240 mm Newton projekti

Aloittaja awallin, 22.07.2008, 23:14:17

« edellinen - seuraava »

awallin

Ekoja askeleita peilin hionnan tieteessä/taiteessa tänään:
http://www.anderswallin.net/2008/07/starting-to-build-a-240mm-newtonian/

Viisteen teko Hong-Kong:ista haetulla hioma-kivellä tuntui kovin hitaalta. Olisiko jollain ehdotuksia miten viisteitä saisi nopeammin/vähemmällä vaivalla tehtyä ?

Postailen lisää kuvia ja kysymyksiä kun projekti etenee. Seuraavaksi olisi tarkoitus saada puoli-automaattinen hiomakone, eli n. 30-60 rpm pyörivä pöytä käyttöön.

240 mm halk. ja 40-45 mm paksuja borosilikaatti aihioita tuli haettua Tammilasista 4 kpl. Yksi menee työkaluksi ja tarkoitus olisi tehdä kaksi peiliä joten yhdestä voin luopua hintaan 90 eur jos joku on kiinnostunut (vain hakemalla kumpulasta).

AW

Meade-mad

Hio ne peilit ensin ja myy ylimääräinen aihio vasta sitten. Hionnan aikana ovat useat aihiot kohdanneet lattian suunnittelematta.

jk
Sima (engl. mead) on käyttämällä valmistettava miedohko alkoholi- ja virvoitusjuoma, joka tehdään hunajasta, vedestä ja käytetään hiivalla (Wikipedia).

Terveisin  J armo   Kem pas

awallin


Tänään hieman viisteiden tekoa dremelillä ja timanttiterällä:
http://www.youtube.com/watch?v=hPQZskKChR4
tällä konstilla sain 2mm viisteen aihioon vain 2-3 minuutissa kun hioma-kivellä tuntui ettei työ etene mihinkään järkevässä ajassa.

nr 60 carbolla hiottiin reilut 2 tuntia ja saatiin aikaan 1mm kuoppa. Sagitta-lasku 240mm:lle ja F/6 antaa tavoitteeksi 2.5mm joten pari iltaa tätä on jatkettava.

carboa tuntui kuluvan aika paljon, mutta se ehkä kuuluu asiaan karkea-hionta vaiheessa?

pari pisaraa glycerolia veden sekaan auttoi estämään peilin tarttumista työkalukiekkoon.

AW

awallin

Tänään hiomme peiliä noin 2h. Yhteensä siis tasohionnan lisäksi peiliä on nyt hiottu 4h.

Ensin 30+30min no60 carbolla jolloin sagitta kasvoi 1.0mm:stä aina 2.0 millimetriin.

Siirryimme seuraavaan karkeuteen eli no80 carboon jolla jatkoimme 30+30min ja päädyimme 2.3 mm sagittaan.

http://www.anderswallin.net/2008/08/rough-grinding-continues/

Jos pidämme F/6:sta tavoitteena, eli peilin lopullinen sagitta olisi 2.5mm ja polttoväli siis 1440mm, niin missävaiheessa kannattaa siirtyä taas hienompaan carboon ? (meillä on no150 ja no220 carboa seuraavina karkeuksina) ?? Nyt karkeasti määritelty kaarevuussäde oli 3m eli olisimme jo aika lähellä lopullista kuopan syvyyttä.

Anders

Wezen

Hei,

Karkea hionta tuntuu menevän ihan tavallista vauhtia, kyllä siitä useampi tunti kuuluukin tuhraantua. 6-8 h perinteiseen tyyliin tuon kokoisella peilillä ja polttovälillä olisin arvannut etukäteen. Tuo tarttuminen on vielä lievää siihen verrattuna, mitä voi tapahtua myöhemmin. Tarttuisen syynä on se, että peilin koveruus lisääntyy työkalun kuperuutta nopeammin ja keskiasennossa niiden väliin syntyy alipainetta. Olet varmaan huomannut, että grittikin on ruvennut pysymään paremmin kiekkojen välissä. Tarttumisen sattuessa kannattaa ottaa iisisti ja unohtaa rajut irrotuskeinot. Kylmä/kuumavesikylpy yleensä laukaisee tilanteen, borosilikaatin pienen lämpölaajenemiskertoimen takia kiekkojen ei pitäisi haljeta helposti. Hakkaamalla kylläkin.

