Osa2: Epäselvyys suhteellisuusteorian aika ja etäisyys käsityksissä

[velihopea]

Juna liikkuu nopeudella 08c kohti asemarakennusta joka on 100m pitkä. Kuva asemasta piirtyy junailijan verkkokalvolle, ensin etuseinä, mutta ennenkuin takaseinä piirtyy on se 40m lähempänä, junan nopeudesta johtuen.  Junailija näkee lyhentyneen 60m pitkän asemarakennuksen.

Viereisellä raiteella jollain muulla suurella nopeudella, samaan aikaan liikkuva junailija näkee saman aseman sen pituisena kuin oma nopeus edellyttää, Lorentzin muunnosta käyttäen.

Kiitos kuunylinen kommentistasi, mutta en saa siitä oikein otetta. Olkoon rakennuksen nurkat ABCD, jossa AB on etuseinä (pääty junan tulosuuntaan), BC on se 100 m pitkä (aseman liiketilassa mitattu) radan suuntainen seinä, CD on takaseinä, CA on metsän puoleinen seinä. Junailija ei näe takaseinää, mutta näkee B-nurkan ja hieman pilkistävän C-nurkan. Tulkitsen kommenttisi, että junailija voisi muka omilla silmillään nähdä ja päätellä rakennuksen BC-nurkista tulevista valoista, että rakennus on 60 m leveä. Epäilen sitä.

Mitä siis junailija näkee. Nuo nurkat emittoivat jatkuvasti valoa ja junailija näkee ne koko ajan junan lähestyessä rakennusta. Tilanteessa havaitsija lähestyy valolähteitä hurjalla 0.8c nopeudella. Vastavaloon tuleminen tarkoittaa, että silmiin osuvan valon aallonpituus on sinisiirtynyt. Nurkista B ja C tuleva valo tulee suurinpiirtein samassa kulmassa, eli tulokulma [ennen ohitusta] ei tuota juurikaan eroa valonsäteisiin (tuottaisi eroa, jos rakennus olisi kaukana junaradan sivussa...). Käsittääkseni junailija ei voi päätellä näkemästään valosta rakennuksen leveyttä.

Mutta seuraavalla tavalla junailija voisi sen tehdä: Juuri kun juna ohittaa B-nurkan junailija laittaa sekuntikellon käyntiin ja stoppaa sen kun juna ohittaa C-nurkan. Kun junailija tietää junan nopeuden 0.8c, hän voi kellotetusta ajasta laskea BC matkan eli rakennuksen leveyden 60 m.

[velihopea]

ST:ssa nopeudella on tietty rooli. Nopeus on metriä sekunnissa. 1967 (sekunnin osalta) ja 1983 (metrin osalta) joku raati määritteli sekunnin ja metrin seuraavasti--ja samalla julisti kivikovaa uskoaan ST:aan:

1 s on aika, missä tietyssä normaalitilassa oleva cesium-133 atomi tuottaa 9 192 631 770 aaltoa. Kun tuon varaan rakennettua kelloa käytetään mittaamaan paikallista aikaa (ominaisaikaa, siinä liiketilassa ja gravitaatiopositiossa mikä se onkaan), siinä se sekunti on. Koska liike ja gravitaatiopositio vaikuttaa "jostain kumman syystä" kellon käyntiin, ST:n mukaan jokaisessa liiketilassa on oma siinä liiketilassa määritetty sekuntinsa. Jos kello osallistuu kansainvälisen atomiajan (TAI) konsensusmääritykseen, kellon lukemasta lasketaan pois liikkeen ja gravitaatioposition vaikutus.

Tässä kohtaa käsittääkseni näkyy kuinka ST on laittanut ajan muuttujaksi. Eri tilanteissa senkus odotat kärsivällisesti kunnes kello on tikittänyt sekuntinsa täyteen. Jos odottaja on ihminen, odotusaika ei häntä sinänsä vaivaa, koska ihmisenkin atomitason prosessit ovat hidastuneet/vilkastuneet samassa suhteessa kuin kellon käynti. ST:n mukaan syy kellon käynnin muutokselle on, että liike/grav.positiossa koetaan erilaista aikaa. DU mallintaa asian toisin ja löytään syyn cesium-133:n emittoiman säteilyn taajuuden muutokselle kvanttimekaniikan puolelta.

