Fotometriasta muutamia kysymyksiä

[einari]

Olen tässä haudutellut viime aikoina ajatusta että veisi harrastusta hieman tieteellisempään suuntaan ja kokeilisi jos vaikka saisi aikaan valokäyryä.
Aiheeseen liittyen olen nyt lueskellut netistä jotain ja AIP4WIN-kirjaa.

Muutamia kysymyksiä herännyt:
Helpoin tapa aloittaa lienee differentiaalifotometria ja siihen kelvannee nykyinen kamerakalustoni - SXV-H9C (binnattuna?) tai MX716.
Kirjassa puhutaan UVBRI-filtterisarjasta, mutta onko differentiaalifotometriassa pakollista käyttää fotometristä filtteriä (V) vai olisiko sille joku korvike olemassa ?
Kirjassa mainitaan esimerkkeinä fotometrisistä filttereistä Optec ja Schuler.
Eihän nuo filtterit nyt aivan mahdottomia maksa mutta onko jotain suosituksia mitä/mistä kannattaa hankkia ?
Löysin esim: nämä:
http://www.astrovid.com/products.php?subcat=6
http://www.astrovid.com/prod_details.php?pid=2685

[PetriKe]

Differentiaali eli suhteellinen fotometria on täysin riittävä menetelmä suurimmassa osaa kohteita. Käyttämissäsi kameroissa taitaa olla ABG käytössä eli pikselin lähestyessä saturaatiota, elektroneja aletaan hukkaamaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kenno ei ole lineaarinen aivan pikselin kirkkaimpaan päähän asti. Useasti lineaarisuus loppuu, kun ollaan saavutettu 50-70% pikselin maksimiarvosta (kamerasta riippuen). Tämä lineaarisuuskäyrän maksimipiste olisi hyvä selvittää, jotta vertailutähtia valittaessa valitaan tähti, joiden kirkkaus on tuolla lineaarisella alueella.

Selvittämisen voi tehdä helposti kuvaamalla tähtikenttää kasvavilla valotusajoilla ja mittaamalla valotusajan vaikutuksen sopivan kirkkaan tähden ADUun. Eli siis vaikka 10s, 20s, 30s, 40s jne. valotuksia ja piirtämällä saaduista arvoista viivagrafiikan. Arvojen pitäisi asettua lineaarisesti viivalle aina siihen asti, kunnes ABG leikkaa tähden kirkkautta. Siinä on sitten tiedossa se kirkkausarvo (ADU), jota himmeämmät tähdet kelpaavat fotometriseen vertailuun. Sopivalla mittatähdellä tarkoitan sellaista, joka on tarpeeksi kirkas saturoidakseen kennon vaikka minuutin parin valotusajalla. Tällöin saat lyhyillä valotusajan kasvatuksilla tarpeeksi mittapisteitä. Kuvat on myös syytä kalibroida huolella.

Suotimet eivät ole pakollisia, mutta jos haluaa osallistua joihinkin mittauskampanjoihin, niin niitä vaaditaan joskus. Schulerin V-suodin riittää monessa tapauksessa mainiosti.

[oksanen]

Minulta saa lainaan AAVSOn fotometrisen V-suotimen, jos tekee sillä muuttujahavaintoja ja lähettää havainnot AAVSOlle. Suodin on kokoa 1.25 tuumaa ja varustettu  kierteellä.

Muutaman tunnin valokäyrissä ei yleensä suodinta tarvita, mutta jos haluaa yhdistää usean yön ja etenkin usean havaitsijan mittaukset, niin silloin suotimesta on paljon apua.

arto