Voit hioa karkealla gritillä lopulliseen kuopan syvyyteen. Hienommilla aineilla hioessa (ainakin 150 & 220) seuraat vielä kuopan syvyyttä ja voit sitä hienosäätää. Peili päällä työntöä pidentämällä kuoppa syvenee ja peili alla madaltuu. Hienohionnassa ei saa kuitenkaan unohtaa pääasiaa eli edelllisen gritin kuoppien poistoa ja pallopinnan kehittämistä 1/3 työnnöillä. Katsele pintaa tarkkaan luupilla hienohionnan aikana, opit minkä kokoinen monttu on minkäkin gritin jälkeen hyväksyttävää. Yhtään liian aikaisin ei kannata mennä hienompaan.

Olet näköjään rakennellut pyörivän pöydän, kätevä peli. Siitä jo tässä vaiheessa pieni varoituksen sana. Hionnassa ei muuta, kun se, että hienommilla griteillä peili ja työkalu voivat tarttua kovastikin toisiinsa. Varo, ettet linkoa peiliä ja työkalua sellaisessa tapauksessa käsistäsi lattialle.

Jos haluat käyttää pyörivää pöytää myös kiillotuksessa, pienempi pyörimisnopeus olisi parempi. Kovalla pyörimisnopeudella tulee tarttumisen lisäksi riskiksi se, että lyhyillä työnnöillä pyörimisliike onkin suurin pintaa muokkaava liike ja homma menee "sorvaukseksi" ja syntyy nopeasti vyöhykevirheitä.

Lopullinen reunaviiste kannattaa tehdä karkeahionnan lopussa. Myöhemmässä vaiheessa käsistä lipsuva dremeli tai hiomakivi tekee rumia jälkiä  >:D.

Terveisin Antti
An tti Veit ola

awallin


Hionta hienommilla hioma-aineilla on edennyt ongelmitta. Noin 1-2 tuntia per karkeus tuntui hyvin riittävän 25mm väärinpäin käännetyllä okulaarilla katsotun pinnan karheuden tasaantumiseen joka grit-koolle. Viistettä on uusittu dremelillä tarpeen mukaan.

Seuraavana siis kiillotusta, ja tänään saatiin piki valettua:
http://www.anderswallin.net/2008/09/making-a-pitch-lap/

Ei suurempia ongelmia, pien jäähtyessä oli hieman epäselvää missävaiheessa lähdetään teippiä repimään irti ja kanavia tekemään. Nyt kävi niin että piki ehti hieman ehkä liikaa jäähtyä ennenkuin peilillä pääsi painamaan päälle ja muotoilemaan työkalua peilin muotoiseksi.

Kuulema noin 10 tuntia voi odottaa että 240mm peilin kiillotus vie aikaa. Ohjeissa neuvotaan että 'vahvemmalla' cerium oksidi sekoituksella aloitellaan ja laimeammalla sitten loppua kohden.

Anders

Timpe

Mielenkiintoista sivusta seurattavaa tämä peilinhiomisen jalo taito eli jatka vain väliaikaraporttien työstöä muun peilin työstön ohessa :)  Aika harvalla riittää näet taito ja kärsivällisyys hiontatyöhön, joten tästä on kiintoisaa lukea kertomusta (mm. itselläni ote herpaantui jo siinä vaiheessa, kun aikoinaan luin hiontaohjeita J M Heikinheimon kirjasesta). Peukut pystyyn vain hyvän lopputuloksen syntymiseksi!
- Timo Inkinen

Wezen

Hei,

Peilin muotoa kannattaa ruveta vilkuilemaan Ronchilla kiillotuksen alusta saakka. Ensin tavoitteeksi se pallopinta ja täysi kiilto, sen jälkeen parabolisointi, joka ei tuolla aukkosuhteella ole kovin pitkä prosessi, jos onnistuu kerralla. Kiillotusta ei kannata jatkaa pidempään kuin on tarvis, naarmujen synty on kuitenkin aina sitä todennäköisempää, mitä pidempään touhuaa.

