Äänestys: minkä ikäisenä koet aloittaneesi tähtitieteen harrastamisen?

Aloittaja MarkoM, 25.02.2008, 15:33:20

« edellinen - seuraava »

Mare Nectaris

Kipinä avaruuden ihmeisiin syttyi Kannonkosken pojassa noin 10 -vuotiaana. Hauskaa on, että kaikki havainnot ja ihmettelyt on vihkoina tallessa  :D

Tuohon ensimmäiseen, synttärilahjavihkoon, väsäsin näemmä NASAn Apollo-ohjelmaan liittyviä juttuja, mm. jostakin lehdestä lienen kaivanut Apollo 17:n miehistön aikataulun maanantaina 11.12.72 - ja kirjoittanut sen tarkasti ylös: "klo 6.37 kahdeksan tunnin lepo alkaa, klo 14:37 astronautit herätetään, klo 16.50 Cernan ja Schmit siirtyvät kuualukseen ja tarkistavat aluksen laitteistot, klo 19.21 kuualus irtoaa komentomodulista ..." Onko tämä ihan totta vai oman mielikuvituksen tuotetta - sitä ei vihko kerro, mutta kyllä niitä juttuja silloin kirjoiteltiin tosin paljon paljon lehdissä  ;D

Sitten uusi, pieni vihreä vihko, aloittaa muistiinpanot ihmeistä suuren taivaan alla.  Kuinka ollakaan, aloitus tapahtuu 4.8.74 Kuu -havainnolla  ;)  Havaintovälineenä oli 8 x 40 prismakiikari. Jupiter löytyi 9.8. ja pian tajusin näkeväni sen kuitakin. Löytyipä seuraavan vuoden helmikuun 4. Orionin kaasusumu M42, joka havaintovihon mukaan oli kiikarilla aika hieno elämys. Saturnus tuli bongatuksi helmikuun 14. ja Venuksen osasin löytää 12.3.

Sitten 1975 pääsin huhtikuun 15. näkemään jonkin sortin luotausraketin lähdön, joka näkyi upeasti itäkoilliselta taivaalta klo 21.16-21.20. Oli ilmeisesti Plestsekin asemalta lähetetty. Toisen pääsin näkemään 26.8.1975 klo 22.05-22.07. Tossa alla on kuva alkuperäisistä muistiinpanoista pienestä vihreästä vihosta. Näistä taisin raportoida peräti Avaruusluotain -lehteenkin  :)

Väsäsin joulukuussa 07 Akaan Seutu -nimiseen paikallislehteen Punnittua puhetta -kutsukirjoituspalstalle alla olevan kirjoituksen "Odotusta". Se on tarina harrastuksen alkuajoilta, vuodelta 1975. Toivottavasti siinä ei ole ihan älyttömästi asiavirheitä noissa mittakaavajutuissa  :-\  Alkuperäiseen lehtijuttuun olin sählännyt vuodeksi 1974, mutta se oli väärä vuosi se.

Tähtitaivaan asennon olisin tähän juttuun liittänyt nähtäville Ursan tähtikartasta, mutta se on niin iso tiedosto. Jos se kiinnostaa, laittakaa Ursan tähtikarttaan http://www.ursa.fi/extra/taivaalla/tahtikartta/ horisontiksi Jyväskylä, päiväksi 24.12.1975 ja kelloajaksi 6.30. Venus loistaa matalalla kaakossa, Mars matalalla luoteessa. Saturnus on lähes lännessä, ja puolikas Kuu leijuu suoraan ikkunani edessä lounaassa ...


Odotusta

Jossakin rasahtaa, ja ääni tavoittaa unen maassa viipyilevän tajunnan. Lopulta silmät aukeavat, ja poika kurkistaa peiton alta ikkunaan. Pakkanen on kirjonut lasiin jääkiteitä. Ne kasvavat lasin alareunasta ylöspäin kuin läpikuultavat, pikkuruiset kuuset. Kiteiden takaa hohtaa haikea keltainen kuulaus, joka rakentaa lattialle juuri ja juuri näkyvän varjon.

Pakkanen rasahtaa uudelleen. Poika nousee viluisin varpain sängystä ja painaa nenänpään ikkunalasiin. Silmät kurkistavat korkealle pakkastaivaalle, ihmeellisen valon lähteeseen. "Ääneti Kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan..." Tontun joululaulu. On jouluaatto, ja vuosi 1975.

