Kuvaan syntyviä viiruja on vähän vaikea selittää. Ohessa esimerkkikuva kohteesta M76...
Tutun näköisiä viiruja. Omissa loppukuvissa oli tuollaisia, kun kuvasin EOS 7D:llä mutta siirtyminen CCD-kuvaajaksi hävitti nuo. Pinosin kuvat järkkäriaikaan DeepSkyStackerilla ja nykyään MaxIm DL:llä. Osaako joku muu tunnistaa, mistä tuossa on kyse?
Oma arvaukseni on juuri tuo ditheröinnin puuttuminen, josta tulee kiusaa loppukuvissa kun saat seurannan "100%" tarkaksi ja yksittäiskuvat pinoutuvat hyvin tarkasti päällekkäin (myös kamerasi systemaattiset kohinat yms. häiriöt nousevat esiin).
QSI:llä on pitkä selitys kohinan syntymisestä CCD-kameroissa alkaen
täältä. Toisella sivulla (
link) on saman näköistä kohinaa kuin omassa kuvassasi (ks. Fourier Transforms). Itselläni tuo kohinaoppi menee jo yli hilseen, mutta jospa tästä olisi apua oman kamarasi analysointiin?

Voiko dif flexure aiheuttaa sen että guiderin kenno liikkuu systemaattisesti yhteen suuntaan suhteessa kuvauskennoon? Ymmärrän kyllä pienet liikkeet sinne/tänne ja lämpölaajenemisesta johtuvat muutokset, mutta luulisi systeemin palautuvan samaan paikkaan?
Differential flexture on juuri sitä, että kuvauskamera ja seurantakamera liikkuvat eri tahtiin. Tällöin syntyy virhettä yleensä (?) painovoiman suunnassa ja tässä tilanteessa ei ole mitään "palauttavaa" tekijää, mikä toisi taipuman itsestään takaisin lähtöpisteeseen. Syntyy siis tuo "df".