Mitä tähtiä on etelässä korkeimmillaan?

[Mare Nectaris]

Näinä GOTO –putkien ja tähtikarttaohjelmien kulta-aikoina on hauskaa löytää välillä myös vanhojen mestarien yksinkertaisia sääntöjä tähtitaivaan liikkeistä ja niiden yhteyksistä tähtikarttaan  - Yksi tällainen löytö tapahtui, kun selailin B.E. Seljon laatimaa, Otavan Mitä-Missä-Milloin –sarjan teosta "Tähtiharrastuskirja" vuodelta 1969.

Kuten tiedetään, kullakin tähdellä on tähtikartassa kaksi (tietyssä epookissa, esim. 2000.0 pätevää) tunnistuskoordinaattia: rektaskensio ja deklinaatio. Rektaskensio vaihtelee 0h – 24 h välillä, ja ilmoittaa, mihin tähtiaikaan ao. tähti ohittaa havaintopaikan etelämeridiaanin, eli eteläsuunnan, joka sijaitsee pohjoisesta etelään zeniitin (taivaannavan) kautta kulkevalla kaarella. Tämä tähtiaika on havaintopaikalle siis "luettavissa" kulloinkin etelässä olevien tähtien tunnetusta rektaskensiosta (tästä lisää täällä).

Tähdethän pysyvät suhteellisesti paikoillaan, ja Maa kiertää itsensä ympäri kerran vuorokaudessa ja Auringon ympäri kerran vuodessa. Tähtiaika ja keskiaurinkoaika ovat samoja vain syyspäivän tasauksen aikana. Kevätpäivän tasauksen aikana ero on tasan 12 tuntia. Vuoden jokaisena päivänä sideerisen (eli tähtiajan) ja keskiaurinkoajan ero kasvaa noin 4 minuuttia (3 minuuttia 56 sekuntia). Kuukaudessa tähtiajan ja keskiaurinkoajan eroksi muodostuu noin 30 x 4 minuuttia, eli 120 minuuttia. Tämän vuoksi tähtikartoissa usein esitetään tähtitaivaan asento 12 tauluna, jolloin yötaivaan hallitsevat tähtikuviot voidaan hahmottaa.

Jos katsoo tarkasti, minkä puun kohdalla jokin kirkas, tuttu tähti on esim. tammikuussa klo 22, voi huomata, että seuraavana päivänä se on siinä klo 21.56, sitä seuraavana klo 21.52, kunnes kuukauden kuluttua helmikuussa tuttu tähti on tuon puun kohdalla jo klo 20. Näin Maapallon lännestä itään tapahtuva kiertoliike (joka pohjoisella pallonpuoliskolla saa tähtitaivaan näennäisesti kiertämään yli taivaan idästä länteen) tuo yhdessä Maan Aurinkoa kiertävän liikkeen kanssa kuukaudesta toiseen itäiseltä taivaalta yhä uusia tähtikuvioita näkyviin, toisten taas kadotessa näkyvistä hiljalleen länteen (ks. Roth, Gűnther D: Tähtiopas. Weilin+Göös 1979, s.24-25).

Mainitussa "Tähtiharrastuskirjassa" (Otava 1969, s. 223) B.E. Seljo kertoo yksinkertaisen säännön, jolla voi hahmottaa tähtiajan eri kuukausien 21-22 päivän tienoolla klo 18 (keskiaurinkoaika on ns. talviaikaa, eli kesäaikaan klo 19). Näin siis voi mielessään suurinpiirtein hahmottaa, millä rektaskensiolla tähtikartassa olevat tähdet kulkevat tuolloin havaintopaikalla etelämeridiaanin yli:

"Tähden kulmaetäisyys havaintopaikan meridiaanista on yksinkertaisessa suhteessa sideeriseen aikaan, koska havaintopaikan meridiaanin ohitse liikkuvan tähden rektaskensio ilmoittaa tähtiajan. Toisin sanoen mikäli havaintopaikalla tunnetaan tähtiaika, tiedetään siellä meridiaanin ylittävien tähtien rektaskensio.

Nyt on opittava helppo keino, jonka avulla jokainen harrastaja saattaa määrittää tähtiajan suurin piirtein. Kun kuukauden järjestysluku kerrotaan kahdella, saadaan tietää, kuinka paljon tähtiaika on kello 18 kunkin kuukauden 22:ntena tai 21:ntena päivänä. Niinpä 22 huhtikuuta – 2 x 4 = 8 – kello 18 tähtiaika on 8 tuntia. Kun siihen lisätään 6 tuntia, päästään selville tähtiajasta vuorokauden vaihtuessa. Tässä esimerkissä tähtiaika on silloin 14 tuntia. Sen sijaan 21 syyskuuta – 2 x 9 = 18 – kello 18 tähtiaika on 18 tuntia. Näin ollen 6 tuntia myöhemmin vuorokauden vaihtuessa tähtiaika on 0 tuntia."

B.E. Seljon esimerkissä 22. huhtikuuta vuorokauden vaihtuessa 23:ksi, etelämeridiaanin ylittäisivät tähdet, joiden rektaskensio tähtikartassa on 14 tuntia (tähtiaika olisi tuolloin havaintopaikalla 14 tuntia). On kuitenkin otettava huomioon, että nykyään ollaan kesäajassa, eli havaintopaikan etelämeridiaanin ylitys tähtiajalla 14 tuntia tapahtuukin klo 00.00 + 1 h eli klo 01.00). Etelän taivaan suunnalta voisi tuolloin bongata kirkkaan Arcturuksen (rektaskensio 14 h 14 m 07 s). Tästä tiedosta on hyötyä sikälikin, että tähdet ovat korkeimmillaan ylittäessään etelämeridiaanin. - Klo 18:n säännöstä on siis vain muistettava, että se koskee keskiaurinkoaikaa, joten kesäaikaan B.E. Seljon lähtökohta-aika (klo 18 keskiaurinkoaikaa) onkin Suomen kesäaikaa klo 19