1 m on matka, jonka valo kulkee 1/299 792 458 sekunnissa. Siis, kun sekunnin pituus tunnetusti venyy liikkeessä (nopea juna) verrattuna mitattuna paikaltaaan olevasta liiketilaan (asema), liikkuvan junan yhdessä sekunnissa juna haukkaa vastaavasti pidemmän matkan, jos nopeuden pitää olla sama (aseman metreillä ja sekunneilla laskettu = junan metreillä ja sekunneilla laskettu).

Asema-juna esimerkissä juna pääsi 0.8c vauhdilla junan kellon 36 min:ssa ST:n tulkinnan mukaan 518 Mkm matkan. Tuossa vauhdissa Lorentz-kerroin on 0.6. Joten 36 min x (1/0.6) = 60 min. Ja 518 Mkm x (1/0.6) = 864 Mkm. Eli ei se junan kulkema matka ole mihinkään lyhentynyt, junan kehyksessä se mitataan vain eri pituisella metrimitalla kuin aseman kehyksessä.

Junailijalla on vaan nielemistä todellisuuskuvan kanssa. Kenties hän on ollut aikanaan pystyttämässä radan varteen niitä km-tolppia (ollessaan aseman liiketilassa töissä), jotka nyt liikkuvan junan metrimittaan verraten vilistävät liian nopeasti ohi.

[velihopea]

Vielä seuraava pointti. ST:ssä kussakin liiketilassa on oma metrinsä. Kun ed.esimerkissä nopea juna ohitti rakennuksen, se oli (laskennallisesti ainakin) typistynyt liikesuunnassa. ST pitää pituuskontraktiota tapahtuvana vain liikesuunnassa. Mutta eikö ohitetun rakennuksen korkeus pidä olla mataloitunut samassa suhteessa, eli eikös sitäkin pidä mitata liiketilan metrimitalla?

[velihopea]

Minusta mukavaa kehitellä ajatuskokeita. Tällä kertaa että junassa on oma nopeusmittari. Nopeushan on m/s. Järjestelyssä juna itse mittaa ne molemmat. Sekunnit nopeusmittari saa junan kellosta, siitä samasta joka toimii junan seistessä asemalla ja ajossa. Matkan mittausta varten junassa on mittapyörä, jonka kehän pituus on 1 m. Nopeusmittari saa kuljetun matkan metreissä mittapyörän pyörähdysten lukumäärästä ja kun se jaetaan käytetyllä ajalla saadaan nopeus.

Kun juna on päässyt 0.8c nopeuteen (niinkuin se aseman liiketilasta näyttää), mitä näyttää junan nopeusmittari? Kuten tiedetään 0.8c vauhdissa kellon käynti hidastuu 0.6-osaansa. Tai toisinpäin: junan 1 s on aseman 1/0.6 = 1.67 s. Verrattuna aseman mittoihin liikkuvassa junassa sen atomikellon sekunti on "itsekseen" muuttunut määritelmän mukaiseksi. Tai ei se mitään muuttunut ole, 0.8c liikkeessä cesium-133 värähtelee vain tuon verran hitaammin ennen kuin sekunnin värähdysmäärä tulee täyteen. Onko junan nopeusmittarissa metri muuttunut yhtä lailla? Jos se olisi, se tarkoittaisi että mittapyörän ulkokehä haukkaa matkaa 1.67 kertaa pitempinä etappeina kuin silloin kun juna on liki paikallaan.

