Osa2: Epäselvyys suhteellisuusteorian aika ja etäisyys käsityksissä

[kuunylinen]

4-ulotteinen erillisyys, Separverse, on todellisuutta. Aika-avaruus, Spacetime, on huono ilmaus, koska siitä saa käsityksen, että aika ja avaruus olisivat erikseen jotakin. Valovauhdissa c liikkuvan kuvauskoordinaatiston valinta tarkoittaa vain sitä, ettei tarkastella ajallisia rakenteita vaan suoraan nollageodeesiverkostoa eli Separversea. Silloin ei myöskään jäädä ihmettelemään tilallisuutta vaan ollaan kaikkialla samankertaisesti. Kaikkeus voidaan ajatella yhtenä valonlaatuisena vaikutuksena, joka antaa kaikki erillisyydet. Me mittarit olemme sen emergenttejä osuusjärjestelmiä, jotka näemme aikana sen osuuden erillisyyksistä, joita pitkin kuljemme rakenteena kehittyen, vaikka toiset näkevät sitä polkua myös osin matkana jne. Mutta toki voidaan ajatella monilla tavoilla. :)

No nyt on melkoista jargonia, Separverse, en ole ennen kuullutkaan, aina sitä oppii. Kuulunko esim minä emergenttiin osuusjärjestelmään ja näen osuuden erillisyyden... mutta rakenteena kehityn? Onko tämän tekstin joku tekoälysovellus suoltanut?

[velihopea]

"...Valon tyhjiönopeus on matemaattinen vakio, ja se on johdettavissa luonnonvakioista, tarkemmin sanottuna tyhjiön permittiivisyys- ja permeabiliteettivakiosta. Valon nopeus on johdettavissa Maxwellin yhtälöistä.

...ja kaava on
c = 1 / sqrt(Enolla*Mnolla)

...jossa
E nolla on (8,85419x10^-12Fm^-1) tyhjiön permittiivisyys
M nolla on (4piix10^-7Hm^-1) tyhjiön permeabiliteetti

...Jos valon nopeuden pitäisi olla muuttuva, silloin epsilon'iin tai myy'hyn tai molempiin tarvitaan muutosta?"

Mistralin kommentti siis kyseenalaistaa väitteeni, että valon nopeus voisi aleta kulkiessaan läheltä voimakkaan gravitaatioalueen ohi, koska valon nopeudelle on tuo maxwellin kaavoista johdettu lauseke.

Itse asiassa netistä löysin permittiivisyydelle tarkemmankin arvon 8,854 187 817 × 10⁻¹² F/m. Siinä on aika monta merkitsevää numeroa, joten en voi uskoa, että se on tarkka mittaustulos. Vielä netti tiesi kertoa, että nykyään permittiivisyys määritetään valon nopeudesta. Eli jos valon nopeus sattuisi muuttumaan jossain ympäristössä, tuota kaavaa ei tarvitse muuttaa.

[Eusa]

No nyt on melkoista jargonia, Separverse, en ole ennen kuullutkaan, aina sitä oppii. Kuulunko esim minä emergenttiin osuusjärjestelmään ja näen osuuden erillisyyden... mutta rakenteena kehityn? Onko tämän tekstin joku tekoälysovellus suoltanut?

Separverse on tuossa itse kehittämäni nimitys, mutta kyse fysiikan peruslähtökohdista.

[velihopea]

Ainakin tämä outside observer on koordinaatisto jossa aika ei ole muuttunut. Aallon omassa koordinaatistossa ei huomaa mitään muutosta, siksi tarvitaan se outside.
Itse ymmärrän että gravitaatiokaivossa sekä valon nopeus että aika, molemmat poikkeaa vapaan avaruuden arvoista. Selvyyden vuoksi vaan sanon että poikkeavat arvot johtuu aika-avaruudesta, niistä 150 milj.kilometreistä jotka on auringon ja maan välimaastossa. (Näin siis suhteellisuusteoriassa mutta DU taas selittää poikkeavat arvot sekä avaruuden että atomikellon muutoksilla).
Eli:
1) suhteellisuusteorian muutokset vain aika-avaruudesta
2) DU:ssa muutokset sekä atomikellosta että avaruudesta

Nyt pohdittuani luulen myös, että tuossa wikipedian shapiro-efekti viittauksessa outside observer on maa. Ja että sen kehyksessä aika ei ole muuttunut vaan kello käy normaalisti. Jos maan kelloon tulisi "kaukovaikutus" siitä, että maa-venus reitille sattui auringon gravitaationkuoppa (ja siitä johtuu pidempi aika), ja jos samalla maan kellola samoihin aikoihin mitattaisiin valon maa-mars kulkuaikaa, se mittaus menisi pieleen. Pidän yhä perusteltuna johtopäätöstä, että valon maa-venus kulkuaikamittauksessa auringon läheisyys hidasti valoa ohimenon kohdalla.