Portaat on hiivittävä alas varovasti. Sieltä täältä laudoista lähtevät narahdukset tuntuvat herättävän koko talon. Hiljaisuus kuitenkin jatkuu, ja kohta edessä on se vaarallisin vaihe. Komeron oven avautumisen on pakko kuulua! Poika tunnustelee lahjalaatikkoa, ja kaivaa hetkeksi käsiinsä taas sen mystisimmän paketin. Olisipa jo ilta!

Joulukirkon jälkeen kädessä on jälleen tuon salaperäisen paketin aarre. Kirjassa on 493 sivua, ja sen esipuhe esittää vertauksen. Jos jokaisen sivun jokainen rivi kertoisi tunnetun maailmankaikkeuden historiasta, ihmisistä kerrottaisiin vasta viimeisellä sivulla, viimeisellä rivillä.

Kirjan kannessa on Santa Maria –laivan hahmo. Tuolla laivalla genovalainen tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbus purjehti vuonna 1492 yli Atlantin, lähelle Etelä-Amerikan manteretta San Salvadoriin. Silloin Akaan seurakunta oli 9 vuotta vanha. Galileon kaukoputkeen oli matkaa vielä 117 vuotta. Vuonna 2009 Galileon havainnoista tulee kuluneeksi 400 vuotta.

Kirjan nimi on "Miljoona vuotta, viisi sekuntia". Vertaukset jatkuvat tarinoissa. Jos Aurinko olisi halkaisijaltaan puolentoista metrin kokoinen valopallo, olisi Maa kuin kirsikka 150 metrin päässä Auringosta. Meistä 35 sentin päässä olisi nuppineulan päätäkin pienempi Kuu. Siellä tämän mittakaavan mukaan mikroskooppisen pieni ihminen vieraili ensi kertaa vuonna 1969. Lähes 100 metrin päässä meistä poispäin olisi herneen kokoinen Mars, johon ihmisen on tarkoitus matkata ehkä vuonna 2023.

Hernettäkin pienempi, Aurinkokunnan kaukaisin kappale Pluto löytyisi kuuden kilometrin päästä. Valo, joka ehtisi sekunnissa 8 kertaa Maapallon ympäri, saapuu meille Auringosta 8 minuutissa. Jos joku sammuttaisi Auringon, emme edes heti tietäisi siitä. Plutoon valon matka kestää yli 5 tuntia. Ilmiö on tavallaan sama kuin salaman ja jyrähdyksen suhde. Kun kuulemme ukkosen jyrähdyksen, on välähdys jo historiaa. Kaikki mitä näemme taivalla, on myös historiaa. Auringon valo on 8 minuutin ikäistä. Muiden tähtien valo on lähtenyt liikkeelle kauan sitten, ja tavoittaa meidät vasta nyt.

Kosminen kotimme on Linnunrata, kiekon muotoinen tähtirykelmä, jossa on satoja tuhansia miljoonia Auringon kaltaisia tähtiä. Maapallolta voimme nähdä niistä paljain silmin noin 6000, joista puolet omalla pohjoisella yötaivaallamme. Muita Linnunradan kaltaisia galakseja arvioidaan olevan olemassa noin 125 tuhatta miljoonaa. Jokaisessa niistä on vähintään sata tuhatta miljoonaa Auringon kaltaista tähteä.

Poistuaksemme edes Linnunradalta, joutuisimme käsittämättömien taipaleiden kulkijoiksi. Valon nopeudella saavuttaisimme Linnunratamme keskipisteen 35 tuhannen vuoden kuluttua. Jos kirsikankokoinen Maa olisi Suomen pohjoiskärjessä, meitä lähin galaksi Andromeda olisi Afrikan eteläkärjessä. Aurinko olisi edelleenkin 1,5 metrin valopallo, mutta tässä mittakaavassa sen etäisyys Maasta olisi vain vajaa millimetrin kahdeskymmenestuhannesosa. Valon matka Andromedasta meille kestää 2,5 miljardia vuotta. Jos nyt alkaisit sanoa yhden sanan kerran sekunnissa, saisit miljardi eli tuhat miljoonaa sanaa täyteen noin vuonna 2040.

Jos suhteutamme maailmankaikkeuden iän kelloon ja aloitamme keskiyöstä, Maa ilmestyy avaruuteen noin klo 21, ensimmäisen päivän jo lähes mentyä. Alkeellista elämää tälle suunnattoman kauniille, tyhjyydessä kelluvalle kivipallolle ilmaantuu Kympin uutisten päättyessä. Tuossa mittakaavassa ihmiskunta on edes jonkinlainen tekijä vasta sekuntia ennen uutta keskiyötä. – Millainen aarre meille onkaan jätetty uuteen päivään ja aamuun!