Pituuskontraktion opetusvideoissa esitetään, että paikaltaan katsottuna (aseman liiketilasta) liikkuva kappale (juna) on liikesuuntaansa typistynyt, mutta pystykorkeus on ennallaan. Sanalla "katsottuna" ymmärrän, että katsojan silmään muodostuu sellainen kuva. Jos liikesuunta-litistyminen pitää paikkansa, ja kun kappaleessa on pyörä, sekin näyttää litistyneeltä. Mutta kun junailija katsoo sitä mittapyörää, se kaiketi on yhä pyöreä. Ja ei juna kai pysyisi raiteillaankaan litistyneen pyörän kenguru-kyydissä. Entä onko mittapyörän kehän pituus kasvanut (pyörän koko paisunut) nopeuden myötä. Enpä usko. Vaan mittapyörä on ihan se sama kuin asemallakin, jonka kehän pituus on 1 m (aseman metri, ei junan metri).

Seuraa, että kun juna pääsi 864 Mkm tolpan kohdalle (paikka on aiemmin mitattu aseman metreillä), junan kello näytti kulkuajaksi 36 min ja mittapyörä matkaksi 864 Mkm. Nopeusmittari näytti huimaa 1.33c nopeutta, mikä ei voi olla oikein. Mistä siis juna voi saada tietää nopeutensa, kun se voi ajon aikana vaihdella sitä.

[velihopea]

Tässä taas kerran puhun lempiaiheestani pituuskontraktiosta. Tapauksessa, jossa nopeasta junasta katsotaan aurinkoa, piirtyykö aurinko junailijan silmiin litistyneenä vai ei. Kun minusta on tuntunut, että en ole saanut tähän selkeitä vastauksia, kysyin asiaa Googlen Gemini AI:lta. Siteeraan saamiani vastauksia:

Ensin kuitenkin viittaan JYU:n pituuskontraktio opetusvideoon https://www.youtube.com/watch?v=29LAzwUHd4I . Samanlaisia videoita on muitakin.

Videossa raketti lentää Maasta Saturnukseen ja asiaa selitetään kahdella tavalla mallintaen: 1) kuvitellen, että raketti on paikallaan ja siitä katsotaan kun planeetat lipuu ikkunan ohi toiseen suuntaan ja 2) paikaltaan maasta katsotaan kun eri nopeuksiset raketit lentävät. Video ei esitä luontevinta ja reaalimaailmassa mahdollista tilannetta 3), jossa liikkuvasta raketista katsotaan paikallaan olevia planeettoja, joita ohitetaan. Tämä 3) tapaus on se, jossa nopea juna ohittaa radan vieressä olevan 100 m pitkän rakennuksen ja mitä sen pituudestä junailija pystyi näkemällä päättelemään.

Aiemmissa postauksissani olen perustellut, että tuo 1) raketti paikallaan ja kosmos liikkuu ei ole mahdollista tapahtua oikeassa elämässä. Ja siksi pidän sen mallin esittelyä ja sen avulla opettamista ei-hyväksyttävänä, epäilyttävänä ainakin.

Kommentoin ensin nuo 1) ja 2) tapaukset. Tuossa JYU:n videossa on minusta selvästi harhaanjohtavasti piirretyt animaatiot ja tapahtumien selitys. Virhe on siinä, että havaitsija muka näkisi (eli hänen silmiinsä muodostuisi sellainen kuva), että hänen katsomansa liikkuva kappale on typistynyt liikesuunnassaan. Asiantuntijani-AI lausui pituuskontraktiosta seuraavasti:

"Lorenz-kontraktion aiheuttama litistyminen ei ole visuaalinen, vaan mittauksellinen ilmiö"!

Kuitenkin videon selostaja käytti "nähdä" sanaa tarkoittaen, että 1) tapauksessa havaitsija näkee planeetat litistyneinä ja 2) tapauksessa hän näkee liikkuvan raketin typistyneenä. Mutta videon katsojalle mitään kertomatta tekijä on kai ajatellut, että nopeasti liikkuvan kappaleen liiketilassa on käyty mittaamassa sen metrillä kuinka pitkä kappale siellä on. Siinä liiketilassahan metrit ovat venyneet, joten mittaus antoi pienemmän metrimäärän. Sitten se metrilukema on tuotu paikallaan olevan 1) raketin tai 2) maan liiketilaan ja liikkuva kappale on piirretty ikäänkuin se olisi lyhentynyt. On annettu ymmärtää, että liikkuva kappale optisesti havaittaisi typistyneenä, mikä ei pidä paikkansa. Videon tekijältä hyvin hämäävää. Eikös tämän keskustelun aihe olekkin "epäselvyys...".

