"The Guiding Game" - Cloudy Nights -artikkeli autoguidauksesta

[jaffons]

Siis hetkinen..: Voiko dif flexure aiheuttaa sen että guiderin kenno liikkuu systemaattisesti yhteen suuntaan suhteessa kuvauskennoon? Ymmärrän kyllä pienet liikkeet sinne/tänne ja lämpölaajenemisesta johtuvat muutokset, mutta luulisi systeemin palautuvan samaan paikkaan?

[Timpe]

Kuvaan syntyviä viiruja on vähän vaikea selittää. Ohessa esimerkkikuva kohteesta M76...

Tutun näköisiä viiruja. Omissa loppukuvissa oli tuollaisia, kun kuvasin EOS 7D:llä mutta siirtyminen CCD-kuvaajaksi hävitti nuo. Pinosin kuvat järkkäriaikaan DeepSkyStackerilla ja nykyään MaxIm DL:llä. Osaako joku muu tunnistaa, mistä tuossa on kyse?
Oma arvaukseni on juuri tuo ditheröinnin puuttuminen, josta tulee kiusaa loppukuvissa kun saat seurannan "100%" tarkaksi ja yksittäiskuvat pinoutuvat hyvin tarkasti päällekkäin (myös kamerasi systemaattiset kohinat yms. häiriöt nousevat esiin).

QSI:llä on pitkä selitys kohinan syntymisestä CCD-kameroissa alkaen täältä. Toisella sivulla (link) on saman näköistä kohinaa kuin omassa kuvassasi (ks. Fourier Transforms). Itselläni tuo kohinaoppi menee jo yli hilseen, mutta jospa tästä olisi apua oman kamarasi analysointiin?

Voiko dif flexure aiheuttaa sen että guiderin kenno liikkuu systemaattisesti yhteen suuntaan suhteessa kuvauskennoon? Ymmärrän kyllä pienet liikkeet sinne/tänne ja lämpölaajenemisesta johtuvat muutokset, mutta luulisi systeemin palautuvan samaan paikkaan?

Differential flexture on juuri sitä, että kuvauskamera ja seurantakamera liikkuvat eri tahtiin. Tällöin syntyy virhettä yleensä (?) painovoiman suunnassa ja tässä tilanteessa ei ole mitään "palauttavaa" tekijää, mikä toisi taipuman itsestään takaisin lähtöpisteeseen. Syntyy siis tuo "df".

[Lauri Kangas]

Joukolla on oikea tulkinta. Viirut aiheuttaa flexure joka on juuri sen verran kurissa ettei pilaa osavalotuksia mutta näkyy sitten pinossa kennon staattisen kohinan viiruuntumisena. Ikään kuin olisi otettu jokin kohinaleimasin, jota nyhdetään vinoon ihan hitaasti. Ditheröinnillä saa kuvion sekoitettua niin, että ikäänkuin tökittäisiin leimasimella ympäriinsä. Tällöin mitään viirukuviota ei voi syntyä.

[Kaizu]

Ditherointi auttaa noihin. Tulevat kameran kennon epätasaisuuksista ja tarkasta seurannasta. Minulla on vaivana sama ongelma koska käytän LVI smart guideria jossa myöskään ei ole ditherointimahdollisuutta.
Kuvion saa hävitettyä kun tekee uudelleen kohdistuksen esim tunnin valotuksen jälkeen ja taas uuden seuraavan tunnin jälkeen jne. Kohdistukset eivät todennäköisesti osu niin lähelle toisiaan että kuvio jatkuisi. Ditherointia sekin.

Kaizu

[ketarax]

Osaako joku muu tunnistaa, mistä tuossa on kyse?

Edellisten erinomaisten vastaustenkin jälkeen haluan vielä sanoa, että viirujen perimmäinen syy on kennon normaali pimeävirta.  Kaikki (tai ainakin useimmat) pikselit ovat kuumia siinä mielessä että niihin kertyy intensiteettiä jolla ei ole kennon ulkopuolista lähdettä.  Niissä joita normaalisti kutsutaan kuumiksi pikseleiksi pimeävirta ehtii valotuksen aikana saturoitua.  Viirupikseleissä ei ehdi, mutta pinoaminen muodostaa niistä silmäänpistäviä kuvioita -- viiruja.

