa... olen vain sairaanhoitaja :wink:

/Jaakko

Pekka Lehtelä


Yhteinen vastaus kaikille.

Havaitsen omakotitaloni takaa ja muualtakin pihasta. Valosaaste ei ole muuttunut, samat katulamput ovat 50m päässä puiden takana kuten ennenkin. Ruokavalioni on kyllä muuttunut. Olen muutaman vuoden syönyt pääasiassa kasvisruokaa ja kalaa, lihaa hyvin harvoin. Kolestroliarvojani en tiedä mutta hemoglobiini on pudonnut paljon, kiertäisikö veri paremmin silmissä veren ollessa "ohuempaa".

Kahvin juonnin lopetin seitsemän vuotta sitten, vihreää teetä juon joka päivä monta kupillista.Tulisiko siitä niitä flavonoideja elimistöön (menikö nimi oikein?) ja sitä kautta näkökyky parantunut?

Tupakkaa tosiaan poltan mutta kaukoputken ääressä en tupruttele, käytän nuuskaa sen ajan. Väri- ja stereonäkö ovat mulla virheettömät, olen veturinkuljettaja ja näköä sun muuta terveydentilaa tutkitaan määrävälein aika usein.

Oliskohan tuo ruokavalion muutos + silmän määrätietoinen harjoittaminen värinäön paranemisen syynä? Kuten sanoin, kumma juttu joka tapauksessa

T: Pekka


Timpe

Lainaus käyttäjältä: Pekka Lehtelä - 08.09.2009, 19:16:14
Kahvin juonnin lopetin seitsemän vuotta sitten, vihreää teetä juon joka päivä monta kupillista.Tulisiko siitä niitä flavonoideja elimistöön (menikö nimi oikein?) ja sitä kautta näkökyky parantunut?

Taidat olla elävä esimerkki vihreän teen terveellisyydestä, jollet sitten ole siirtynyt mustikkapohjaiseen täysruokavalioon  :wink: Itse arvesin syyn löytyvän tästä.
Ks. linkki.
- Timo Inkinen

Iiro Sairanen

Arvelen, että harjoitus on tehnyt mestarin. Pätee yllättävän moneen, ellei kaikkeen, tekemiseen.
Iiro Sairanen
--> http://deepsky.arkku.net <--

Veijo T

Ei muuta kuin mustikkaa poskeen, tänä syksynä sitä on erityisen paljon, meikeläiselläkin yksi pakaste ihan täynnä, katsokaa Google hakua -mustikka näkö hämäränäkö -

tuossa yksi tutkimus
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Laskivatko+mustikat+verensokerin/HS20060320SI1TL03358

Veijo T

Kaizu

Itsekin näen tähdissä värieroja. Tähtien kirkkaus riittää tappisolujen herkkyydelle joten tähdet näkyvät värillisenä. Herkimmin tappisolut havaitsevat vihreää valoa, siitä johtuen rajamailla olevat kohteet nähdään useimmin vihreinä, riippumatta siitä minkä värisiä ne todellisuudessa ovat. Tappisolut sijaitsevat kutakuinkin keskellä verkkokalvoa, terävän näön alueella. Valolle paljon herkemmät sauvasolut puolelstaan reuna-alueilla. Sen vuoksi heikot kohteet nähdään paremmin katsomalla hieman ohi. Sauvasolut eivät näe värejä. M57 katsoessani olen joskus kuvitellut näkeväni sen sinisenä mutta kun katson tarkemmin, huomaan että se on harmaa rengas. Värivaikutelma lienee opittu koska katson samaa kohdetta usein kameran koekuvissa ja niissä se on selvästi kirkkaan sininen.
Jotta sumu oikeasti nähdään väreissä, pitää sen näkyä sillä alueella jolla värien näkemiseen erikoistuneet tappisolut ovat eli kohti katsomalla. Näetkö siinä muita värejä kuin vihreää? Pystytkö piirtämään M27:stä värikuvan ilman että näet ensin siitä valokuvan?

