Myonin matka yläilmakehästä maan pinnalle on yksi todiste pituuskontraktiosta, se on mahdotonta jos kontraktiota ei ole.
Tuo mahdottomuusväite on väärä. Tapaus selittyy mainiosti ilman pituuskontraktiota! Esimerkiksi Kari Enqvist kirjassa "Johdatus suhteellisuusteoriaan", ursa 2021, s. 42-43, tekee niin. Koska selitys on maukas, ja kun minäkin nyt luulen ymmärtäväni sen, kerronpa sen kaikille, lukijoiden huvitukseksi ja sivistykseksi. Samalla altistan sen kommenteille.
Maata pommittaa koko ajan n. 0.98c-vauhtisia hiukkasia. Kun sellainen törmää n. 10 km korkeudessa tihenevään ilmakehään, voi syntyä myoni. Jos sellaisen nappaisi vauhdista pinseteillä kiinni ja näyttäisi asiantuntijalle, hän sanoisi: kas, myonihan se siinä; se on epästabiili ja hajoaa 50% tod.näk 2.2x10^-6 s:ssa; mutta jos ei hajoa, niin se hajoaa 50% tod.näk seuraavan 2.2x10^-6 s aikana; mutta jos ei siinäkään, niin seuraavassa; jne. 2.2x10^-6 s:ssa myoni liikkuu 647 m. Koetilanteelle oli laskettu arvio, että mittausalalta ja mittausaikana ylhäällä syntyi 10 milj myonia. Kun tuo myonipopulaatio on kokenut 15,5 puoliintumista (x 647 m = n. 10 km), myoneista on vain muutama jäljellä, jotka selviävät maahan asti.
Mutta myonitunnistimissa oli n. 450.000 osumaa. Miten voi olla noin paljon? KE antaa selityksen pelkästään aikadilataatioon nojaten, seuraavasti:
Koska myonin nopeus on 0.98c, sen sisäinen kello on AE-kaavan mukaan hidastunut n. 1/5-osaan. Kellona toimii myonin kvanttifysikaalinen ominaisvärähtely, joka ohjaa milloin hajoamisen pitäisi keskimäärin tapahtua. Siis hieman sama kuvio kuin avaruusrakettiesimerkissä, jossa nopeus (ja gravitaatio) vaikuttavat mukana olevan matkustajan elintoimintojen vilkkauteen ja kellon käyntiin.
Koska myoneja ohjaavat kellot olivat hidastuneet 1/5-osaan, myonit pääsevätkin kulkemaan keskimäärin 5x647 m = 3.235 m ennen kun ensimmäinen populaation puoliintuminen tulee täyteen. Kaksi tuollaista puoliintumista lisää ja päästään n. 10 km:iin. Ja iso lauma myoneja pääsee maahan asti. Havaittujen myonien määrä vastasi odotettua.
Selitys ei tarvitse pituuskontraktiota! Mutta KE jatkaa toteamalla että ST:ssä aikadilataatio ja pituuskontraktio ovat kuin kolikon kaksi puolta.PituuskKontraktioon nojaten KE antaa selityksen, seuraavasti:
Myoni tuntee olonsa aivan normaaliksi (niinkuin edellisessäkin selityksessä). Myoni elelee kellonsa mukaisesti ja uskoo, että 2.2x10^-6 s:ssä matkaa tulee syötyä 647 m. Sitten myoni päättelee, tai muuten vaan huomaa, että 0.98c vauhdissa 10 km matka onkin lyhentynyt 1/5-osaan eli 2 km:iin. Joten sen onnekas myoni selvittää kolmella populaation puoliintumisella. Niinkuin koetulos näyttikin.
Huomio: aikadilataatio ja pituuskontraktio ovat matemaattisessa mielessä koplautuneet kolikon eri puoliksi. Vaikka matemaattisesti voidaan käyttää kumpaa tahansa kolikon puolta, se ei oikeuta päättelemään että molemmat tapahtumaskenaariot olisivat mahdollisia todellisuudessa. Aikadilataatio-skenaariota tapahtuu koko ajan. Vaikka jostain maahan asti selvinnestä myonista kuinka tuntuisi, että eihän se ilmakehä ollut kuin 2 km, tuntuminen ei auta, niin ei ole konkreettisesti ollut asia. Yksi naula lisää pituuskontraktion arkkuun?