Miten aiot mitata peilin muotoa? Pelkkä kvalitatiivinen Ronchi ei riitä riittävän tarkkuuden saavuttamiseen.

Mitä on tuo lähes läpinäkyvä piki? Mistä hankittua?

Muista prässäillä pikeä, että kontakti säilyy hyvänä. Kanavia joutuu tietysti aukomaan välillä (tärkeää!), koska sopivan kovuinen piki kyllä leviää ja painuu hissukseen.

Terveisin Antti
An tti Veit ola

awallin

Lainaus käyttäjältä: Wezen - 02.09.2008, 09:02:09
Miten aiot mitata peilin muotoa? Pelkkä kvalitatiivinen Ronchi ei riitä riittävän tarkkuuden saavuttamiseen.

Mitä on tuo lähes läpinäkyvä piki? Mistä hankittua?

Muista prässäillä pikeä, että kontakti säilyy hyvänä. Kanavia joutuu tietysti aukomaan välillä (tärkeää!), koska sopivan kovuinen piki kyllä leviää ja painuu hissukseen.

Ronchi testillä olisi tarkoitus aloitella. Komponentteja yms interferometriin varmasti löytyy, pitää vaan keksiä se 240mm referenssipeili. Hannu M meinasi että vatiin kun kaataa vettä niin tasaista vedenpintaa on käytetty referenssipeilinä? Oisko hyviä linkkejä missä rakennusohjeita?

Piki on Teknofokukselta, "universal photonics incorporated, SP 73"   muistaakseni 1kg oli 36eur

Wezen

Hei,

Taitaisin tuon peilin osalta kyllä uskoa, että Ronchi olisi sopiva kvalitatiivinen testi pinnan säännöllisyydelle ja Foucault kvantitatiivinen testi muodolle. Interferometriasta ei ole omaa kokemusta, aika haastavaa tulee olemaan. Vettä ja elohopeaa on käytetty tasopeilinä, veden ongelma on aaltoilu ja elohopealla on silläkin "joitain" huonoja puolia. Luulen, että lasinen tasopeili on kuitenkin eniten käytetty.

Kannattaa tutkia nettiä ja kirjallisuutta. Interferometreista löytyy tietoa ja myös kaikenlaisia oikoteitä - erilaisia toimintaperiaatteita, joissa tasopeiliä ei ole yms.

Jos haluaa nopeasti hyvän pelin aikaan, suosittelen käyttämään noita helpompia testausmenetelmiä. Molempia voi kehittää automatisoituun suuntaan video- ja kuvankäsittelytekniikalla ja mittaustarkkuus on riittävä.
An tti Veit ola

awallin


Nyt olemme kaksi iltaa kiillottaneet.
http://www.anderswallin.net/2008/09/polishing-and-ronchi-testing/

Peili lähti kiillottumaan ekana iltana ensin reunalta. Nyt tokana iltana prässäsimme lämpimänä pikeä ja kiiltoa tuli paremmpin myös keskelle.

Ronchi testi näyttää että vielä on peilin keskustassa ongelmia, joten prässäämistä ja hyvän kontaktin etsimistä on jatkettava.

Reunoilta missä peili on kiillottunut eniten näkyy 25mm okulaarilla valkoisia pisteitä (eli ilmeisesti hieno-hionnan jäljiltä jääneitä kuoppia) vain harvassa. Keskellä kuoppia on paljon enemmän.

Seuraavaksi pitää opiskella miten ronchi/focault kuvista saisi jotain kvantitatiivista ulos.

Olen myös miettinyt putken rakennetta, ja rimoista liimattu puinen putki on tämänhetken suunnitelma:
http://members.cox.net/cdfellows/MakNewt.htm
http://www.tulsawalk.com/projects/telescope/tube.html
onko näistä muilla kokemusta tai muita ideoita?
vaikeinta taitaa olla rimojen reunojen sahaaminen oikeaan kulmaan. vannesahaan pitää virittää jokin kallistetu tuki, tai käyttää oikessa kulmassa olevaa yläjyrsinterää.

