Käsittääkseni harvalla tähtitieteen ammatikseen valinneella on yksityisen sektorin tulotasoa ainakaan näin kotimaan mittakaavassa. ;)
Pitää varmasti paikkansa (ellei sitten satu tulemaan tilaisuutta esimerkiksi tehdä sivutöinä keikkahommia tekun matematiikanopettajana... ;D )
Mutta jos varsinaisen ammattiin johtavan koulutuksen valitsee riittävän läheltä, niin samalla voi päästä maistelemaan harrastustaan tieteen näkökulmasta. Esimerkiksi fysiikan ja varmaan useimpiin muihinkin luonnontieteellisen alan (matematiikka, kemia, tietotekniikka, biologia(?)) tutkintoihin tähtitiedettä pystynee ottamaan mukaan vähintään perusopintojen ("appro") verran, ellei peräti aineopinnotkin ("cumu"). Vaihtelee tietysti yliopiston ja koulutusohjelman mukaan, älkää täyttäkö hakupapereita tämän perusteella :)
Omasta, kolmen viime vuoden kokemuksesta voin kertoa, että jo noissa perusopinnoissakin on aivan mukavasti haastetta pitempiaikaisellekin harrastajalle. Ja jos nälkää vielä jäi, niin mikään ei yleensä estä a) tekemästä tutkintoa minimivaatimuksia laajempana tai b) täydentämästä opintoja tutkinnon ottamisen jälkeen. Näitä ei kauheasti oppilaitoksissa mainosteta, mutta molempia tapahtuu.
Pitäisiköhän yrittää listata 100 syytä, miksi opiskella tähtitiedettä...? ;)
t. Vesa Korhonen