Tämä on opittu (tai mukailtu) Laurilta, joka vuosi sitten takoi asiaa päähäni useana iltana ennen kuin meni jakeluun.  Tai ehkä se meni lopullisesti jakeluun vasta sitten kun näin ditheröinnin (foorumisuomeksi 'sirottelu') tuhoavan viirut.  Naavis luennoi asiasta vastikään mallikkaasti.  Erityisesti naaviksen viestin valossa pidän termiä "staattinen kohina" tässä kohtaa hieman harhaanjohtavana (ainakin itselleni) -- kyse on ei-toivotusta *signaalista*.

[ketarax]

Siis hetkinen..: Voiko dif flexure aiheuttaa sen että guiderin kenno liikkuu systemaattisesti yhteen suuntaan suhteessa kuvauskennoon? Ymmärrän kyllä pienet liikkeet sinne/tänne ja lämpölaajenemisesta johtuvat muutokset, mutta luulisi systeemin palautuvan samaan paikkaan?

Pienet liikkeet sinne tänne ei niin haitallisia olekaan, mutta diff.flexure on usein (useimmiten?) systemaattista, johtuen esim. falskaavista kiinnityksistä ja/tai painopisteen muuttumisesta seurannan aikana.

[Lauri Kangas]

Kuvalinkki todisteeksi, että kärsitään siitä vaivasta muuallakin. Kuvassa 7x20min, kuvaus- ja guideputken välinen kiinnitys on niin järeä ettette ole varmasti aiemmin nähneet vastaavaa (painaakin ainakin kymmenen kiloa ne pannat).

[Jouko_Kettunen]

Kiitoksia! Asia tuli ymmärretyksi. Täytyy sanoa, että porukasta löytyy paljon asiantuntemusta. Nyt on vain mietittävä miten tämä parhaiten korjataan - perfektionismista kun ei pääse eroon.

[vesa k]

Hei

Oheisessa linkissa on hyva esimerkki miten laskea DF.

http://deepskystacker.wikispaces.com/Measuring+differential+flexure

Onko muuten erillisen guide putken ja kuvausputken FL suhteilla merkitysta?
Itsellani on autoguiderin fl 176 mm ja cpc925:n fl = 1567 mm

T vesa_k

[ketarax]

Onko muuten erillisen guide putken ja kuvausputken FL suhteilla merkitysta?
Itsellani on autoguiderin fl 176 mm ja cpc925:n fl = 1567 mm

Guiderin polttovälin pitää olla riittävän pitkä.  Yksityiskohdat riippuu käytetystä ohjelmistosta (erityisesti tähden paikan tunnistaminen) ja olosuhteista, tarkemmin sanottuna seurantatähden SNR:stä.  Jos (ja kun) seurantatähden paikka pystytään määrittämään pikselin kymmenesosan tarkkuudella, niin kuvausputki saa teoriassa olla 10x pidempi kuin guideri.  Sinun tapauksessasi virheetön seuranta edellyttää noin pikselin yhdeksäsosan tarkkuutta guideripuolella, ja tulosten perusteella järjestelmäsi näyttääkin toimivan.  Toisaalta en kyllä ylläty, jos kerrot että hukkaruutujakin tulee, aika lailla suorituskyvyn ylärajoilla tuossa taidetaan jo olla.

[vesa k]

Hei

Guidauksessa auttaa huomattavasti MaximDL:n plug-in: PinPoint Guider Calibration. http://winfij.homeip.net/maximdl/pinpointcalibration.html

Varmaan ilman tata ei jarjestelmani toimisikaan.
Olen kuitenkin paattanyt kokeilla OAG:ta, silla huolimatta em. plug-in avusta, autoguidauksen saataminen toimimaan moitteettomasti vaatii joskus aikaa ja hermoja.

t vesa_k