Avaruuden kaarevuuksia

[-:)lauri]

Kyllä vain, mittaaminen muuttuu vaikeaksi mikromaailmassa. Mutta se että mittauksella on rajansa, ei mielestäni todista että mikromaailma olisi oikukas. Ajattelen että se on tasainen. Toki jos se onkin kupliva, perustelu tulisi löytää "koneen sielunelämästä".

Casimirin ilmiö nimenomaan ennustettiin matemaattisesti Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen motivoimana, ja luonto vastasi kokeellisen tutkimuskirjallisuuden valossa huutoon täsmälleen odotetulla tavalla.

Ajatuksesi siitä, että epätarkkuus olisi vain mittaustekninen rajoite, on historiallisesti ymmärrettävä – jopa Einstein uskoi pitkään, että kvanttimaailman taustalla täytyy olla 'tasainen' ja deterministinen todellisuus (ns. piilomuuttujateoria). Nykytieteen valossa olemme kuitenkin joutuneet hyväksymään, että epätarkkuus ja tyhjiön fluktuaatio ovat nimenomaan luonnon ontologinen perusominaisuus. Se kuplinta on se koneen sielunelämä.

Vai olisiko sinulla jonkinlaista visiota tai vaihtoehtoista teoriaa siitä, mikä tämä fyysisesti mitattu Casimirin ilmiö mahtaisi olla, ellei juuri tuo alkuperäisen teorian ennustama kvanttityhjiön kuplinta?

[mistral]

No jos Casimirin ilmiö sen todistaa niin täytyy se uskoa. Toisaalta jos avaruus onkin täynnä niin heikkoja aaltoja ettei ne yksinään pysty vuorovaikuttamaan mutta kun monta aaltoa osuu samaan pisteeseen, syntyy kupla. Näin kuplimisen syy olisi luonnollinen.