Anders

awallin

Ensimmäinen Foucault kuva tulikin jo postattua foucault-threadiin:


Suurin osa tuon kuvan kontrastista johtuu ilmavirtauksista, ja vain keskellä oleva täplä oli pysyvästi näkyvissä. Mistäköhän se johtuu, ja voiko sitä jotenkin korjata?

Nyt on suurinpiirtein 10h kiillotusta takana, mutta vielä näkyy 25mm okulaarilla valkoisia pisteitä siellä täällä.

Kun Foucault testausta ehtii opiskelemaan lisää niin pitää valaa pienempi esim D/3 (tässä tapauksessa 240/3= 80mm) piki kiekko muotoilua varten.

Olisiko hyviä vinkkejä kiillotuksen testausta varten? Milloin kehtaa lopettaa ja keskittyä muotoiluun?

Timo Kantola

Lainaus käyttäjältä: awallin - 28.09.2008, 21:55:02
Suurin osa tuon kuvan kontrastista johtuu ilmavirtauksista, ja vain keskellä oleva täplä oli pysyvästi näkyvissä. Mistäköhän se johtuu, ja voiko sitä jotenkin korjata?
Hyvä ja havainnollinen kuva!
Kuoppa tai kukkula mikä peilin keskellä näkyy - sitä ei kannata murehtia. Näkyyhän se kauneusvirheenä focault kuvassa, mutta käytännössä jää kokonaan apupeilin peittoon, joten se ie pääse käytännössä mitenkään vaikuttamaan peilin suorituskykyyn. Kannattaa enemmin kiinnittää huomio peilin uloimpaan reunaan - noin 10mm reunus näyttää vähän taipuneelta.

Lainaus käyttäjältä: awallin - 28.09.2008, 21:55:02
Nyt on suurinpiirtein 10h kiillotusta takana, mutta vielä näkyy 25mm okulaarilla valkoisia pisteitä siellä täällä.
Kun Foucault testausta ehtii opiskelemaan lisää niin pitää valaa pienempi esim D/3 (tässä tapauksessa 240/3= 80mm) piki kiekko muotoilua varten.
Olisiko hyviä vinkkejä kiillotuksen testausta varten? Milloin kehtaa lopettaa ja keskittyä muotoiluun?
Peilin täytyy olla äärimmäiseen reunaan asti täysin kiiltävä luupillakin katsottuna, yksittäiset pisteet siellä täällä ei haittaa.

Mulla ainakin kiillotukseen (1 miokronin hiontavaiheen jälkeen) kului 20cm peilillä 4tuntia , muotoiluun sain tuhrattua 11tuntia 50minuuttia , ja aluminoinnin jälkeen totesin peilin olleen reilusti ylikorjattu. Seuraavan kahdenviikon vapaat vietin kylppärissä nöyryyttäen peilin oikeaan muotoon  >:D Syy virheelliseen muotoon oli focault - luulin osaavani tulkita mittalaitteeni tuloksia, mutta p...marjat. Tällä toisella yrittämällä turvauduin ainoastaa Ronchi hilaan ja varmistin tuloksen  oikeaan tähteen tehdyllä tähtitestillä - ei jäänyt epäselväksi peilin muoto.


Timo Kantola

Wezen

#13
Hei,

Mittaamiseen tarvitaan tosiaan tasalämpöinen paikka, jossa ei liiemmälti vetoa tms. ilmavirtauksia ole. Peili saisi olla useamman tunnin telineessään asettumassa, suuntaaminen kannattaa tehdä ennen tätä, jolloin peiliä ei enää tarvitse koskea eikä mennä hämmentämään ilmaa peilin ja testerin väliin. Foucault-testin herkkyys tulee hyvin esiin näkemissäsi ilmiöissä.

