Kuvaa parantavia suotimia modaamattomaan Canoniin

Aloittaja TuRe, 24.03.2009, 10:10:46

« edellinen - seuraava »

TuRe

Aihe on kiinnostanut jo pitkään, lähinnä M- kohteiden kuvauksissa. Olen käyttänyt lähinnä UHC-S 2"- suodinta Newtonissa ja ainakin taustataivas on syventynyt ja nähtävästi valosaastetta on leikattu ja valotusaikoja on voinut kasvattaa. Kuitenkin joissakin kohteissa on sitten mennyt "metsään", esim M 45:ssä. Käykö se vain tähtisumuissa. Kysymyksiä riittää.

Netissä on paljon tietoa, mutta ne eivät aina anna yksiselitteistä vastausta. Esim. yhdistelmästä IR/UV cut + Baader Contrast Booster sanotaan sen olevan lyömätön Deep Sky- kuvauksissa. Käykö yhdistelmä otsikon kameran kanssa. Jotkut ovat sitä mieltä, että Contrast Boosterin voi korvata yhdistelmässä UHC-S:llä. Aina parempi. Onko Canonissa (modaamaton) itsessään jo riittävästi IR/UV- leikkuria.

Entäs sitten Baader Neodymium, eli Moon- Skyglow- suodin. Luvataan Kuun ja Planeettojen yksityiskohtia ja pallomaisten tähtien hyvää erottelua, jota olen kaivannut monesti.

Aurinkoakin varten, jos nyt sitten lähiaikoina tarvitaan, kuvataan parhaaksi yhdistelmää IR/UV cut+ Baader Solar Continum.

Näistä asioista olisi kiva saada kokeneimmilta hyväksi havaittua tietoa. Kiitos.


Tuomo Repo

Lauri Kangas

Suodinjutuissa on tärkeää ymmärtää, minkä väristä valoa eri kohteista tulee. Auringosta ja muista tähdistä sekä tähdistä koostuvista galakseista tulee kaikkia valkoisen valon värejä punaisesta violettiin, sekä tietysti myös silmälle näkymättömiäkin aallonpituuksia näiden ulkopuolelta. Samoin heijastussumuista kuten M45:stä tuleva valo on jatkuvaa, koska ne heijastavat juuri tähtien valoa.

Emissiosumujen valo taas on lähtöisin niiden sisältämien virittyneiden atomien/molekyylien viritystilan purkautumisesta. Niistä tulee siis vain tietty valikoima muutamaa eri väriä. Reilusti eniten tulee punaista H-alphaa, seuraavaksi varmaan vihreää OIII:a ja lähes saman väristä H-betaa. Myös vielä hieman punaisempaa SII-viivaa kuvaillaan paljon.

Markkinoilla on paljon niin nimeltään kuin päästökäyrältäänkin ihan ihmeellisiä suotimia joista itselläni ei ole kokemusta, joten käytän tässä esimerkkinä Astronomikin suotimia joilla on selkeärajaiset päästökaistat. Aika hyvä valikoima eri filttereiden mitattuja käyriä löytyy täältä: http://www.astrosurf.org/buil/filters/curves.htm

Varsinaiset kapeakaistasuotimet päästävät vain yhtä noista mainitsemistani värikaistoista kerrallaan läpi. Sitten on suotimia jotka yrittävät päästää monta eri emissioviivaa kerrallaan ja ovat omiaan esim. digijärkkäreiden tai värikennoisten CCD-kameroiden kanssa käytettäväksi. Lainaan tähän Christian Builin sivuilta erittäin havainnollisen kuvan, jossa on ensin kuvattu auringon spektri ilman suotimia, sitten Astronomikin CLS-valosaastesuotimen ja sitten UHC-suotimen läpi:



Kuvasta näkyy että CLS ja UHC ovat hyvin samankaltaisia suotimia mutta päästökaistojen leveydet vain vaihtelevat. Seuraava Builin kuva havainnollistaa vielä paremmin, miksi noiden suodinten estokaistat (eli nuo mustat palat) ovat juuri tuolla kohtaa:



Ensimmäisessä kuvassa on Christianin mittaama kaupunkitaivaan spektri ja seuraavassa samanlainen mittaus mutta CLS-suotimen läpi. Natriumin kaksihuippuinen molekyylispektri on ylivoimaisesti häiritsevin valosaasteen komponentti ja se sijoittuu tähtikuvaajien onneksi juuri tuolle alueelle jossa ei ole mitään mielenkiintoisia tähtisumujen emissioviivoja. Se voidaan tappaa CLS:llä tai UHC:llä lähes kokonaan. Noiden spektrien kuvaamisessa on selvästikin käytetty lisäksi IR-blokkeria koska suotimet itsessään eivät infrapunaa poista joka on jonkinmoinen haitta. Poikkeus: Astronomik valmistaa "CLS CCD" -suodinta joka on samanlainen kuin CLS mutta blokkaa lisäksi infrapunan.

CLS:n kaista on mitoitettu niin kaikki muu pääsee läpi mutta estokaista (musta) on juuri sopivan leveä peittääkseen nuo pahimmat keltaiset valosaastepiikit. UHC toisaalta on mitoitettu niin että paljon enemmän valoa estetään, mutta päästökaistat ovat sopivan niukkoja päästääkseen läpi tärkeät emissioviivat.

Tästä syystä emissiosumuille tarkoitetut filtterit ovat omiaan sumujen kuvaamiseen, mutta jos kuvataan jatkuvan spektrin kohteita kuten heijastussumuja (M45) tai galakseja tulee suodin estäneeksi valosaasteen lisäksi myös turhankin ison palan myös itse kohteesta tulevaa valoa. Näille kohteille siis tuollainen CLS (tai jonkun muun puljun valosaastesuodin - kannattaa vertailla käyriä) on UHC:tä parempi vaihtoehto. Jos havaintopaikka on tarpeeksi pimeä, ei galakseihin yms. tarvita suotimia.

Sitten noista UV/IR cuteista vielä. Modaamattoman kameran kanssa on turha laittaa sellaista suodinta mukaan pakkaan, koska kameran valmis suodin kyllä suodattaa UV:tä ja IR:ää, vieläpä ihan liikaakin koska tuosta tärkeästä H-alphasta ei pääse kuin murto-osa läpi. Esimerkiksi kuvattaessa aurinkoa continuum-suotimella päästää tuo suodin lisäksi infrapunan puolelta lisää roinaa läpi, joka kannattaa blokata pois. Jos webbikamerassa tai modaamattomassa järkkärissä kuitenkin on vielä oma IR-blokki tallella, niin se hoitaa kyllä blokkaamisen.

Lopuksi voisi sanoa että se kameran modaaminen ihan oikeasti kannattaa jos noita sumuja aikoo kuvailla. Jos ei parasta kameraansa viitsi laittaa paloiksi niin käytettyjä saa netistä halvemmalla kuin kunnon suotimia. Hommaan ei käytännössä tarvita kuin pieniä meisseleitä ja mattoveitsi.

Toivottavasti nämä selvensi enemmän kuin sekoitti.

TuRe

Nyt tuli hyvä selvitys sekä teoriasta, että käytännössä erityyppisistä kohteista. Ongelma avautui minullekin entistä paremmin. Tosin modaamattomalta järkkäriltä ei voi kovin paljon vaatia tähtikuvauksessa. Minulla olisi uuden 40D:n lisäksi vanha 300D, jonka voisi viedä johonkin "pilkottavaksi", kun en itse arvaa lähteä sitä tekemään.
Niin Timo Kantolakin on jatkuvasti puhunut modatun kameran puolesta tähtikuvauksessa ja hän esitti jossain vaiheessa myös joidenkin suotimien väripäästökuvat.
Kiitos Lauri selvityksestäsi.
Tuomo Repo