Minua kiinnosta myös tuo 3) tapaus. Siinä liikkuvasta tilasta katsotaan paikallaan olevaa kappaletta. Esimerkiksi junasta katsotaan radan vieressä olevaa 100 m pitkää rakennusta. Tai otetaan esimerkiksi, että katsotaan taivaanrannassa junan sivulla olevaa aurinkoa. Millaiselta se näyttää junan 0.8c vauhdissa junasta katsojan silmiin.

Asiantuntija-AI kertoi, että seuraavat asiat vaikuttavat siihen mitä silmä havaitsee:

~"1. valon aberraatio. Jos paikallaan olevassa junassa aurinko paistaisi suoraan junan sivulta, liikkuvassa junassa se näyttää paistavan kulkusuuntaan nähden hieman etuviistosta."
~"2. auringon eri osista valolla on eri pitkä matka ja sieltä tulevat säteen tulevat hieman eri kulmissa silmään, josta aiheutuu havaittuun auringon kuvaan pientä vääristymistä". Katso https://en.wikipedia.org/wiki/Terrell_rotation ja näet animaation miten aurinko-pallo hieman kiertyy ja pullistuu liikesuunnan puolelta.
~"3. valon doppler-ilmiö aiheuttaa puna/sini-siirtymää ja sitä myöten vaikuttaa kuinka kirkkaalta ja minkä värisenä aurinko näyttää olevan"

Siis liiketilassa oleva havaitsija katsellessaan ympärilleen, toisiin liiketiloihinkin, näkee asioita optiikaan antamissa rajoissa. Hänen näkökentäänsä ei tule mitään, minkä voisi selittää pituuskontraktiolla. JYU:n videon kuvaamat 1) ja 2) ovat minusta törkeästi väärin selitetty sen suhteen mitä havaitsija todella näkee silmillään.

Yksinkertaisena ihmisenä minä olen vuosikaudet ollut uskovinaan ja ihmetellyt noita opetusvideoita. Ettäkö ST:n mukaan oikeasti, ihmisen silmään, planeetat näkyisivät litistyneinä, että pituuskontraktio olisi jotain fyysistä.

Jos lukijakunnassa on paremmin asioita tietäviä ja jotka näkevät edellä kirjoittamissani muutamassa postauksessa vääriä tietoja tai johtopäätöksiä, olikin kiitollinen kuulemaan niistä. Tai jos sattuisit olemaan väitteistäni samaa mieltä, niistäkin olisi mukava kuulla.

[mistral]

Minua kiinnosta myös tuo 3) tapaus. Siinä liikkuvasta tilasta katsotaan paikallaan olevaa kappaletta. Esimerkiksi junasta katsotaan radan vieressä olevaa 100 m pitkää rakennusta. Tai otetaan esimerkiksi, että katsotaan taivaanrannassa junan sivulla olevaa aurinkoa. Millaiselta se näyttää junan 0.8c vauhdissa junasta katsojan silmiin.

Vaikea kysymys. On kaksi vaihtoehtoa, sivulla oleva aurinko muuttuu soikioksi tai sitten pysyy pallona.

Mikä ratkaisee kumpi on totta? Jos kohteen lähestymisnopeus ratkaisee, niin aurinko on pallo. Jos koordinaatistonopeus ratkaisee niin aurinko on soikio.

Kumpaa peliä luonto pelaa, lähestymisnopeuden vai koordinaatistonopeuden peliä?

Otan pyörimisen ongelman avuksi. Suhteellisuudessa ei ole väliä kuinka kovaa menet vaan kuinka kovaa menet suhteessa toiseen koordinaatistoon. Siis nopeus ei sinällään ole paalutettu johonkin universaaliin paaluun. Mutta pyöriminen on paalutettu. Jos astronautti olisi yksin universumissa vesiämpärin kanssa (gravitaatiokentässä) ja pyörittäisi ämpäriä niin vesi nousisi reunan yli. Ainakin olettaisin että nousisi vaikka tausta-avaruudesta ei pysty näkemään pyörimistä.