Minusta ST:n tarvii perustella paremmin maan kelloon tullut pidempi aika.

Tuosta DU:sta en halua olla sen puolestapuhuja, koska en sitä juurikaan ymmärrä. Mutta sen verran että DU:lle tässä tapauksessa juurisyy olisi valon kulun hidastuminen gravitaatiossa, josta sitten seuraa kellon hidastuminen.

[mistral]

Mistralin kommentti siis kyseenalaistaa väitteeni, että valon nopeus voisi aleta kulkiessaan läheltä voimakkaan gravitaatioalueen ohi, koska valon nopeudelle on tuo maxwellin kaavoista johdettu lauseke.

Itse asiassa netistä löysin permittiivisyydelle tarkemmankin arvon 8,854 187 817 × 10⁻¹² F/m. Siinä on aika monta merkitsevää numeroa, joten en voi uskoa, että se on tarkka mittaustulos. Vielä netti tiesi kertoa, että nykyään permittiivisyys määritetään valon nopeudesta. Eli jos valon nopeus sattuisi muuttumaan jossain ympäristössä, tuota kaavaa ei tarvitse muuttaa.

Toin tämän valon nopeuden muuttumisen DU:n kannalta, kuinka vaikeaa on muuttaa permittiivisyyttä tai permeabiliteettia. Jos DU olisi varmasti totta, silloin nuo arvot olisi jotenkin ihmeellisesti muuttuvia. DU sana kertoo dynamiikasta, kuinka dynamiikka muuttuu avaruuden laajetessa. Olisi suurenmoista jos dynamiikka olisi muuttuva mutta silloin avaruuden apparaatista pitäisi paljastua nyt piilossa olevia rakenteita. DU vaan on askarruttanut mieltä, siksi toin sen sivupolkuna mukaan.

[velihopea]

Olkoon kahden kellon A ja B etäisyys yksi valominuutti ja ne ovat valosignaalien vaihdoin saaneet synkronoitua toisensa.

Käytetään luonnotonta ääretöntä kiihtyvyyttä.

Ensin A kiihdyttää B:n luokse eli siirtyy valovauhdilla, jolloin kello A ei ehdi ikääntyä lainkaan.

Kaivetaanpas jälleen valokello esiin. Annetaan valokello A:lle, kaukainen tarkkailija seuraa tilannetta ja huomaa että fotoni ei liiku ollenkaan vaan on juuttuneena paikalleen peilien väliin kyseisen minuutin ajaksi. Mitäpä muutakaan fotoni voisi tehdä kun aika ei rullaa.

Tuo valokellon esiinkaivuusi inspiroi minua hieman ajatusleikittelemään. Sommitellaan tilanne. On valokello, jonka korkeus on 1 vmin (valominuutti), joka on pystyssä lasisessa raketissa, joka on vaakalennossa oikealle. Valokennon sisällä on havainnoija obs1. Raketin ulkopuolella on paikallan oleva obs2. Tikittäköön valokello tik (valopallo osuu yläpeiliin) - tak (osuma alapeiliin) tavalla.  Tarkastellaan valopallon tak-tik matkaa.

On myös ulkopuolinen tarkkailija obs2. Hän on paikallaan. Kun valokellon korkeus on 1 vmin ja kun raketti oli vielä paikoillaan, kaiketi obs1 ja obs2 näkivät valopallon lentoradan samanlaisena ja mittasivat sille omilla kelloillaan ajaksi 1 min tuohon tak-tik matkaan.

Sitten tilanne, kun raketti+valokello on 0,99c liikkeessä: Obs2 näkee, että valopallon (*) tak-tik reitti on n. 45 astetta yläviistoon ja laskee sen pituudeksi sqrt(1^2 + 0.99^2) = 1,407 vmin. Ja kun obs2 mittasi kellollaan tuon tak-tik matka-ajan, hän kaiketi sai 1,407 min. Sehän käy järkeen, koska valo kulkee c-nopeutta tuon diagonaalin (kun ei ole gravitaatiota sotkemassa tilannetta).

