Minolta SRT100B

[@kiistoni]

Kaapista löytyy siis vastaava järeä, iäkäs, rautarunkoinen Minolta.

Valoitusaikaa voi säätää 1000 - B (B tarkoittanee ikuisuutta?) heh..
Ja ASA lukua 6 - 6400.

Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta kamerasta tähtikuvauksen parissa?
Muita kommentteja?

Entäs kierteet T-adabteriin?

Ei muuta ;D

[Meade-mad]

Kuten huomaat digi on vallannut maailman.

Minolta SRT 100B on aivan kelpo (itse asiassa vallan mainio) puhtaasti mekaaninen järjestelmäkamera. Sellaiset olivat vielä vajaa kymmen vuotta sitten kovin sana harrastajien tähtivalokuvauslaitteena.

Laite soveltuu astronomiseen kuvaukseen oikein hyvin. Mikä onkaan upeampaa katsottavaa kuin tähtikylläinen dia? Niitä näkee enää harvoin kun kuvaus on saanut uuden suunnan. Digikuvia katsotaan hetki telkkarista ja se siitä. Kokonaisvaltainen elämys jää saamatta. Harva digikuvaaja malttaa myöskää teettää paperikopioita kuvistaan. Kaikki tämä on mahdollista Minoltalla. Filmit voi myös digitoida, jos niin haluaa.

Laite soveltuu sellaisenaan vaikkapa omalla optiikallaan varustettuba tähdistöjen kuvaukseen. Linnunratakuvat ovat upeita vaikkapa 28mm laajakulmalla kuvattuna.

Jos haluat pitkiä valotusaikoja niin ripusta kone objektiiveineen seurannalla varustetun kaukoputken selkään. Halvahkojenkin jalustojen seurantatarkkuus riittää varsin pitkiin valotusaikoihin kun pidät polttovälin lyhyenä. Laita obiskaksi vaikkapa normaaliobjektiivi sen polttoväli on noin 50mm ja valovoima luokkaa 1.4 - 2. kenellä on valovoimaisempi kaukoputki? Saat kuvattua monia sellaisia kohteita jotka eivät yksinkertaisesti mahdu digin kennolle.

Jos välttämättä haluat laittaa Minoltan kaukoputken polttotasolle niin vasta silloin tarvitset adaptereja. Minoltaan löytyy T-adapteri. Minolta on vuosien varrella käyttänyt ainakin paria erilaista bajonettia. Eli kun tilaat adapterin, varmista että se sopii SRT koneisiin.

Polttotasolta voit kuvata kuuta, suodatettuna aurinkoa ja kirkkaita planeettoja. Planeettakuvat tulevat olemaan kuitenkin pettymys varrattuna digiversioihin. Digikuvien mahdollistaman suuren kuvamäärän pinoaminen ei tahdo filmivehkeillä onnistua (jos ei muuta niin tulee kalliiksi...) vaikka filmin olisikin digitoinut.

Muita vastaavia hyviä vanhoja filmiä käyttäviä kameroita ovat esim. Canon FTb, Nikkormat, Olympus OM 1, Pentax MX sekä useat m42*1mm kierre objektiiveja käyttävät kamerat kuten Asahi Pentax, Yashica, Fujica, Practica ym. Zenitilläkin kuvaus onnistuu!

Näillä vehkeillä kuvausharrastuksen alkuinvestointi on pieni.

T-rengasta voit kysäistä vaikka Teknofokuksesta http://www.teknofokus.fi/Foto/renkaat/rengast.htm. Taitaa malli Minolta MD olla sopiva? Hinta ei ole paha 17€.

ASA asteikolla ei ole käyttöä filmillä tapahtuvassa tähtikuvauksessa. Sillä ohjataan valotusmittaria jota taas ei juurikaan voi käyttää valotusta määriteltäessä. Parasta on kokeilla erilaisia valotuksia samasta kohteesta. Kyllä se sieltä löytyy!

Kaiveleppa esille vaikka Juhani Salmen http://www.saunalahti.fi/~jsobser/ ottamia kuvia. Ne on pääsääntöisesti valotettu filmille. Kokeilu kannattaa vaikka tulos ei olisikaan Jussin saavutusten luokkaa!

jk

[@kiistoni]

Kiitos teille erittäin paljon rohkasevista viesteistä.

Ajattelin ettei kenelläkään ole kokemusta iäkkäästä kamerasta.
Erittäin hyvä kamera vaikkakin itse pitää kelata filmi.
Mitenhän tuo muuten onnistuu pakkasessa..

Minoltaan löytyy obtiikkana:

Minolta 50mm
Vivitar 80-200 (55mm) M-MD linssi
Tokina Wide-Auto 1:2.8 (f35mm)
Vario Telverter 2x (Tästä ei ole mitään tietoa. 20mm linssi)

MADE IN JAPAN

Jos on jotain kokemusta noista niin kertokaa.
Itse tulee käytettyä tuota pikku 50mm.
80-200 vaatii melkein jo jalustan. Menee niin paljon epätasapainoon ettei kädet riitä?

Muista ei oikein ole kokemusta.

Niin ja joku Popular 606  jättisalama ;D



Digikamera jäänee siis haaveeksi.