Timo Keski-Petäjä


SW Evostar 120 ED APO*TAL 250K*C8-N*SW 150 Pro*TAL 1 (Mizar)*Celestron Ultima 80*EQ6 Pro Eqmod + TS dual mount*CG-5 GOTO*TV: Nagler Type 4 17 mm, Panoptic 24 mm*Baader Hyperion Clickstop-Zoom 8-24*17 mm UWA-70*TV BIG 2x Barlow*Celestron 2x Barlow Ultima SV Series*TAL 3x Barlow*TS 5 x APO Barlow*TS CCD lunar camera

orion

Hieno juttu kun sulla on noi kaikki päivämäärät tuossa tallella :)
Hyvä kertomus muutenkin!
Skywatcher Skymax - 102
Canon EOS 350D

Timo Kuhmonen

Muistaakseni olin alle 10 vuotias, kun ensimmäisen tähtiaiheisen kirjan sain käsiini. Se oli "klassikko" oli nimeltään 'Avaruuden kultainen kirja'. Tästä kipinä sitten myöhemmin sai tulta alleen. Nuorten keksijäin ja kokeilijain kirja on tuttu, radioamatööri harrasteen takia sitä selailee suurella mielenkiinnolla, usein historia havinaa muistellen...

Tapanivi

Jos nyt oikein muistan niin valtakunnan ykköslehti uutisoi kuulennoista aikanaan varsin tiiviisti.  Pidin siihen aikaan leikekirjaakin mutta valitettavasti ne ovat aikojen saatossa hukkuneet.
Celestron C11-CF /Celestron CG-5 GoTo
JS-Dobson 200/1000 ekvat.seurantajalustalla
Royal 150/1300 Newton (eläkkeellä...)
Kiikarit 25 x 100 Astro Gigant
Nikon Coolpix 4500
Canon EOS 300 / 1000D

Seppo Linnaluoto

Koen tuon samanlaisena kuin uskovaisten "uskoon tulon" tai "herätyksen".

Täyttäessäni 15 vuotta sain äidiltäni Patrik Mooren Tähtitaivas-kirjan. Tosin olin jo kirjastosta samana keväänä lainannut tähtitieteen kirjoja. Niitä oli silloin tosi vähän. Yliopiston almanakasta katsoin, milloin Kuu oli lähellä planeettoja. Näin opin planeettojen sijainnit. Tähtitaivas-kirjasta opettelin tähdistöt.

Kesällä aloin hioa kaukoputken peiliä. Koettaessani tehdä pikialustaa, peili imaisi pikeen kiinni ja se halkesi.

Seuraavana syksynä tähtiharrastukselleni tapahtui todellinen onnenpotku: Löysin Helsingin Pajamäestä tähtitornin, jonka ahkerin käyttäjä minusta tuli. Mutta huomaan, että olen jo kirjoittanut kaiken ylös osoitteeseen:
http://www.ursa.fi/~linnaluo/pajamaki.htm

Seppo.Linnaluoto@ursa.fi

weskuli

Hei!

Lainaus käyttäjältä: Mare Nectaris - 19.03.2008, 09:08:06
Tuohon ensimmäiseen, synttärilahjavihkoon, väsäsin näemmä NASAn Apollo-ohjelmaan liittyviä juttuja, mm. jostakin lehdestä lienen kaivanut Apollo 17:n miehistön aikataulun maanantaina 11.12.72 - ja kirjoittanut sen tarkasti ylös: "klo 6.37 kahdeksan tunnin lepo alkaa, klo 14:37 astronautit herätetään, klo 16.50 Cernan ja Schmit siirtyvät kuualukseen ja tarkistavat aluksen laitteistot, klo 19.21 kuualus irtoaa komentomodulista ..." Onko tämä ihan totta vai oman mielikuvituksen tuotetta - sitä ei vihko kerro, mutta kyllä niitä juttuja silloin kirjoiteltiin tosin paljon paljon lehdissä  ;D

Yritin katsoa Apollo 17:n Lunar Surface Journalista http://www.hq.nasa.gov/alsj/a17/a17.html, mutta sieltä ei löydy lentosuunnitelmaa (Flight Plan) (tai Filght Journal-dokumentteja) niin kuin aikaisemmista lennoista.  :(

t. Vesa K.

Mare Nectaris

Kiitti Vesa tuosta linkistä!

En ollutkaan muistanut koko tätä ketjua ennen kuin palasit tähän - ja olen tuon muistelukirjoittamisen jälkeen itse asiassa autotallia määrätietoisesti penkomalla löytänyt vanhat lehtileikekansiot, joissa on materiaalia ainakin Helsingin Sanomista ja Keskisuomalainen -lehdestä ajalta 16.12.1965 - 7.11.1978. Olin aloittanut lehtileikkeiden kansioimisen vuonna 1974 systemaattisesti, ja onnistunut löytämään omista ja tuttavan kellarin kätköistä valtavasti vanhoja sanomalehtiä, joista sain hienoja juttuja talteen. - Siihen aikaan lehtiä säilytettiin kellarin perukoilla käsittämättömiä aikoja - kun ei sitä koskaan tiennyt mitä niillä tekisi ja paperinkeräykset tekivät vasta tuloaan.

Ensimmäinen lehtileikkeistä käsitteli Gemini 6:n ja 7:n kohtaamista avaruudessa - ne kävivät torstaina 16.12.1965  julkaistun uutisen mukaan 3 metrin etäisyydellä toisistaan kulkien 28 000 kilometrin tuntinopeutta. Kuvatekstinä luki: "Näin kohosi Gemini-6 klo 15.37 Suomen aikaa kohti avaruutta. Klo 15.43.20 avaruusalus oli asettunut lähes oikealle radalleen. Vain pieniä korjauksia tekivät astronautit korjatakseen aluksen rataa avaruuskohtausta varten".

Viimeisin (leikekansiosta 2 löytyvä) uutinen kertoo (Keskisuomalainen tiistai 7.11.1978): "Meteori putosi Laukaaseen? Joutsassa nähty valoilmiö oli ilmeisesti meteori, joka tulikin alas Laukaassa. Näin väittää E. A. Teiskonen, joka näki punaisen pallon, jossa oli pitkä liekkimäinen häntä, putoavan Laukaan Sarajärveen sunnuntaina. Teiskosen havainnon mukaan meteori putosi aivan samaan aikaan kuin Joutsan havainto tehtiin eli 16.45. Suuntakin oli aivan oikea. Esine putosi jyrkästi Sarajärveen. Teiskonen kertoo, että näköetäisyys pallon muotoiseen esineeseen oli noin 300 metriä. Esine putosi kaiken todennäköisyyden mukaan järveen. Teiskonen ei nähnyt loiskahdusta, koska puut olivat edessä meteorin iskeytyessä veteen".  - Tämä ei liene ainoa kaltaisensa uutinen oudoista valoilmiöistä - liekö tuolla järvessä oikeasti jotakin?

Ohessa ovat leikekansiosta ottamani kuvat tuosta Apollo 17:n aikataulut sisältävästä jutusta (ensin yleiskuva jutusta kuvineen ja sitten tarkennettu kuva aikatauluista, ja vielä lisäksi tiistaina 12.12.1972 julkaistu juttu kuvalla Apollo 17:n kuuajelun reitistä Taurus Littrowin tasangolla - lennollahan oli Kuuauto mukana).

Tuo ensimmäinen juttu (11.12.1972) alkaa seuraavasti (otsikkona Kuun tutkiminen leikkiä geologille): "Houston AP. Ensimmäiset kallisarvoiset tiedot Apollo 17:n tutkimusretkeltä saadaan tohtori Harrison "Jack" Schmittin kouliintuneiden ja harjaantuneiden aistien välityksellä. Schmitt on ensimmäinen tiedemies, joka osallistuu Yhdysvaltain avaruusmatkalle". Kuvassa, joka julkaistiin jutun yhteydessä, "Rouva Barbara Cernan leikkasi kotonaan joululahjapaperia hänen miehensä lähestyessä kuuta. Taustaseinällä näkyy Apollo 17 -lennon tunnus." - Hienosti tuli tämäkin PR -tarina Suomeen asti!

Mainittakoon aikaa hyvin kuvaavana, että 9.12.1972 maanantaina julkaistiin melko näyttävästi New York Times News Servicen artikkeli (käännettynä), jossa otsikkona oli "Amitai Etzioni: Kuumatkat - kallis harha-askel". Ja juttu alkoi ingressillä näin: "Tohtori Amitai Etzioni on tunnettu amerikkalainen yhteiskuntatieteilijä, Columbian yliopiston sosiologian professori ja yliopiston poliittisen tutkimuskeskuksen johtaja."

Ensimmäinen osa leipätekstiä kuului käännetystä artikkelista näin: "Kenties Apollo-ohjelman rohkaisevimmat muistosanat olisivat: tämä oli teknologiasta humaltuneen, mainetta ja kuuluisuutta tavoittelevan yhteiskunnan viimeinen henkäys, teollissotilaallisen yhteenliittymän viimeinen harharetki kohti ulkoavaruuden valloituksia, samalla kun se laiminlöi pakottavat tarpeet maan päällä".

Sosiologian professori siis näki Apollo-ohjelmassa valtavan yhteiskunnallisen ongelman - ja vain pari päivää myöhemmin kuvattiin, miten geologian tohtori Schmittin "kouliintuneet ja harjaantuneet aistit" saavat uutta hyödyllistä tietoa Kuusta.

Outoa? - Hei! Tämähän on aitoa 70 -lukua tämä! Tästä ei puutu kuin oudot housut ja kummalliset keittiön verhot (nekin kyllä oli...).

Täytyy joku kerta käydä skannaten nämä kansiot läpi ja laittaa johonkin saitille nähtäville. On tämä niin hieno nivaska!
Timo Keski-Petäjä


SW Evostar 120 ED APO*TAL 250K*C8-N*SW 150 Pro*TAL 1 (Mizar)*Celestron Ultima 80*EQ6 Pro Eqmod + TS dual mount*CG-5 GOTO*TV: Nagler Type 4 17 mm, Panoptic 24 mm*Baader Hyperion Clickstop-Zoom 8-24*17 mm UWA-70*TV BIG 2x Barlow*Celestron 2x Barlow Ultima SV Series*TAL 3x Barlow*TS 5 x APO Barlow*TS CCD lunar camera

weskuli

Lainaus käyttäjältä: Mare Nectaris - 05.05.2008, 20:27:47
Kiitti Vesa tuosta linkistä!

Eipä kestä. Tuo on sellainen sivusto, että sen parissa viihtyy aina.

Mainintasi vanhoista leikkeistä herätti nostalgiatuntemukset, ja kävin tutkimassa omia laatikoita: Vanhimmat jäljet ovat Apollo 16:sta keväältä 1972. Samassa pinossa oli leikeitä (ja kokonaisia lehtiä) Jääkiekon MM-kisoista samalta vuodelta. :)

Ja nämä näyttävät olleen kiinnostuksen kohteita jatkossakin. Erääseen vihrekantiseen vihkoon olen kirjannut tähtitaivashavaintoja Kuusta ja planeetoista vuosien 1976-1980 aikana. Ja välillä on aina raportteja MM-kiekosta...

Komeetta Kohoutek (1973f) on myös leikkeenä mukana muistona ensimmäisestä avaruuteen mutta ei avaruuslentoihin liittyvästä "mediatapahtumasta". Muistiinpanoja ei ole, kun en silloin vielä osannut kirjoittaa...  ;D

t. Vesa K.

Juha-Matti Penttilä

Aloitin tähtitieteen harrastuksen vuonna 1994 ollessani 10-vuotias. Kipinän harrastukseen sain siitä, kun silloin kesällä Jupiteriin törmäsi komeetta Shoemaker-Levy 9:n kappaleita. Tapahtumaa tuli seurattua tiedostusvälineistä ja pienellä linssiputkella etsin Jupiteria taivaalta, ei löytynyt vaalealta taivaalta. Samanlaista näytelmää tuskin enää tulee tällä vuosisadalla.
EQ3 SkyScan jalusta, modattu Canon 550D, SkyLux 70/700
Sky-Watcher Evostar 80ED DS-Pro
Atik 314e mono ccd-kamera

Jauhoiksi Kivi

Itse aloitin tähtiharrastuksen ihan kunnolla viime vuoden syksyllä, kun niin upeita kelejä oli, liityin Ursaan ja nämä foorumitkin löysyin. Jonkun ajan kuluttua kun kiinnosstus oli kasvanut todella kovaksi, päätin kesätyörahoillani ostaa putken, Celestronin 114eq:n. Olin silloin ja olen vieläkin 15v, eli aika paljolti samaan ikäluokkaan kuulun harrastuksen löytämisen puolesta muiden kanssa. Nyt kun vielä se aurinkosuodin tulisi niin pääsisi putki taas pölyttymästä, kun ei oikein kesäisin mitään havainnoitavaa ole  ;) Onneksi asun Lapissa, Ivalossa niin valosaasteet sun muut eivät ole haittana kun takapihalle kävelee.