M31 - Andromedan galaksi

[Make]

Mukava nähdä, että jälleen tämä galaksi innoittaa monia kaivamaan kameran esille! Minuilla kauden avaus on venynyt näin pitkälle syksyyn. 26.9.2008 galaksikolmikko m31, m32 ja m110 tarttui minunkin kennolleni näin:



Kuvasin kohteen vaihteen vuoksi näin pystyasennossa antamaan "avaruuden tuntua". Täysi resoluutio: http://kotisivu.dnainternet.net/markke/m31_2008_09_26_MK_100p.jpg

Valotus: 12 x 5min = 60min @ ISO800 (+ 7 darks + 15 flats)

Kuvausputki: GSO 150/750 newton, Baader Coma Corrector
Kuvauskamera: Canon 350D (modaamaton)
Jalusta: EQ6 Pro + EQDIR
Ohjausputki: Scopos Observer 80/480
Ohjauskamera: ImagingSource DMK21A4U04.AS
Ohjelmistot: Cartes du Ciel (Goto), EQMOD (Ascom), K3CCDTools3 (napasuuntaus), PHD Guiding (autoguidaus), DSLR Shutter (kameran laukaisu), Iris (kalibrointi ja pinoaminen), Photoshop CS3 + FITS Liberator + Noel Carboni Astronomy Actions (loppuviimeistely)

[Joke]

Komea kuva, Make!

150/750 Newtonilla on näköjään mahdollista saada todella hienoja otoksia kun guidaus on kunnossa.

[Make]

Komea kuva, Make!

150/750 Newtonilla on näköjään mahdollista saada todella hienoja otoksia kun guidaus on kunnossa.

Kiitos, Joke! Joo, kyllä pieni newton-putkikin on pätevä kuvausputki, jos se on hyvin kollimoitu ja että siinä on jämäkkä tarkennin. Suurin ongelma minulla on tällä hetkellä liian löysät putkipannat ja Vixen-kisko, joka joustaa. Tästä johtuen joihinkin ilmansuuntiin 10 minuutin osavalotukset ovat liikaa - tähdet alkavat mennä viiruiksi. Tämä kohde sijaitsi sopivalla suunnalla.

On se muuten hassua, miten paljon vähemmän kohteesta näkyy kun kaukoputken läpi katsoo. Tai en sitten tiedä käyttämästäsi suurennuksesta, mutta itse en näe todellakaan noin suurta alaa ainakaan hyväksi toteamallani 50x suurennuksella hieman tuota pienemmällä putkella. Sitten testasin 100x, ja kohde oli jo isompi, muttei lähelläkään tuota luokkaa. 200x en edes viitsinyt testata.  Grin

TMKK: osasyy on siinä, että me kuvaajat huijaamme silmää  ;) käyttämällä sopivaa venytysfunktiota kirkkaudelle. Tässäkin tapauksessa kuvan pikselin kirkkaus tulee kaavalla, joka on tyyppiä

pikselin kirkkaus kuvassa = Arcsinh(Arcsinh(pikselin kirkkaus kennolla))

Näin saadaan esiin himmeämmätkin osat galaksista (muuten kuvassa keskusta olisi tosi kirkas ja reunat melkein mustia). Visuaalisesti katseltuna galaksi ei siis voi näyttää samanlaiselta kuin kuvassani. Oma kokemukseni m31:n tarkastelusta on, että hyvällä säällä ja pimeällä paikalla käyttäen pientä suurennosta voi nähdä noita kierteishaarojen välissä olevia tummia alueita. Pitää vain muista katsoa kohdetta "sivusilmällä" (averted vision) eli hieman ohi, jolloin himmeämmät osat tulevat paremmin näkyviin.

[Lauri Kangas]

TMKK: osasyy on siinä, että me kuvaajat huijaamme silmää  ;) käyttämällä sopivaa venytysfunktiota kirkkaudelle. Tässäkin tapauksessa kuvan pikselin kirkkaus tulee kaavalla, joka on tyyppiä

pikselin kirkkaus kuvassa = Arcsinh(Arcsinh(pikselin kirkkaus kennolla))

Aika julma venytys. Vissiin lineaariselle kuvalle siis ajettu tupla arsinh? (c:tähän ei näihin funktioihin tule, koska kyseessä on area- eikä arkusfunktioita. ;)) Täytyy vähän kokeilla iriksellä noita arsinheja, kun tähän asti olen itse vain ajanut normaalin logaritmin ja venyttänyt photoshopissa perstuntumalla curveja.

Niin ja kuva on aika hieno ja erilainen rajaus tervetullut.

[Make]

Aika julma venytys. Vissiin lineaariselle kuvalle siis ajettu tupla arsinh? (c:tähän ei näihin funktioihin tule, koska kyseessä on area- eikä arkusfunktioita. ;)) Täytyy vähän kokeilla iriksellä noita arsinheja, kun tähän asti olen itse vain ajanut normaalin logaritmin ja venyttänyt photoshopissa perstuntumalla curveja.

Niin ja kuva on aika hieno ja erilainen rajaus tervetullut.

Juuri näin! Tein tuon venytyksen Photoshopissa käyttäen ilmaista FITS Liberator pluginia http://www.spacetelescope.org/projects/fits_liberator/. Tallensin iriksessä värikanavat ensin split_rgb:lllä ja sitten latasin kunkin erikseen ja tallensin FITS-muodossa. Tämän jälkeen pystyin käyttämään Photoshop + FITS liberatoria kullekin kanavalle erikseen, jonka jälkeen kokosin kanavat yhteen RGB-kuvaksi.

[Juha-Matti Penttilä]

Make, olet ottanut erittäin hienon kuvan.

Tässä on tiukempi rajaus M 31 galaksin keskustaan. Kuvattu 10" newton putkella ja Atik 16IC-S ccd-kameralla. Valotusaika 68 x 25 s = 28 min 20 s. Alkaa jo hyvin tulla esille galaksin keskeltä tummia pölyjuovia. Kuvattu 7.9.08.

[Make]

Tässä on tiukempi rajaus M 31 galaksin keskustaan. Kuvattu 10" newton putkella ja Atik 16IC-S ccd-kameralla. Valotusaika 68 x 25 s = 28 min 20 s. Alkaa jo hyvin tulla esille galaksin keskeltä tummia pölyjuovia. Kuvattu 7.9.08.

Joo, niinpä näkyy keskustan rakennetta paremmin kuin minun kuvassani. Hyvä otos!

[MarkoM]

Tähtikuvauskausi pääsi viime yönä pohjanmaankin suunnalla kunnolla alkuun, ja kauden ensimmäinen kuvani Andromedan galaksista tuotti positiivisen yllätyksen ainakin tarkennuksen kohdalleen osumisen suhteen: vaikka kuva on vaatimaton ja keskustakin on ylivalottunut (valoisuutta piti jonkin verran venyttää photarissa - ehkä täytyy vielä ottaa kuva uudelleen käsiteltäväksi), en ole aikaisemmin onnistunut saamaan pölyjuovia noin selvästi esille! Huutaa kummasti lisää valotusta...



Canon 30D + Sky-Watcher Equinox 100 Pro 2 (polttoväli 900@1440mm). Valotukset 21*30s eli 10,5 min (630s) ISO3200. Pinoaminen DeepSkyStacker, jälkikäsittely Photoshopissa.

Koko viime yön kuvaussetti löytyy galleriasta...

[Uppo]

Pitihän sitä taas kokeilla vaikka ei tuo keli nyt mikään kummoinen ollut. 7.10.2008



Nikon D300, ISO3200, Sigmasuttu@300mm, 79x30s

[poksu]

VÄhän vaatimattomampaa tasoa laitan tähän väliin...
Elämäni eka syvän taivaan kuva, andromeda kameran omalla optiikalla kaukoputken reppuselässä.
Polttoväli 170 mm, kamerana EOS 450D, valotusta vain 10 sekuntia, koska napasuuntaukseni hakee vielä
muotoaan. Mistähän saisi hyvän ohjeen taivaannavan tarkasta sijainnista, jotta voisin okulaarista katsomalla suunnata täsmälleen
oikeaan kohtaan?
Yritin tehdä suuntausta sillä menetelmällä, jossa eteläisen ja itäisen/läntisen tähden avulla tutkaillaa että valuuko tähti okulaarissä ylös/alas jne..
mutta tuntui että minun Newtonilla ja dobson-jalustalla se oli aika hankalaa..

t. poksu

[einari]

Joo, kannattaa olla kunnolla suurentava ristikko-okulaari ja suunnat pitää olla selvillä että mihin pitää milloinkin vääntää.

[Vesa Kankare]

Dobson jalustan, joka on seuranta-alustalla, suuntaaminen on aika hankalaa muulla kuin tuolla Drift Align menetelmällä. Sellanen rakennelma voisi auttaa tilannetta, että laitat etsinkaukoputken jalustan kylkeen kiinni ja säädät kerralla huolella jalustan napaa kohti. Sitten kohdistat tuon etsinkaukoputken paikalleen. Jatkossa jalustan suuntaaminen sinne päin onnistuu tuolla etsinputkella. Tässä tietysti olisi huomioitava navan oikea paikka, sen saa vaikka tähtikarttaohjelmasta. Sillä päässee kohtuullisiin tarkkuusiin. Jos putken okulaarista katselet, pitäisi putki saada hyvin tarkasti tuntiakselin suuntaiseksi. Se voi olla haastavaa.

HV-jaoston työn alla olevassa kuvausoppaassa on ohjeet DA:n tekemiselle:

http://www.ursa.fi/wiki/Kuvausopas/DriftAlign

[poksu]

Joo tätä Drift align -menetelmää olen tosiaan koittanut ja ihan tutuilta nuo mainitsemasi kuvausoppaan ohjeen
toiminnat tuntuvat.
Mutta siinä kiinnitti huomiota se maininta, että tuntiakselin suuntainen liike on jätettävä huomiotta.

Juuri tämä on ollut minulla ongelma, nimittäin olen mielestäni saanut pohjois-etelä-suutaisen liikkeen (tähden valumisen
kuvakentässä) loppumaan ihan kohtuu hyvin, mutta sekä etelä-suunnasta ja itä-suunnasta tähden kuvakentässä
valumista testatessa tähdet liikkuvat molemmissa tapauksissa samaan suuntaan, joka on kuvakentässä
pohjois-eteläsuuntaan nähden kohtisuora suunta (tuntiakselin suunta?). Eli tämän siis aiheuttasi tuon linkittämäsi ohjeen
mukaan jokin jalustassa oleva jaksollinen? tms virhe?
Seurantajalustani on Salmen Juhanin tekemä jalusta, ja muistaakseni siinä on ainakin sellainen säätöruuvi, josta voi jalustakiekon
reunan hammaskehää painamalla sen halkaisijaan voisi aavistuksen vaikuttaa, ts. voiko em. tähden valuminen kohtisuoraan
pohjois-eteläsuunnasta aiheutua jalustan edistämisestä/jätättämisestä?

t.poksu

 

[Lauri Kangas]

Kuvailemasi suuntainen virhe johtuu nimenomaan virheellisestä seurantanopeudesta, eli luultavasti jaksollisista virheistä. Myös itse moottorin nopeus voi olla väärä.

Olivatkos js-seurantajalustat niitä värkkejä, jotka edistivät niin että seurantaa katkomalla pystyi guidaamaan käsin?

[poksu]

Täytyy seuraavalla kerralla tarkistaa että oliko se tähden liikkumissuunta itään vai länteen siinä kuvakentässä.
Jos tähti valuu esim. itään, niin voiko siitä päätellä että seuranta edistää?

Tällöinhän sitä sitten täytyisi varmaan korjata katkomalla seurantaa sopivin välein laittamalla siihen väliiin jonkin
kytkimen tms. Onkohan siihen mitään muuta tapaa?