Kaizu
Kai Forssen

Pekka Lehtelä

En koskaan katsele kohteista valokuvia, aina vaan piirroksen mikäli sellainen löytyy. Ja yleensähän niistä piirrokset löytyy, esim. mun The Night Sky Observe Guide-kirja on täynnä piirroksia. Valokuvia en katsele koska kohteet eivät putkella samalta näytä, enkä myöskään harrasta tähtikuvausta. Tykkään kovasti katsella tähtijoukkoja ja niiden löytämiseen ei valokuvat juurikaan auta, piirroksista taas on tosi paljon hyötyä. Menen ihan karttojen mukaan, mitään GOTO-putkea mulla ei ainakaan vielä ole.

En ole pitkään aikaan M27 Nostopainosumua katsellut enkä etukäteen lukenut kohteesta tietoja, enkä siitä mitään muistanutkaan. Katselin ihan muita juttuja, ja kun olin jo lopettelemassa,  huomasin Nostopainosumun olevan sopivasti hollilla. Ei muuta kuin putki sen suuntaan ja heti näin vihreän värin sekä sen tiimalasin mallisen muodon. Vasta lopetettuani session ja mentyäni sisälle haeskelin kohteesta tietoja, ja ihan olivat oman havaintoni kaltaiset. Tätä katselin N270/1350 putkella, suurennos 108x.

Niskani takia en paljon pysty piirroksia tekemään mutta kirjoitan aina muistikirjaan heti havainnon jälkeen ulkona kuvauksen mitä näin. Pengoin muistikirjoistani M27:n havainnot eikä muistiinpanoissani koskaan tätä aikaisemmin ole, että olisin nähnyt siinä mitään väriä. Aavistus tiimalasin muodosta muistikirjoista löysin.

Tarkoitit Kaizu varmaan, että okulaarissa näkyvä kuva on aivokuva, ei pelkän silmän kuva. Jokainenhan on kuvannut vaikkapa jousenia auringon laskun aikaan ja jälkeenpäin kuvia katsellessa (puhun filmille otetuista kuvista) ihmetellyt miksi ne nyt noin punaiselta näyttää. Aivot ovat "korjanneet" kuvaa, koska joutsenen "kuuluu" näyttää valkoiselta.
Tää on vanha filosofinen ongelma kuinka paljon teoriat vaikuttaa havaintoihin. Kyllä ne teoriat vaikuttaa enemmän tai vähemmän. Ainakin avonaisia joukkoja etsiessä hyvä piirros kohteesta auttaa tosi paljon varmentamaan onko kohde oikea vai ei, valokuvista tässä tapauksessa en koe olevan oikeastaan mitään apua. Säästän teidät filosofiselta luennolta havaintojen teoriapitoisuudesta. :smiley:

Kumma juttu tämä värinäön paraneminen on, mutta hieno asiahan se on. Jo kevään havaintojen innoittaman tilasin tänä vuonna ilmestyneen The Cambridge Double Star Atlaksen. Saan vähän huonommilla keleillä, kun syvän taivaan kohteet eivät hyvin näy, katsella kaksoistähtiä ja niiden värejä. On muuten ihan hyvä kartasto, tässä on mös syvän taivaan kohteita ja kartasto on kätevästi kierrekansiossa. Kaikki kaksoistähdet on merkitty tähden numeroilla ja vihreällä värillä joka näkyy hyvin punaisella valolla. Testasin tämän käytännössä ja kyllä näin on. Kirjan tehneet James Mullaney ja Wil Tirion, suosittelen lämpimästi. Kirjaa saa Suomesta Adlibriksen kautta.

Kylläpäs tätä proosaa nyt tuppas tuleen, paras lopettaa tähän. Hiukan on turhaa toistoakin jutussa mutta olkoon.

T: Pekka

ps. Mustikkaa aion kyllä syödä enemmän kuin ennen.