Tästä voi ajatella ettei pyöriminen ole suhteellista vaan absoluuttista. Siksipä pyöriminen on eri kategoriassa kuin suora nopeus, nopeus on suhteellista mutta pyöriminen ei ole.

Mitä tekemistä tällä on kontraktion kanssa? Se että jos koordinaatisto pyörii vaikka kuinka hitaasti, niin sen kaukaisimmat osat ylittäisi c nopeuden pelkästään pyörimisen vuoksi (ei tarvitsisi edes liikkua). Siksi ajattelen että on vain yksi paalutettu koordinaatisto pyörimisen suhteen ja se pätee kaikkialla.  Ja sen voi mitata ihan "ämpärillä" jos se on vaan riittävän iso.

Jostain syystä luonto "tietää" tämän koordinaatiston. Siksi oletan että luonto tietää myös eri kappaleiden nopeuden sivusuunnassa eikä vain lähestymis- tai loittonemissuunnassa. Joten tällä perustelen sivusuunnassa olevan kappaleen kontraktion.

[velihopea]

Uutisvirrasta sattui silmiin otsikko:

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/matematiikka-ja-luonnontieteet/millainen-maailmankaikkeus-huippukeksija-rahoittaa-filosofian-tutkimusta-testatakseen-vaihtoehtoista-fysiikan-teoriaa

Kyse on täälläkin mainitusta Dynaaminen universumi (DU) mallista. Eli "kestääkö se merivettä", niinkuin maallikkona sanoisin. Jutussa on mielenkiintoista taustatietoa DU:sta.

[velihopea]

Vaikea kysymys. On kaksi vaihtoehtoa, sivulla oleva aurinko muuttuu soikioksi tai sitten pysyy pallona.

(siis miten liikkuvasta junasta näkyy paikallaan oleva aurinko). Et siis antanut arvoa AI:n käsitykselle, että junassa olijan silmiin aurinko näkyy tavoilla mikä on sanottu kohdissa 1-3. Erityisesti että aurinko ei näy Lorentz-kertoimen mukaan litistyneenä.

Viitatussa lähteessä  https://en.wikipedia.org/wiki/Terrell_rotation sanotaan: "A previously popular description of special relativity's predictions, in which an observer sees a passing object to be contracted (for instance, from a sphere to a flattened ellipsoid), was wrong."

Tuosta omasta teoriastasi en saa oikein otetta kun ensiksi en osaa hahmottaa mitä "lähestymisnopeus" ja "koordinaatistonopeus" (+ keiden + kuinka suuria) ovat tässä juna-asemerkissä.

Jotain kommentoidakseni... Että luonto pelaisi ehkä a) tai b) peliä tai luonto tietäisi jotakin, menee minusta runouden puolelle. Tässä minua kiinnostaa mitä konkreettisesti ihmisen silmä näkee.

Muu nyanssi: nopeuden käsitteestä kaiketi olen kanssasi samaa mieltä, että se on merkittävä vasta kun sitä voi verrata toiseen nopeuteen. ST mallinnoksen mukaan 0.8c vauhtisessa junassa matkustaja voi "valita", että hän onkin paikallaan. Oletetaan, että junan sisällä on pienoisrautatie ja henkilö lähettää pienoisjunan kulkemaan junan kulkusuuntaan 0.3c nopeudella. Onko se mahdollista?

[kuunylinen]

Tässä minua kiinnostaa mitä konkreettisesti ihmisen silmä näkee.

Ettei asia olisi liian yksinkertainen niin junailija nopeudella 0.8c näkee edessään kohteen joka on pituuskontraktoitunut kertoimella 0.6, siis lyhentynyt, mutta katsoessaan taakse kerroin on 1/0.6 eli kohde on pidentynyt 1.66 -kertaiseksi.

[mistral]

Ettei asia olisi liian yksinkertainen niin junailija nopeudella 0.8c näkee edessään kohteen joka on pituuskontraktoitunut kertoimella 0.6, siis lyhentynyt, mutta katsoessaan taakse kerroin on 1/0.6 eli kohde on pidentynyt 1.66 -kertaiseksi.