Paraboloidin muodon voi ajatella monella tavalla. Yksi tapa on ajatella foucault-testissä näkyvä munkkirinkiläkuva niin, että kun terä on 70 % vyöhykkeen kaarevuussäteen kohdalla, voi ajatella, että pallopintaan verrattuna sen ulkopuolella pinnan kaarevuus vähenee ulospäin mennessä ja sisäpuolella lisääntyy keskustaa kohti mennessä. Siksi sisä- ja ulkopuolelta heijastuvat valonsäteet menevät toiset terän ohi silmään ja toiset kilpistyvät terään, syntyy "valoja ja varjoja", joista peilin muodon voi hahmottaa. Todellisiahan ne eivät ole. Terän liikuttelu optisen akselin suunnassa ja pyyhkäisyt poikittain paljastavat peilin koko muodon.

Pienet peilit neuvotaan parabolisoimaan kaivamalla pallopeili keskeltä syvemmäksi, suuret peilit kuluttamalla tämän lisäksi reuna-aluetta 70 % säteen ulkopuolelta, mikä on ihan loogista seurausta paraboloidi- ja pallopinnan vertailusta.

Vain yhden kuvan perusteella on ainakin minun vaikea sanoa varmasti peilin muotoa, mutta olen Timpan kanssa samaa mieltä; keskellä on pieni patti ja reuna kaartunut on pallopintaa hieman loivemmaksi. Ollaan kuitenkin hyvin lähellä palloa.

Eiköhän tuosta kannata jatkaa täysikokoisella piellä pitkillä parabolisointityönnöillä pienissä pätkissä eteenpäin ja opetella huomaamaan muutokset pinnan muodossa. Keskustaa ei varsinkaan kannata nyt lähteä korjailemaan, seuraat reunan ja yleismuodon kehitystä ja koetat saada ensimmäiset mittukset tehtyä.

Alikokoiseen työkaluun kannattaa mennä vain, jos parabolisointi tuntuu pysähtyvän.

Varsinaisen taipunut reuna näkyy ronchilla selvinä hakasina viivojen päissä.

Kiillon riittävyys selviää tarkastelemalla hehkulampun langan heijastusta loivassa kulmassa peilin pinnalta; heijastuksen tulee olla samanlainen reunoilla, keskellä ja joka paikassa. Valkoisia pisteitä ei tietysti saa näkyä luupilla, jos näkyy, voi olla kyse myös viimeistä edellisen hiomagritin kuopista, jotka eivät kiillottamalla mihinkään lähdekään. Hienohionnan lopetus on aika tarkka juttu. Millähän gritillä lopetit, hioitko pitkiä märkiä sekä peili päällä että alla?

t. Antti
An tti Veit ola

awallin


Pääpeilin kiillotus ja muotoilu on nyt hieman 'stallannut' tuon muodon mittaamisen hankaluuteen. Jotain interferometri suunnitelmiakin on joten saa nähdä innostutaanko muotoilusta enemmän jos saadaan luotettava muodon mittaus aikaan.

Sillävälin olemme saaneet 'uuden', vm 1949, sorvin käyttöön:


sitähän piti päästä kokeilemaan, ja tuloksena syntyi tällainen apupeilin pidin:

ja toinen kuva:


tilattu on 50mm apupeili, joten nämä osat ovat myös 50mm halkaisijaltaan.
vielä pitää ruuvien pituuksia muuttaa ja etsiä jäykempi jousi, sekä jyrsiä/porata kolot säätöruuveille jota vasten ne painavat 45-asteen palaa (nyt luisuvat pinnalla minne sattuu). Ilmeisesti apupeili kiinni tähän silikonilla, sopivat 2-3mm 'spacerit' väliin liimauksen ajan?

Yksinkertaisin idea putken päähän kiinnittämistä varten olisi porata ylemmän palan kylkeen reiät joihin tehdään M3 kierteet. Pidike olisi sitten kiinni putkessa 3 tai 4kpl M3 rosteri kierretangolla jotka voi kiinnittää/kiristää putken seinään 2kpl muttereilla. Ulkopuolelle varmaan hattumutteri niin terävä kierretangon pää ei sojota ulos.
Miltä kuullostaa, voisiko toimia?