Tähtikuvaus > Yleistä asiaa tähtikuvauksesta

Pitkät valotusajat

(1/8) > >>

Juha-Matti Penttilä:
Suomeen on rantautunut uusi muoti-ilmiö, nimittäin pitkät valotusajat tähtivalokuvauksessa.

Eikö erittäin pitkät valotusajat voisi jakaa useammalle kuvaussessiolle. Esimerkiksi näin että, valotetaan kuvaa jokaisena kirkkaana tähtiyönä 1-5 tuntia vuoden ajan. Tällöin kuvan kokonaisvalotusaika olisi luokkaa 2-10 vuorokautta. Olisiko tämä mahdollista? Pitääkö tällöin kameran olla täsmälleen samassa asennossa, jotta tietokone osaa myöhemmin yhdistää kuvat? Vai onko sillä ylipäätänsä mitään väliä, miten päin kamera on kiinni kaukoputkessa eri öiden välillä. Onko teillä ollut kamera koko ajan kaukoputkessa kiinni, kun olette ensin kuvanneet kohteen mustavalkoisena ja toisena yönä värisuodattimien läpi? Eli esimerkiksi M 33 kuvausprojektiin voisi valottaa vielä 20 tuntia lisää pitkällä aikavälillä. Toisin sanoen, pitkä valotusaika jaetaan pitemmälle aikavälille. Yllättävän usein pilvet keskeyttävät pitkät kuvaukset.

Vuoden 1999 toukokuun Sky & Telescope lehdessä sivuilla 126-129 on juttua amerikkalaisesta tähtiharrastajasta Paul Boltwoodista, joka viiden yön aikana valotti kuvaa yhteensä 20 tuntia. 20 tunnin valotuksella hän sai näkyviin peräti 24.1 magnitudin kohteita. Onkohan 24.1 magnitudin rajapyykki jo rikottu nykyisillä harrastajien välineillä? 10 metrin Keck teleskoopilla ja Hubblella on päästy jo 30 magnitudiin erittäin pitkillä valotusajoilla! Oletteko määrittänyt kuinka himmeitä kohteita on mahdollista saada näkyviin 7 tunnin valotuksella? Ja miten se tehdään tähtikuvaukseen tarkoitetuissa ohjelmissa. Pystyykö digijärjestelmän kuvista määritellä kohteiden kirkkauksia?

Lisäksi olen ihmetellyt, miten digijärjestelmällä voi ottaa kuvia H-alfa, O-III ja SII suodattimien läpi. Tällöinhän kamera pitää ottaa kaukoputkesta pois ja vaihtaa suodatinta. Vai ovatko suodattimet kiinni Sbigin filtteripyörässä? Ainakin Gerhard Bachmayer on ottanut hienoja kapeakaistaisia kuvia digijärkkärille.

http://www.pbase.com/gbachmayer/astropix

Miltä kuulostaa jos ammattinimeke olisi "tähtivalokuvaaja". Siinä olisi meikäläisen unelma-ammatti. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa olisi mahdollista.
 

Timo-Pekka Metsälä:

--- Lainaus käyttäjältä: juippi84 - 26-09-2006, 08:16:06 ---Eikö erittäin pitkät valotusajat voisi jakaa useammalle kuvaussessiolle. Esimerkiksi näin että, valotetaan kuvaa jokaisena kirkkaana tähtiyönä 1-5 tuntia vuoden ajan. Tällöin kuvan kokonaisvalotusaika olisi luokkaa 2-10 vuorokautta. Olisiko tämä mahdollista? Pitääkö tällöin kameran olla täsmälleen samassa asennossa, jotta tietokone osaa myöhemmin yhdistää kuvat? Vai onko sillä ylipäätänsä mitään väliä, miten päin kamera on kiinni kaukoputkessa eri öiden välillä. Onko teillä ollut kamera koko ajan kaukoputkessa kiinni, kun olette ensin kuvanneet kohteen mustavalkoisena ja toisena yönä värisuodattimien läpi? Eli esimerkiksi M 33 kuvausprojektiin voisi valottaa vielä 20 tuntia lisää pitkällä aikavälillä. Toisin sanoen, pitkä valotusaika jaetaan pitemmälle aikavälille. Yllättävän usein pilvet keskeyttävät pitkät kuvaukset.

--- Lainaus päättyy ---
Ei vuoden ajan, koska yleensä jokin kohde on hyvin näkyvissä vain muutaman kuukauden. Mutta periaatteessa kyllä voisi valottaa vaikka 30 yötä samaa kohdetta. Ainoa rajoitus siinä on kuvaajan kärsivällisyys - tekee mieli kuvata muitakin kohteita. Järkyttävän pitkillä ja useilla kuvausöillä saisi tietysti parempia kuvia, mutta jossain vaiheessa tulee vastaan the law of diminishing returns, eli saavutettu parannus kuvaan ei enää ole suhteessa nähtyyn vaivaan ja panostukseen. Tosin "isot pojat" maailmalla valottavat kohteita joskus 10 tai jopa useita kymmeniä tunteja. Itse en ole vielä päässyt sille tasolle kuvaajana. Kohteen saaminen kuvaan on sitten sen verran vaivalloista, että yhden yön aikana ei ehdi tai kannata valottaa kuin yhtä tai maksimissaan kahta kohdetta. Kamera on joskus ollut kiinni kuvaussessioiden välissä ja joskus ei. Ohjelmallisesti voi kyllä yhdistää kuvia, vaikka olisi otettu eri kulmissa tai vaikka eri kaukoputkillakin (se riippuu käytettävästä ohjelmasta ja taidoista).