(*) Kyllä se valopallo liikkuu, miksei liikkuisi. Myös jos kellon saisi kulkemaan täyttä c-vauhtia, miksi tilanteeseen tulisi epäjatkuvuuskohta?

Sitten oletetaan, raketin ollessa 0,99c vauhdissa, että myös obs1 mittaa kellollaan kulkuajan samalle tak-tik matkalle (aika tak-tak/2), jonka paikallaan oleva obs2 mittasi ulkopuolelta. ST:n (myös DU:n ja kai minkä tahansa mallin, joka meinaa pärjätä tässä skabassa) mukaan liikkuvan kellon käynti hidastuu Lorentzin kaavan mukaan. Kun paikallaan oleva obs2:n kello mittasi tak-tik kulkuajaksi 1,407 min, Lorentzin kaava ennustaa obs1:n kellolle hidastuneen lukeman sqrt(1-(0,99c/1,0c)^2)x1,407 min = 0,198 min (noin 12 s).

Kun vertaa miten valokello on yleesä esitetty ST-opetusvideoissa (esim. JYU:n https://www.youtube.com/watch?v=vSksu_J1IOY&t=15s ), en ole edellä johdatellut tapahtumia samassa järjestyksessä enkä käyttänyt samanlaista järkeilyä.

Jotenkin minusta tuntuu, että kierrän tässä valokello-esimerkissä jotain ST:n ydinjuttua kuin kissa kuumaa puuroa. Minun maalaisjärkeeni asiat menee näin. Kestääkö järkeilyni merivettä? Kysynpä vielä minkä kellolukeman ST ennustaa minkä obs1 mittaa tak-tik matkalle kun valokellon korkeus on 1 vmin ja vauhti on 0,99c.

[kuunylinen]

Separverse on tuossa itse kehittämäni nimitys, mutta kyse fysiikan peruslähtökohdista.

Onko tuo jonkinlainen vaihtoehtoinen tapa hahmottaa todellisuutta? Kenties filosofinen tai vallan uusi matemaattinen tapa käsitellä fysiikan torioita?

[Eusa]

Onko tuo jonkinlainen vaihtoehtoinen tapa hahmottaa todellisuutta? Kenties filosofinen tai vallan uusi matemaattinen tapa käsitellä fysiikan teorioita?

Se on ilmaus sen puhtaan einsteinilaisuuden puolesta, missä fundamentisti ei ole erikseen avaruudellisia tai ajallisia etäisyyksiä, vaan kaikki on 4-ulotteista erillisyyttä.

Se tarkoittaa, ettei lopultakaan voi sanoa, että avaruudessakaan voisi kehittyvä rakenne siirtyä takaisinpäin. Kaikki rakenteet kehittyvät ja niitä voi mallinnella sekä ajallisesti että etäisyydellisesti kaikissa suunnissa mutta mittailla vain valokartion sisällä kehityssuunnassa.

Se voisi tarkoittaa rakenteiden kehittymistä fundamentaalkisti sekä avaruudellisesti että ajallisesti vastakkaisiin suuntiinsa. Vasta-aikasuuntaisuudet olisivat toisiinsa nähden antiaineita. Tällaisesta ideasta näyttää ilmestyneen suht tuore paperikin: https://www.nature.com/articles/s41598-025-87323-x

[mistral]

Se tarkoittaa, ettei lopultakaan voi sanoa, että avaruudessakaan voisi kehittyvä rakenne siirtyä takaisinpäin. Kaikki rakenteet kehittyvät ja niitä voi mallinnella sekä ajallisesti että etäisyydellisesti kaikissa suunnissa mutta mittailla vain valokartion sisällä kehityssuunnassa.