Ei kyse ole käänteisarvosta. Määrittävä asia on c nopeus, sitä ei saa ylittää missään koordinaatistossa. Siksi avaruus kontraktoituu sekä lähestymis- että loitontumispuolella samalla kertoimella.

[velihopea]

Ettei asia olisi liian yksinkertainen niin junailija nopeudella 0.8c näkee edessään kohteen joka on pituuskontraktoitunut kertoimella 0.6, siis lyhentynyt, mutta katsoessaan taakse kerroin on 1/0.6 eli kohde on pidentynyt 1.66 -kertaiseksi.

Postauksessani #154 lanseerasin esimerkin, jossa kohde oli suoraan junan sivulla oleva aurinko, joka ohitettiin, ja kyse oli näkyikö se junailijan silmiin litistyneeltä vai ei [minun mielestä ei]. Mutta kuunylinen puhut tilanteista, jossa juna ajaa suoraan aurinkoa kohti tai siitä poispäin. Noissa tapaukseissa, käsittääkseni, jos eri suuntaan menevistä junista, mutta yhtä etäällä auringosta olevista, katsotaan aurinkoa, nähdään samankokoinen pallo (0.53 asteen kulma) ja mikä myös paikaltaan penkereeltä katsottuna näkyy. Sen väri on suunnasta riippuen sini- tai punasiirtynyt. Ja jotain optisia asioita, koska aurinko ei ole pistemäinen valolähde. Pituuskontraktiolla ei ole vaikutusta mitä junailijan silmät näkee.

Ja muistetaan, että asiantuntija-AI:n mielipide oli: "Lorenz-kontraktion aiheuttama litistyminen ei ole visuaalinen, vaan mittauksellinen ilmiö".

Toisaalta, kuten edellä olen kirjoittanut, jokaisella liiketilalla on tavallaan oman mittaiset sekunti ja metri. Kun liiketilan metrillä mitataan nähdyn auringon halkaisija (tähtitieteilijät kai sen osaa, osaahan he sen maasta paikaltaankin), saadaan eri lukema kuin aseman metrillä mitattu auringon halkaisija. Eli auringon koko ei ole muuttunut, mutta käytetty metrimitta on.

Se missä me elämme, maassa tavallaan paikallaan, on myös yksi liiketila. Maassa on määritelty sekunti ja metri tietyllä tavalla. Täällä maassa kun näemme kappaleita, joilla on xyz-ulottuvuuksia, ne kaikki mitataan samalla maan metrimitalla. ST-mallinnoksessa puhutaan, että pituuskontraktio ilmenee (siis mittauksellisessa mielessä) havaitussa kappaleessa vain sen liikesuunnan ulottuvuuteen, mikä on havaitsijan liiketilallakin. Eikö kaikissa liiketiloissa pidä toimia samoilla säännöillä eli kaikki ulottuvuudet pitää mitata sen liiketilan metrimitalla. Jolloin (mittauksellisesti) kaikki paikallaan olevan ohitettavan kappaleen ulottuvuudet muuttuvat samassa suhteessa.

Onko tuo "typistyminen vain liikesuuntaan" (yhä mittauksellisessa mielessä) joku ST:n 120 v vanha urbaani legenda vai miten ST perustelee sen. Osaavatko kollegat sanoa?

[Eusa]

Typistyminen ja ajan levittäytyminen osin avaruuteen ovat vain koordinaatistotermejä teoreettisia laskuja varten, jotta esimerkiksi voidaan selittää miksi yläilmakehässä muodostuvia myoneja ehtii lyhyen esiintymisensä rajoissa kuitenkin maanpinnalle asti.

Vastaavia teoreettisia termejä ovat mm. ns. kenttien virtuaalihiukkaset.

Todellista fysikaalista muutosta tapahtuu vasta ulkoisen voiman energiavirrassa, kun hiukkanen kiihtyy.