[Timo Kantola]

Itselläni on tuolla kameralaukussa edelleen SRT 100B, odottaa kovempia aikoja.
Takuuvarma peli - toimii aina.

Erittäin hyvä kamera vaikkakin itse pitää kelata filmi.
Mitenhän tuo muuten onnistuu pakkasessa..

Filmi kestää pakkasessa paremmin kuin sinä.
Kunhan muistat ladata kameraan filmin ennen kuin lähdet kuvaamaan. Olen yhden illan kuvannut tyhjällä kameralla, ja keli oli mitä erinomaisin - yllättäen.

Obiskojen tarkennus tahtoo mennä jäykäksi kovalla pakkasella.

Eniten kiusaa aiheuttaa etulinssin kuuraantuminen, varsinkin jos on olet päättänyt innoissasi kuvata koko taivaan, etkä huomaa että linssi on vetänyt jäähän kolmannen ruudun jälkeen, loput ruudut on sumua.. Objektiivi tarvitsee jonkunlaisen huurteen esto systeemin - välttämätön jos aikoo kuvata enemmän kuin 15min koko illan aikana. Joskus hyvin harvoin on keli jolloin huurtumisesta ei ole ongelmaa, mutta sen varaan ei kannata laskea. Valotusten välillä kannatta taskulampulla kurkistaa, onko etulinssi edelleen sulana.

Lankalaukaisin jossa on lukko pitkiä valotuksia varten on välttämätön lisävaruste.(lankalaukaisin lukitaan ruuvilla, ja vapautetaan, kun haluttu valotusaika tulee täyteen).
Aikoinaan lähdin kuvaamaan syvää taivasta Mäntsälän koilispuolelle Halmaa nimiseen paikkaan, ajomatkaa kertyi 35km/suunta ja keli oli monenpäivän sateen jäljiltä yksi parhaimmista joita olen nähnyt, virittelin jalustan, hienon videoseuranta systeemin kauko-ohjauksella, ja suuntasin kameran. Lankalaukasin oli jäänyt kotiin, joten kauko objektiivin läpi kuvaamisesta ei tullut mitään, kun ainut keino saada pitkiä valotuksia oli pitää etusormella laukaisinta kokoajan pohjassa. 21mm laajakulmallakaan ei viitsinyt/pystynyt ottaa 5min pitempiä valotuksia - sormeen tuli kramppi.

Kun kuvaat filmille tähtitaivasta, ja haluat että kehittämö ei leikkaa niitä parhaimpia kuviasi kahtia (jostain syystä ne aina onnistuu pätkäsemään filmin juuri siitä parhaimman kuvan puolesta välistä) Kuvaa seuraavasti: Lataa filmi kameraan, ota kolmekuvaa normaali valossa vaikka huoneen seinästä, kuvaa klomekuvaa tähtitaivasta, ja yksi kuva silleen että laitat valotuksen päälle, laitat käden parinkymmenensentin päähän kameran eteen ja valaiset kättäsi fikkarilla, niin että varmasti tulee valotettu ruutu - päätä valotus ja kuvaa taas klome kuvaa tähtiä, ja taas yksi kuva valaistusta kädestä. Tällä varmistat sen että kehittämön automaattinen negaleikkuri pystyy määrittämään valotettujen ruutujen paikan ( kameroiden ruutuväli vaihtelee hieman mekaanisista syistä )

Mielestäni filmille ja dialle tarttuu tähtien värit paljon paremmin kuin Digivehkeillä, valosaasteen vaivaamissa paikoissa tulee taustataivaasta  äkkiä vihertävän oransseja - mutta maaseutu oloissa aivan loistavia. Filmeissä on paljon eroja värien suhteen.

[Timo Kuhmonen]

Omalla työpaikallani on käytössä filmin kehityspalvelu. Minulla on tähän mennessä toiminut seuraava, jos laittaa kehitys pussiin päälle maininnan:

"Ei filmin leikkausta"

Silloin filmi on tullut takaisin leikkaamattomana. Sitten tuo vaatii itse leikkaamisen. Tämän pitäsi tietääkseni toimia myös siten, että jätettäessä rulla kehitykseen -> mainitsee tuon saman toiveen. Jos muilla on muuta kokemuksia, kertokoot niitä.

[Timo Kantola]

Itse päädyin lopulta myös samaan ratkaisuun , kun tuo valaistujen ruutujen teko aina välillä unohtui. Ainut huonopuoli leikkaamattomassa filmissä on se että se on tiukalla rullalla kun kärpäspaperi, ja kun sitten oi'ot ja leikkaat sitä käppyrässä olevaa filmiä, niin siihen parhaimpaan kuvaan tulee sormenjälkiä... (se on murphyn laki se..).

Pitää vielä laittaa "kokemus" filmikuvauksesta:
Pääsin kerrankin kuvaamaan todella kauas kaupungin valoista Kerimäelle. Kahden selkeän yön aikana sain 20 kuvaa kuvattua 1000ASA:n Kodak Cold:ille (jolle yleensä kuvailin), labra tietysti munas kehityksen , taisivat kehittää 100ASA:n mukaan ja filmi jäi mustaksi.
Hyvitykseksi sain kaks rullaa 200ASA:n Kodak Coldia... ei paljoon lämmittänyt.