Se voisi tarkoittaa rakenteiden kehittymistä fundamentaalkisti sekä avaruudellisesti että ajallisesti vastakkaisiin suuntiinsa. Vasta-aikasuuntaisuudet olisivat toisiinsa nähden antiaineita. Tällaisesta ideasta näyttää ilmestyneen suht tuore paperikin: https://www.nature.com/articles/s41598-025-87323-x

Toki on ymmärrettävää että säilymislaki toimii molempiin suuntiin mutta ei sen perusteella aikaa voi kääntää. Entropian kasvu on vahva merkki ajan suunnasta. Entropia on sokeaa mutta vastakkainen suunta on tarkkuuden kasvua. Esim puurokattilan tilanne kohti tarkkuutta: valmis puuro ---> raaka ---> hiutaleet ---> myllyssä ---> puimurissa ---> korressa ---> laihona. Laihossa on miljardeja soluja joiden informaatio on päätähuimaava. Huomaa tarkkuuden kasvu, puurossa tuhoutuneet solurakenteet, laihossa jo yhdessä solussa enemmän dataa kuin omassa tietokoneessani.

[mistral]

Kaivetaanpas jälleen valokello esiin. Annetaan valokello A:lle, kaukainen tarkkailija seuraa tilannetta ja huomaa että fotoni ei liiku ollenkaan vaan on juuttuneena paikalleen peilien väliin kyseisen minuutin ajaksi. Mitäpä muutakaan fotoni voisi tehdä kun aika ei rullaa.

Tuo valokellon esiinkaivuusi inspiroi minua hieman ajatusleikittelemään. Sommitellaan tilanne. On valokello, jonka korkeus on 1 vmin (valominuutti), joka on pystyssä lasisessa raketissa, joka on vaakalennossa oikealle. Valokennon sisällä on havainnoija obs1. Raketin ulkopuolella on paikallan oleva obs2. Tikittäköön valokello tik (valopallo osuu yläpeiliin) - tak (osuma alapeiliin) tavalla.  Tarkastellaan valopallon tak-tik matkaa.

On myös ulkopuolinen tarkkailija obs2. Hän on paikallaan. Kun valokellon korkeus on 1 vmin ja kun raketti oli vielä paikoillaan, kaiketi obs1 ja obs2 näkivät valopallon lentoradan samanlaisena ja mittasivat sille omilla kelloillaan ajaksi 1 min tuohon tak-tik matkaan.

Sitten tilanne, kun raketti+valokello on 0,99c liikkeessä: Obs2 näkee, että valopallon (*) tak-tik reitti on n. 45 astetta yläviistoon ja laskee sen pituudeksi sqrt(1^2 + 0.99^2) = 1,407 vmin. Ja kun obs2 mittasi kellollaan tuon tak-tik matka-ajan, hän kaiketi sai 1,407 min. Sehän käy järkeen, koska valo kulkee c-nopeutta tuon diagonaalin (kun ei ole gravitaatiota sotkemassa tilannetta).

(*) Kyllä se valopallo liikkuu, miksei liikkuisi. Myös jos kellon saisi kulkemaan täyttä c-vauhtia, miksi tilanteeseen tulisi epäjatkuvuuskohta?

Sitten oletetaan, raketin ollessa 0,99c vauhdissa, että myös obs1 mittaa kellollaan kulkuajan samalle tak-tik matkalle (aika tak-tak/2), jonka paikallaan oleva obs2 mittasi ulkopuolelta. ST:n (myös DU:n ja kai minkä tahansa mallin, joka meinaa pärjätä tässä skabassa) mukaan liikkuvan kellon käynti hidastuu Lorentzin kaavan mukaan. Kun paikallaan oleva obs2:n kello mittasi tak-tik kulkuajaksi 1,407 min, Lorentzin kaava ennustaa obs1:n kellolle hidastuneen lukeman sqrt(1-(0,99c/1,0c)^2)x1,407 min = 0,198 min (noin 12 s).

Kun vertaa miten valokello on yleesä esitetty ST-opetusvideoissa (esim. JYU:n https://www.youtube.com/watch?v=vSksu_J1IOY&t=15s ), en ole edellä johdatellut tapahtumia samassa järjestyksessä enkä käyttänyt samanlaista järkeilyä.

Jotenkin minusta tuntuu, että kierrän tässä valokello-esimerkissä jotain ST:n ydinjuttua kuin kissa kuumaa puuroa. Minun maalaisjärkeeni asiat menee näin. Kestääkö järkeilyni merivettä? Kysynpä vielä minkä kellolukeman ST ennustaa minkä obs1 mittaa tak-tik matkalle kun valokellon korkeus on 1 vmin ja vauhti on 0,99c.

Eikö lyhin tak-tik aika olisi 2 min? Kuinka kukaan voisi päästä alle 2 min?

[Eusa]

Toki on ymmärrettävää että säilymislaki toimii molempiin suuntiin mutta ei sen perusteella aikaa voi kääntää. Entropian kasvu on vahva merkki ajan suunnasta. Entropia on sokeaa mutta vastakkainen suunta on tarkkuuden kasvua. Esim puurokattilan tilanne kohti tarkkuutta: valmis puuro ---> raaka ---> hiutaleet ---> myllyssä ---> puimurissa ---> korressa ---> laihona. Laihossa on miljardeja soluja joiden informaatio on päätähuimaava. Huomaa tarkkuuden kasvu, puurossa tuhoutuneet solurakenteet, laihossa jo yhdessä solussa enemmän dataa kuin omassa tietokoneessani.

Se on vain aika ulottuvuutena, mikä näkyy vastasuuntaisena tietyllä tulkinnalla. Molemmat aikasuunnat kehittyvät "tahoillaan" vaiheissaan tulevaisuuteen.

[kuunylinen]

Se on ilmaus sen puhtaan einsteinilaisuuden puolesta, missä fundamentisti ei ole erikseen avaruudellisia tai ajallisia etäisyyksiä, vaan kaikki on 4-ulotteista erillisyyttä.

Se tarkoittaa, ettei lopultakaan voi sanoa, että avaruudessakaan voisi kehittyvä rakenne siirtyä takaisinpäin. Kaikki rakenteet kehittyvät ja niitä voi mallinnella sekä ajallisesti että etäisyydellisesti kaikissa suunnissa mutta mittailla vain valokartion sisällä kehityssuunnassa.

Se voisi tarkoittaa rakenteiden kehittymistä fundamentaalkisti sekä avaruudellisesti että ajallisesti vastakkaisiin suuntiinsa. Vasta-aikasuuntaisuudet olisivat toisiinsa nähden antiaineita. Tällaisesta ideasta näyttää ilmestyneen suht tuore paperikin: https://www.nature.com/articles/s41598-025-87323-x

Eli "separverse" on kvanttimekaniikan ilmiö jossa ajan suunta ei välttämättä ole yksiselitteinen kun järjestelmä on ympäristönsä kanssa vuorovaikutuksessa? Samalla kausaalisuus on haastettuna.

Mutta mahtaako tässä olla liian järeät aseet kaivettuna esiin jos me ihmetellään ja siunaillaan että miten valokello kilkuttaa, vai kilkuttaako lainkaan?

[kuunylinen]

ps. kun on universe niin onko separverse jotenkin erillinen versumi?

[Eusa]

ps. kun on universe niin onko separverse jotenkin erillinen versumi?

Tarkoitan niin, että kun universe painottaa yhteisyyttä, separverse painottaa saman kaikkeuden olemassaolon perustetta: pitää erillisyyksin yllä diversioita.

Taustafilosofiana voisi esittää, että vain erot merkitsevät.

Ketjun aiheeseen ainakin oleellisesti liittyy se, ettei mikään suhteellinen kuten liikenopeus tai energia määritä todellisuutta, mutta fysikaalinen muutoskehitys määrittää - kuten liikenopeuden muutos, kiihtyvyys, vuorovaikutuksessa. Puhutaan invarianteista suureista. Massa on eräs invariantti, joten voidaan päätellä, että senkin taustalla täytyy vaikuttaa jokin muutosvirtamekanismi, mahdollisesti entrooppinen.

[kuunylinen]

Tarkoitan niin, että kun universe painottaa yhteisyyttä, separverse painottaa saman kaikkeuden olemassaolon perustetta: pitää erillisyyksin yllä diversioita.

Taustafilosofiana voisi esittää, että vain erot merkitsevät.

Ketjun aiheeseen ainakin oleellisesti liittyy se, ettei mikään suhteellinen kuten liikenopeus tai energia määritä todellisuutta, mutta fysikaalinen muutoskehitys määrittää - kuten liikenopeuden muutos, kiihtyvyys, vuorovaikutuksessa. Puhutaan invarianteista suureista. Massa on eräs invariantti, joten voidaan päätellä, että senkin taustalla täytyy vaikuttaa jokin muutosvirtamekanismi, mahdollisesti entrooppinen.

Joku saattaisi kutsua tuota spekulatiiviseksi pohdinnaksi jossa viittaillaan moderniin fysiikkaan.