[mistral]

(siis miten liikkuvasta junasta näkyy paikallaan oleva aurinko). Et siis antanut arvoa AI:n käsitykselle, että junassa olijan silmiin aurinko näkyy tavoilla mikä on sanottu kohdissa 1-3. Erityisesti että aurinko ei näy Lorentz-kertoimen mukaan litistyneenä.

Viitatussa lähteessä  https://en.wikipedia.org/wiki/Terrell_rotation sanotaan: "A previously popular description of special relativity's predictions, in which an observer sees a passing object to be contracted (for instance, from a sphere to a flattened ellipsoid), was wrong."

Tuosta omasta teoriastasi en saa oikein otetta kun ensiksi en osaa hahmottaa mitä "lähestymisnopeus" ja "koordinaatistonopeus" (+ keiden + kuinka suuria) ovat tässä juna-asemerkissä.

Jotain kommentoidakseni... Että luonto pelaisi ehkä a) tai b) peliä tai luonto tietäisi jotakin, menee minusta runouden puolelle. Tässä minua kiinnostaa mitä konkreettisesti ihmisen silmä näkee.

AI tarkoitti signaalin suunnasta johtuvaa efektiä. Se ei ole kontraktiota. Sama tilanne jos pyöräilee sivutuulella niin tuuli osuu etuviistosta.
 Ämpäri tuli Brian Greenen "Kätketyt ulottuvuudet" kirjasta. En enää muista mitä hän kirjoitti siitä mutta se vaan jäi muistiin visuaalisena muistikuvana ja sitä voi hyödyntää koska se on nerokas juttu. Siis jos olisit itse yksin universumissa ämpärin kanssa ja pyörittäisit sitä niin ihmettelisit kuinka vesi muodosta parabelipinnan. Kuinka vesi tietää nousta kohti reunoja? Siksi koska pyöriminen ei ole suhteellista vaan absoluuttista. Selitä sitten mistä vesi "tietää" sen, tuskin kukaan osaa selittää sitä. Jokatapauksessa tästä voidaan hahmottaa xyz koordinaatisto jolla on yksi ehto, se ei saa pyöriä. Muuten sen saa piirtää mihin suuntaan tahansa - mutta se ei saa pyöriä. Eli nyt jos vesi "tietää" sivusuuntaisen liikkeen niin oletan kontraktio pätee myös sivullepäin. Toinen vaihtoehto on että luonto on "niin tyhmä" että tajuaa vain kohtisuoran liikkeen niin silloin sivulla ei olisikaan kontraktiota.

[kuunylinen]

Ei kyse ole käänteisarvosta.

Mitat kontraktoituu liikesuunnassa eteen ja taakse samalla kertoimella mutta mitä ihminen näkee on tässä tapauksessa juurikin käänteisarvokerroin kun katsotaan taaksepäin. Valo ehtii silmään aikaistuneena tai myöhästyneenä, minnepäin katsotaan. Samasta syystä ko asemarakennus saattaa olla hieman erimuotoinen kuin kuutio, varsinkin jos se on kovasti leveä sivusuunnassa.

Jos pituuskontraktio olisi myös sivusuunnassa niin lähellä valon nopeutta liikuttaessa koko maailma käpristyisi liikkujan ympärille, se olisi mahtavaa.

[mistral]

Mitat kontraktoituu liikesuunnassa eteen ja taakse samalla kertoimella mutta mitä ihminen näkee on tässä tapauksessa juurikin käänteisarvokerroin kun katsotaan taaksepäin. Valo ehtii silmään aikaistuneena tai myöhästyneenä, minnepäin katsotaan. Samasta syystä ko asemarakennus saattaa olla hieman erimuotoinen kuin kuutio, varsinkin jos se on kovasti leveä sivusuunnassa.

Jos pituuskontraktio olisi myös sivusuunnassa niin lähellä valon nopeutta liikuttaessa koko maailma käpristyisi liikkujan ympärille, se olisi mahtavaa.

Aha että valon myöhästyminen muuttaisi kuvan, toki muuttaa. Sivulla oleva aurinko ei kuitenkaan tule lähemmäs vaan avaruus vaan litistyy saman litistymisen näkee ihmisissä kun katsoo telkkaria  viistosta kulmasta.