Viime aikoina minua on askarruttanut, voiko taustataivaan tummuudesta päätellä jollain tapaa myös taivaan läpinäkyvyyttä? Tuli osin tämän kysymyksen vuoksi tilattua Unihderonin linssillinen sqm-mittari, jonka pitäisi saapua ensi viikolla. Ennen kuin mittaria ehdin toden teolla käyttämään, niin ajattelin kysellä muiden, asiaan enemmän perehtyneiden näkemyksiä asiasta.
Kesämökilläni taustataivaan tummuus on verkossa olevien valosaastekarttojen perusteella 21,4 paikkeilla. Vuosien saatossa olen kuitenkin havainnut, että taivas on vielä tähtikuulaita öitä tummempi silloin, kun on pilvistä tai läpinäkyvyys on heikko. Todella kirkkaina öinä taas ilmakehään sironnut valo on paremmin nähtävissä ja taivas on siten vaaleampi. Tällöin myös zeniitin ja horisontin tummuusero on suurempi, horisontin ollessa huomattavasti zeniittiä valoisampi.
Luin hetki sitten myös mielenkiintoisen tutkimuksen siitä, miten pilvisyys vaikuttaa taustataivaan tummuuteen. Kun selkeällä säällä taivas vaalenee horisonttiin päin kuljettaessa, niin pilvisellä säällä tilanne voi olla päin vastainen ellei 10 km säteellä ole merkittäviä valonlähteitä.
Kyseinen tutkimus löytyy täältä:
https://www.nature.com/articles/s41598-018-37817-8Onko täällä kellään kokemusta zeniitin ja horisontin välisten kirkkauserojen mittaamisesta ja siitä, miten hyvin kirkkauserot voisi yhdistää hyvään tai huonoon läpinäkyvyyteen?
Aihe: Läpinäkyvyys vs. taivaan tummuus (Luettu 1121 kertaa)