--- Lainaus ---Vuoden 1999 toukokuun Sky & Telescope lehdessä sivuilla 126-129 on juttua amerikkalaisesta tähtiharrastajasta Paul Boltwoodista, joka viiden yön aikana valotti kuvaa yhteensä 20 tuntia. 20 tunnin valotuksella hän sai näkyviin peräti 24.1 magnitudin kohteita. Onkohan 24.1 magnitudin rajapyykki jo rikottu nykyisillä harrastajien välineillä? 10 metrin Keck teleskoopilla ja Hubblella on päästy jo 30 magnitudiin erittäin pitkillä valotusajoilla! Oletteko määrittänyt kuinka himmeitä kohteita on mahdollista saada näkyviin 7 tunnin valotuksella? Ja miten se tehdään tähtikuvaukseen tarkoitetuissa ohjelmissa. Pystyykö digijärjestelmän kuvista määritellä kohteiden kirkkauksia?

--- Lainaus päättyy ---
En ole mitannut 7 tunnin M33-kuvaa (täytyykin laittaa muistiin ja mitata). Mutta 10 cm linssiputkella pääsen 5 minuutin valotuksella magnitudiin 17 ja tunnin valotuksella magnitudiin 18,5 (kaupungissa). Vastaavasti 20 cm putkella tunnin valotuksella pääsee noin magnitudiin 20. Digijärkkärin kuvista pystyy ilman muuta määrittelemään kirkkauksia. Christian Buil on jopa havainnut eksoplaneetan ylikulun digijärkkärillä.


Vesa Kankare:

--- Lainaus käyttäjältä: juippi84 - 26-09-2006, 08:16:06 ---Lisäksi olen ihmetellyt, miten digijärjestelmällä voi ottaa kuvia H-alfa, O-III ja SII suodattimien läpi. Tällöinhän kamera pitää ottaa kaukoputkesta pois ja vaihtaa suodatinta. Vai ovatko suodattimet kiinni Sbigin filtteripyörässä? Ainakin Gerhard Bachmayer on ottanut hienoja kapeakaistaisia kuvia digijärkkärille.

--- Lainaus päättyy ---
Kiinnitän suotimen T-adapterissa tai polttovälin lyhentäjässä olevaan 2" suodinkierteeseen. Jos vaihdan suodinta (esim. HaRGB kuvassa), otan kameran irti ja yritän sen saada samaan asentoon takaisin, jotta menettäisin mahdollisimman vähän kuvan reunoja. Jatkossa olen ajatellut käyttäväni Gerd Neumannin (http://www.gerd.neumann.net) filtteritaskua jos saan sen sopimaan johonkin väliin.

Juha-Matti Penttilä:
Miten pitkällä valotusajalla digijärjestelmällä pääsee noin 20 magnitudiin? Putkena olisi 10" Newton ja kamerana Canon 400D herkkyydellä 1600.

Haluan kuvata himmeitä komeetteja ja asteroideja esim. "Xena".

Horus:

--- Lainaus käyttäjältä: tmetsala - 26-09-2006, 08:51:21 ---Christian Buil on jopa havainnut eksoplaneetan ylikulun digijärkkärillä.


--- Lainaus päättyy ---

Ihan vain kommenttina tähän, että eksoplaneettahavainnot eivät tarvitse mitenkään pitkiä valotuksia (ovat vain noin 10....60 sek.), vaan tärkein ominaisuus on kameran, kaukoputken ja seurannan laatu. Eksojen havainto on sitäpaitsi enemmänkin "sarjakuvausta", kuin yksittäisen kuvien ottamista. Yhdestä kuvasta ei voi vielä mitata mitään ylikulkua tms. kuten varmaan monet teistä jo tietävätkin. Se, että digijärkkärillä on saatu havaittua ekson ylikulku on aivan mahdollista, mutta se kuinka luotettava (siis kuinka suuret virherajat) havainto on, onkin jo sitten toinen seikka.

Itse hieman epäilen, että Maasta käsin voitaisiin havaita kohteita joiden magnitudi on 24+. Nimittäin hyppäys 20 magnitudista (joka on jo aika himmeä) 24:ään on aikamoinen. Asteikkohan on logaritminen (hyppäys magnitudissa on noin 2.5 kertainen kirkkauden muutos). Tälläinen vaatisi kyllä todella ison putken ja todella laadukkaan CCD -kameran ja vielä uskomattoman hyvän kelin. Normaalin, suomalaisen, harrastajan ei kannata kovinkaan vakavissaan toivoa 24 mag. kohteiden havaitsemista. Mutta ainahan sitä voi yrittää.....

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta