Ohjelmisto peilin tuennan optimointiin

[VP]

Tekoäly pystyy nykyään melkoisiin suorituksiin. Sopivalla komentamisella myös ohjelmistokehittämiseen. Tästä innostuneena tällainen koodikieltä ymmärtämätönkin ihminen voi luoda ihan kuranttia ohjelmistoa.

Peilin tuentaa miettineet ihmiset ovat varmasti joskus törmänneet PLOP -ohjelmaan, joka tekee pitkälti samoja asioita kuin tämä oma tekeleeni, Mirror Cell Optimizer. Kuitenkin erona PLOP:iin on helpompi käyttöliittymä, erilaisten reunatukien mallinnus joihin mekaaniset ideat on pöllitty suoraan Mike Lockwoodin blogista, sekä osien rakentamiseen tarvittavien mittojen hahmottaminen ainakin itselleni helpommassa muodossa.

Blogissani on hieman syvällisempää analyysiä, vertailua PLOP:iin sekä latauslinkki testiversioon. Kehitystyö tulee tässä lähiviikkoina vielä jatkumaan.
https://www.evenfall.space/post/mirror-cell-optimizer

[Ari Haavisto]

Pystyisikö tällä tai jollain laskeskelemaan apupeilin tuentoja? Olisi kiva "liimata" kolmesta kohtaa joustavasti kiinni ja sitten roikotella eri asentoihin.

[VP]

Toistaiseksi vain pyöreiden optisten osien tuentaa voi mallintaa. V2 on tekeillä, jossa on parempi tuki isoille peileille. 24 pisteeseen asti toimii V1.

[VP]

V2.3 on juuri tullut ulos tekoälyuunista! Voit ladata sen täältä.

Alla on joitakin testejä, joita tein sekä pistejärjestelyjen visuaalisesta tulkinnasta että numeerisista arvoista.

Suurempien peilien logiikka poikkeaa PLOPista, koska pidän niissä kolmiomaisia tukia. Vielä on avoinna, onko tämä hyvä lähestymistapa vai ei. Ajatus on kuitenkin mielestäni paljon selkeämpi, kun soluissa ei käytetä kääntyviä varsia, vaan kolmion muotoisia tukipintoja, joita käytetään usein myös oikeasti rakennetuissa kaukoputkissa.
Tämä näkyy ajamassani 36 pisteen solussa. PLOP päätyi käyttämään kahden pisteen välisiä kääntyviä varsia, mutta MCO ei tällä hetkellä tee niin suuren pistemäärän soluissa, vaan käyttää kolmioihin pakotettuja tassuja. PLOPin ratkaisu antoi tässä tapauksessa paremmat tulokset, koska se mallinsi tukien erilaisen toimintalogiikan.

Muut solumallit osuvat hyvin yhteen PLOPin mallien kanssa, koska niitä ei pakoteta käyttämään erilaista logiikkaa. Huomioikaa pieni mahdollinen poikkeama, koska asetin nämä kuvat manuaalisesti päällekkäin Photoshopissa. Mustat renkaat ovat PLOPin pisteiden paikat ja oranssit MCO.

You cannot view this attachment.

Tässä on joitakin sisäisiä testejä, joita tein saadakseni mukaan numeerista dataa. Peilit ovat identtisiä ja simuloitu Duran lasilaadulla.
Käsittääkseni PLOPissa ei ole tukipintojen "leviämistä" (pad smear). Jos siinä kuitenkin on, kuulisin mielelläni siitä. Lähin vastine on yksi mesh-askel: R / 12 (n-mesh-rings 12). Näissä testeissä se tarkoittaa halkaisijaltaan 12,5 / 16,7 mm tukipintoja.

300 mm, 6 pistettä:
PLOP
• RMS 1.8243e-06
• P-V 8.2685e-06

MCO
• RMS 1.3625e-06
• P-V 6.0382e-06

MCO, R/12-kokoiset säädetyt tukipinnat
• RMS 1.4578e-06
• P-V 7.5552e-06

400 mm, 9 pistettä:
PLOP
• RMS 5.9166e-06
• P-V 2.5244e-05

MCO
• RMS 5.1829e-06
• P-V 2.2143e-05

MCO, R/12-kokoiset säädetyt tukipinnat
• RMS 5.2611e-06
• P-V 2.5809e-05

TL;DR:

6 pisteen solussa MCO antaa noin 25 % pienemmän arvon ja 9 pisteen solussa noin 12 % pienemmän arvon PLOPiin verrattuna. PLOPin plate-malli ja MCO DKT-malli laskevat asioita hieman eri tavalla ja eri tarkkuudella: toisessa käytetään DKT-kolmioita ja paikallista peilin paksuutta, toisessa levy- ja mesh-mallia. Myös se, miten piston, tilt ja focus poistetaan tuloksista, vaikuttaa lopputulokseen.

Lisäksi korkeamman resoluution mallissa yksittäinen pistekuorma ei "omista" yhtä suurta määrää lasia kuin karkeammassa mallissa, joten kuormituspiste on terävämpi. Tuloksissa toistuva 10–25 % ero johtuu näiden erojen yhteisvaikutuksesta, eikä siitä, että ohjelma laskisi väärin suunnitellun kehikon.

Tästä huolimatta MCO:n tulokset ovat ATM-käyttöön varsin käyttökelpoisia.